Nämä päivät on kamalia. Huilaan, mutta en pääse stressistä irti, ennen kuin lähden lenkille. Mielettömän kovat paineet, kun ei tiedä mitä keksivät seuraavaksi tehdä. Tai melkein voi aavistaa, mutta ei tiedä aikataulua. Taistelu jatkuu, viimeiseen hengenvetoon. Se on mun tehtävä ja jonkun muunkin, jotka vastuunsa tuntee.
Eilinen oli toimintapäivä ja tänään palautuminen
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.