mutta, pakko kysyä teiltä ihmiset:
olemme tavanneet viime kesän jälkeen..asumme samassa kaupungissa, 12min matkan päässä toisistamme. vietämem kaikki yöt yhdessä..muutama poikkeus saattaa olla kk:dessa. tapaamme siis lähestulkoon joka pv. minä teen pv työtä ja hän pidempiä vuoroja välistä..
olen miettinyt yhteen muuttamista... mitä järkeä on pitää kahta asuntoa ja maksaa 1200€ kuussa pelkkiä vuokria, sun muuta kuluja, kun voisi päästä puolella tuosta.
asian ydin on se..että hän viihtyy omassaan, samoin minä..nautin siitä kun saan mennä omaan kotiini ja viettää siellä aikaa, omien tavaroideni ympärillä.. mitä sitten kun asumme saman katon alla.. olen asunut ennenkin miehen kanssa.. jne.. kyse ei ole siitä..vaan siitä, että silloin asunto on yhteinen.. pitääkö hankkia niin iso kämppä, että kummallakin tuota tilaa...mitä kun kummatkin tarvitsevat niitä omia juttuja, kavereita ja harrastuksia... tuntuu, että 'pieni' asunto tukahduttaa...
toinen asia on se... miten ottaa tämä yhteen muuttaminen puheeksi... olemme tosi rakastuneita ja kaikki tuntuu tällä hetkellä helpolta ja hyvältä.. mutta silti...
antakaa minulle asiallisia kommentteja.. ja neuvoja.. ikää meillä kummallakin on muuten se 26-27 ja asustelemme helsingissä..
olemme tavanneet viime kesän jälkeen..asumme samassa kaupungissa, 12min matkan päässä toisistamme. vietämem kaikki yöt yhdessä..muutama poikkeus saattaa olla kk:dessa. tapaamme siis lähestulkoon joka pv. minä teen pv työtä ja hän pidempiä vuoroja välistä..
olen miettinyt yhteen muuttamista... mitä järkeä on pitää kahta asuntoa ja maksaa 1200€ kuussa pelkkiä vuokria, sun muuta kuluja, kun voisi päästä puolella tuosta.
asian ydin on se..että hän viihtyy omassaan, samoin minä..nautin siitä kun saan mennä omaan kotiini ja viettää siellä aikaa, omien tavaroideni ympärillä.. mitä sitten kun asumme saman katon alla.. olen asunut ennenkin miehen kanssa.. jne.. kyse ei ole siitä..vaan siitä, että silloin asunto on yhteinen.. pitääkö hankkia niin iso kämppä, että kummallakin tuota tilaa...mitä kun kummatkin tarvitsevat niitä omia juttuja, kavereita ja harrastuksia... tuntuu, että 'pieni' asunto tukahduttaa...
toinen asia on se... miten ottaa tämä yhteen muuttaminen puheeksi... olemme tosi rakastuneita ja kaikki tuntuu tällä hetkellä helpolta ja hyvältä.. mutta silti...
antakaa minulle asiallisia kommentteja.. ja neuvoja.. ikää meillä kummallakin on muuten se 26-27 ja asustelemme helsingissä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tapasitte viime kesän jälkeen...Eli olette seurustelleet noin 7 kuukautta. Aika on kovin lyhyt. Ja tunteet ovat vielä kypsymättömiä. Odottakaa vielä jonkun aikaa ja nauttikaa siitä vapauden ja yksinäisyyden olotilasta nyt kun voitte. Ei sitä voi rahalla mitata! Entäs jos syksyn tullessa alkaakin tuntua, ettei hän ollutkaan se oikea? Helpompi hieman tutkiskella millainen se toinen oikeasti on. Ja jos hän osoittautuu juuri sellaiseksi ihanaksi kuin kuvittelitkin, sitten antaa mennä vain. Seksikin muuten maistuu paremmalle kun välillä on rakkaastaan erossa :)
Varovaisesti uskaltaisin suositella, että kannattaa muuttaa yhteen kokonaisuutta ajatellen. Esim. serkkuni muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen vajaan kahden kuukauden seurustelun jälkeen 90-luvun alussa ja edelleen ovat yhdessä ja heillä on kaksi lasta. Jos nukutte lähes kaikki yöt jo yhdessä, niin ei se yhteenmuutto juuri tuo asiaan muutosta.
Vaihtoehtoja on tosiaan kaksi, joko muuttaa jommalle kummalle tai johonkin toisaalle isompaan. Mikäli muutatte ainakin aluksi jomman kumman nykyiseen kämppään, niin miettikää yhdessä että kummassa paikassa teidän yhteenlaskettu kokonaisetu olisi suurempi, esim. kummankin matkat työpaikalle, jos se fyysisesti on jossain kiinteässä paikassa.
Vaikka muuttaisitte isompaan, niin isommassa asunnossa, olkoon omistus- tai vuokra-asunto, on vuokra/neliö halvempi, on tilaa ja rahaa säästyy silti. Yhdessä asuessa pystyy myös muissa kuluissa säästämään. Esim. kahdelle hengelle on taloudellisempi kokata kuin yhdelle.
Pohdit itse aika hyvin tilannettanne, joten uskon että ainakin sinä olet kypsä tekemään päätöksiä ja ettehän te ole enää aivan nuoria. Päätös on kuitenkin teidän ja pidän peukkuja että suhteenne kestää!