Millainen olet rakastuneena?

Tunnetta täynnä, energinen, onnellinen, iloinen, mikään ei droppaa mun tunnelmaa, jos saan sulkea rakastetun käsivarsieni syleilyyn. Ihailla ja rakastaa.

Rakkauden kohde taas on ihmeistä ihmein, ihastuttava, lumoava, voisin tuijottaa ja silitellä herkeämättä häntä, löytäen jatkuvasti lisää ihastuttavia juttuja hänestä. Kyllä musta aika hölmö siis tulee.

Hölmö, mutta hyvä kaverit pitää pinnalla. Olin jo menossa esimiehelle ehdottelee vaikka mitä🙈

Taidan muuttua hieman hassuksi ja ujostelevaksi, etenkin jos toisen tunteista ei ole varma. Pystyn olemaan reipas oikeastaan kenen tahansa muun miehen kanssa ja olemaan todella humoristinen mutta se kohde saa aikaan vielä siinä vaiheessa sen että sitä pyrkii käyttäytymään hänen kanssaan asiallisemmin ja huumorikin on hyvin siloteltua. Jälkikäteen sitä sitten moittii itseään ettei pysty näyttämään täysin omaa itseään.

Jos ollaan suhteessa tai puhuttu että molemmat tuntevat samoin niin pystyn olemaan täysin oma itseni. Rakastava, lempeä, kunnioittava, hassutteleva ja itsevarma. Seison ylpeästi hänen vieressään jalustalla.

En tiedä, pitäis varmaan joskus kokeilla

Hölmö ja alan ujostelemaan vieläkin enemmän kuin normaalisti, mutta silti saatan olla tunteideni ilmaisussa tosi rohkeakin, siis hemmetin outo tapaus ;)

Jotenkin varmaan väärin olen!
Aika usein on kohdelle sattunut että, vaikka mielestäni toimin ja sanon mitä sillä hetkellä kykenen...saan heti palautteen joka, antaa ymmärtää että, jotain jäätiin vaille...minä en ole siinä hetkessä toiminut niikuin oikein..
Tää on loppumatonta....

Joku muu:)

En mä tiedä. Pitäs varmaan exille kilauttaa ja kysellä.

Kai mä oon aluksi, kun ihastuksen tasolla eikä tunneta aika varautunut. Tutkin ja kuulostelen. Seurailen ja kuuntelen mutten hirveesti avaa ajatuksiani ja sisäistä maailmani itse. Niin ainakin muistan ex-avomieheni joskus mulle avautuneen et kun en oikein päästä lähelleni.. tai päästän iholle, mutta en mieleni maisemiin vaan pidän suojamuuria.

Mut se kai normaalia kun kyse jostain tuntemattomasta ihmisestä ettei halua avata itseään heti, kun ei tunne eikä tiedä mikä toinen on miehiään. Mun miehet lähes kaikki olleet vähän sellasia kärsimättömiä, aina räjähtämässä jos en jossain niiden määrittelemässä ajassa ja raameissa oo valmis antaan itsestäni sitä mitä heistä pitäisi... Miesten käytös ei liiemmin oo auttanu avautumaan nopeammin vaan ahdistanu.

Rakastuneena eli sitten kun jo tunnetaan mä oon avoin, haluisin jakaa kaiken elämästäni toiselle ja silloin miehet usein onkin et : "turpa umpeen, mä pelaan nyt! Mua ei kiinnosta tietää mitä näit työmatkallas tai minkä värisin kiven näit tiellä tai mitä siskos tänään sanoi... älä häiritse. Mä pelaan nyt. Sä puhut liikaa "

Joka sinällään aika julmaa mun kannalta sillä aluksi en avannu elämääni kun en luottanu ja sitten kun luotan ja avaan maailmani avoimeksi osoittaen että kuulut nyt päivään ja hetkeeni jokaiseen niin sanotaankin ole hiljaa, ei kiinnosta sun elämäs.

Joku miesten oikkuilu?

Rakastuneena muutenkin oon hirveen avoin ja haluun ottaa kaikkeen mukaan sen miehen jota rakastan. jokaiseen päätökseeni ja tulevaisuuden suunnitelmaani. Teen kaikenlaiset suunnitelmat miettien mistä myös toinen pitäis.

Herkäksi exäni aina moitti eli itku tulee jos ääntä korottaa ja loukkaannun herkästi jos mut jätetään ulkopuoliseksi asioissa joissa mut pitäs ottaa huomioon.

Esim. muistan ottaneeni kunnolla itseeni kun ex-avomieheni kanssa oltiin suunniteltu viikko et la pidetään "laatuaikaa" parisuhteessamme.. ja sit sen päivän aamuna se olikin kaverinsa soittaessa sopinu et ne lähtee baareileen.

Mä kuuntelin puhelua vieressä hiljaisena ja tiesin et ex-avomieheni tietää kyllä miltä musta toi tuntuu, mut se ei edes kääntynyt kysyyn multa mitään. Lupas vaan ja ohitti mut kokonaan. Puhelu kun oli ohi, se tuli mun luo ja alko lirkunlirkun lässynlässyn. Hyvittely kun tiesi et mä en oo yhtään tyytyväinen.

noh.. se laatuaika ois tullu sinällään tarpeeseen koska vähän sen jälkeen jäin kii pettämisestä. Mä olin hakenu laatuajat muualta ja ex-avokkini olin antanut heilastella kavereiden kanssa tyytyväisenä elämäänsä jäkättämättä asiasta jatkuvasti.

En muista. Joskus olin kaiken yrittävä, en varmaan enää ikinä ole. En pahalla yrittävä, hyvällä. Tämän en enää ole, joten kiitos siitä. Minun tuurilla varmasti hyödyn siitä.

Lisätään, en kuitenkaan tee aloitteita. Eiköhän se T pelastanut niillä myös itsensä ja valitut. En ollut ihastunut, joskus ajattelin hyvää, siitäkään virhettä en enää tee.

Et sitten keksinyt mitään positiivista. lmeisesti itse et ole, kun asenteesi on noin halveksuva.

Pakkomielteinen: voisin olla rakkaassani kiinni melkein koko ajan. Saatan itkeä onnesta, kun mietin miten ihana hän on. Rakastan helliä rakastani ja huolehtia, että hänellä on kaikki hyvin.

Ei kaikki rakastu elämänsä aikana kertaakaan.

Ennen sellainen intoa puhkuva hölmö, nykyään totinen kun tietää miten siinä kumminkin käy.

Vahvasti ihastuneena kaikkea sekavaa. 😄 Ujostelen, hölmöilen, höpötän, olen hiljaa, punastelen, tuijotan silmiin - eiku en uskallakaan...tai joo - eiku ei, no jos vähän vilkaisen. Sehän muuten tajuaa (jumalauta muuta haluakaan!)
Keksin tikusta asiaa tai sitten menen etsimään niitä tikkuja.
Ja voi helvetti, kyllä! En ota itsekään selvää käytöksestäni, joten siinäpä miehelle pähkinä purtavaksi. Hämmentävää eikö?

Siitä on aikaa hyvin kauan kun olen viimeksi ollut rakastunut, erosimme. Mutta olen iloinen, hymyilen itsekseni kun ajattelen häntä. Odotan näkemistä, halaan ja haluan olla lähellä.