Onko ketään muuta, kuka kärsii tällaisesta vähemmän tunnetusta ja todella kiusallisesta pakkomielteestä? Ulkomaisilta sivuilta löytyy tästä enemmänkin tietoa ja keskusteluja, mutta en ole suomeksi löytänyt mitään.
Ilmenee niin, että jos näkökentässäni on toinen ihminen niin alan ”tuijottamaan” vaikka yritän olla katsomatta. Mielen valtaa ahdistus, kun en pysty olemaan katsomatta vaan niin kauan kuin joku on näkökentässäni niin en pysty jättämään sitä ihmistä huomioimatta. Taustalla pelko siitä, että muut ajattelisivat minun olevan outo, stalkkeri, perverssi..
Tämä pakkomielle on pilannut elämäni täysin. Aloin kärsiä tästä parikymppisenä ja kohta 10 vuotta elänyt tämän kanssa. En kehtaa juurikaan käydä enää missään ja välttelen kaikkia ihmiskontakteja.
Ilmenee niin, että jos näkökentässäni on toinen ihminen niin alan ”tuijottamaan” vaikka yritän olla katsomatta. Mielen valtaa ahdistus, kun en pysty olemaan katsomatta vaan niin kauan kuin joku on näkökentässäni niin en pysty jättämään sitä ihmistä huomioimatta. Taustalla pelko siitä, että muut ajattelisivat minun olevan outo, stalkkeri, perverssi..
Tämä pakkomielle on pilannut elämäni täysin. Aloin kärsiä tästä parikymppisenä ja kohta 10 vuotta elänyt tämän kanssa. En kehtaa juurikaan käydä enää missään ja välttelen kaikkia ihmiskontakteja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on sama vaiva!
Sukulaisella toi on. Hakeutuu aina paikkaan missä voi tuijottaa jotakuta. Se tuijotus jatkuu koko ajan. Ja nimenomaan hakeutuu paikkaan, josta voi just tiettyä tyyppiä tuijottaa. Tuo henkilö on ilkeä luonteeltaan. Sanoo aina pahasti. On itkettänyt sukulaisia. On itkettänyt muita työpaikalla ilkeydellään. On joutunut esimiehen puhutteluun.
Vaikka esimiehen puhuttelussa aikoinaan työaikana ollut niin tuijottelu ja ilkeily yhä jatkuu, siis pakkomielle.
Tuo on täysin eri asia. En tiedä mitä tarkoitusperiä sukulaisellasi on, mutta mistä aloituksessa on kyse, on että se tuijottaminen on ei tarkoituksellista ja hallitsematonta. Selitetään näin: et saa katsoa aurinkoa päin tai silmäsi vahingoittuvat. Tästä tulee pakkomielle, että et saisi katsoa sitä aurinkoa ja sen jälkeen et pysty olemaan katsomatta aurinkoa vaikka yrittäisit.
Minullakin sama mutta olen vain 14 vuotias ja on koulua tosi paljon jäljellä :(
On kyllä taipumusta tuijottaa, onko sitten OCD vai jotain muuta... stressantuneena ilmenee.
Luulen että tuo on aika yleistä. Eilen katsoin ohjelmaa, jossa sarjan "päätähdet" matkustivat Intiassa pienellä kulkuvälineellä (kahdenistuttava mopoauton tapainen), jolla siellä on tapana liikkua. Huomioni herätti se, kun nämä pohjoismaalaiset pysähtyivät, niin ympärillä oli todella paljon paikallisia jotka todellakin "toljottivat" uteliaasti näytä miehiä. Yksi miehistä hymyili harvoilla hampaillaan ja toinen matkustaja sanoi omalla kielellään kaverilleen jotain hammaslääkäristä. :/
Jotenkin tuli mieleen joku apinalauma ja väkisinkin mieleen se, että minkälainen sivistys- ja älykkyysosamäärätaso muualla oikein on...
Minuakin nauratti ihan ääneen kohtausta katsoessani enkä todellakaan ole rasisti.