Ihminen toivoo rakkautta, kerjää huomiota, vaatii kosketusta. Ylpeyttä pelkäämättä kirjoittaa, hakee kirjaimista todistetta, tunnetta täynnä, odotusta hymyllään pienentää. Vaanii kaislikossa konna, estää, häärii ja hyörii, ei rakastunut konnasta välitä, hakee rakastaan, vaalii haaveitaan, luottaa ja päättää nyt onnistuu, konna kasvaa ja hakee seuraa, rakastunut tappelee vastaan, hyppää lumpeelle suojaan, huutaa apua rakkaltaan, rakas juikseekin jo konnaa karkuun toinen konna puree lumpeen juuret poikki. Toinen ui rantaan, ja karkaa konnilta, rakas juoksee vielä karkuun. Itku valtaa molemmat, sydän Kivinen konnille, pelko ajaa karkuun, jää vain irronnut lumpeen lehti. Ehkä lopulta juoksu kuljettaa rakastuneet yhteen. Ehkä tähdet valaisevat polut, jotka johdattaisivat samalle tielle. Konnat jäävät kaislikkoon, odottavat jo seuraavia.
Runo palstan innoittamana
Anonyymi
3103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos Retu. Syvällistä.
2. Tim. 1: 7
https://youtu.be/fueKC6BBttU
Sehän oli kiva. En huomannut tuota aiemmin.