Juopon unettomuus

..Päivystyksessä otin kerran vastaan erään 45-vuotiaan naisen, joka aikaisemmin oli työskennellyt sairaanhoitajana, mutta oli nyt työtön. Hänen kasvonsa olivat harmaat ja hiuksensa epäsiistit ja elottomat. Vartalossa ja kasvoissa oli useita mustelmia ja hänen vaatteensa olivat likaiset. Katse oli tyhjä ja hänen oli vaikea kävellä ilman tukea. Tämä oli 10. kerta, kun hän tuli psykiatrian päivystykseen parin kolmen viime vuoden aikana. Noina vuosina hän oli menettänyt miehensä ja työnsä, hänellä ei ollut enää kontaktia lapsiinsa ja hänet oli heitetty ulos monesta asunnosta. Hänen vanhat ystävänsä olivat kadonneet ja ainoat ihmiset, joiden kanssa hän enää seurusteli, olivat samassa tilanteessa kuin hän. Yhdessä he istuivat ja hukuttivat surunsa alkoholiin. Kaikki oli alkanut, kun hän oli juonut vain juhlissa voidakseen rentoutua, hän kertoi. Hänellä oli ollut rankka kausi töissä ja hänen oli vaikea jaksaa myös kotona. Hän huomasi, miten ihanaa oli paeta todellisuudesta hetkeksi, mutta valitettavasti ahdistus vain paheni jälkeenpäin alkoholin poistuttua elimistöstä. Niinpä hän vähitellen alkoi heti ahdistuksen palattua yrittää hukuttaa sen juomalla lisää alkoholia, ja pian hän oli koukussa. Hän ei enää pystynyt olemaan ilman alkoholia. Joka päivä hän joi heti herättyään jaksaakseen nousta sängystä. Koko hänen elämänsä romahti pian. Mies jätti hänet, hän menetti työnsä jne. Nyt se oli mennyt niin pitkälle, että hän joskus heräsi jonkun muun asunnossa omassa oksennuksessaan maaten, tietämättä kuinka oli joutunut sinne.

..Viimeisenä vuotena keho oli alkanut kärsiä. Hän oli laihtunut kymmenen kiloa, alkanut saada mustelmia eri puolille, hän oksensi usein verta ja hänellä oli jatkuvasti vatsa kipeänä. Hänen jalkansa tuntuivat puutuneilta ja tasapaino oli huonompi kuin ennen. Hän alkoi pelätä! Hän oli nähnyt muiden, jotka olivat juoneet kauemmin kuin hän, turpoavan vatsastaan, saavan hengenahdistusta, oksentavan kunnes he pyörtyivät, näkevän näkyjä, saavan kramppeja koko kehoon ja lopulta kuolevan hitaan ja epäihmisarvoisen kuoleman.

..Hän tahtoi lopettaa juomisen, mutta ahdistus piti hänet lujasti kiinni riippuvuudessa. Tuska siitä, että hän oli menettänyt kaiken elämässään, teki kaiken vieläkin vaikeammaksi.

Muistan itse juovana aikanani kuinka vaikeaa oli nukkua. Almanakasta oli hävinnyt päiviä, rahat loppu, vuokra maksamatta, valtava laskupino pöydällä maksamatta, vaimo nalkuttaa, työnantaja uhkaa lopputilillä, hirveä krapula ja morkkis jne... Minulla unettomuus johtui juuri näistä painajaisista. Vasta raitistuttuani, saattamalla talous- ja ihmissuhdeasiat kuntoon olen ollut levollinen, siis TODELLA levollinen. Tämä ei suinkaan loppunut muutamassa viikossa, asioiden kuntoon saattaminen vei pari vuotta. Mutta kyllä kannatti, elämä on seesteistä, kuten eräs kansanlaulaja laulaa, "olen lähes onnellinen mies"...