Ja kesti kauan kertoa siitä. Äitini oli ensimmäinen ja kauan ainoa, jolle kokemuksesta puhuin koska tiesin, ettei leimaa eilä naura. Parikymmentä vuotta myöhemmin kertonut vielä yhdelle läheiselle. En muille koskaan ennen.
Siis pääpiirteissään näin, että oli kuulas taivas. En osaa hahmottaa ilmansuuntia ja korkeuksia loistavasti, mutten varsinkaan silloin 1997 kun olin mopoa ajeleva poika.
Siis olin aina ollut kiinnostunut tähtitieteestä ja harrastin sitä jo tuolloin. Olin kuulunut Ursaan jo 3 vuotta silloin. Mietin siinä maisemaa katsellessani, että "ohhoh! Onpa kirkas tähti taivaanrannassa". Siis, se oli purppuranpunainen. Räpytin silmiä ja kurtistelin kulmia. Siinä se vaan oli. Mietin myös, että (oli heinäkuun ilta) miten noin kirkas tähti tähän aikaan vuodesta? Ja mikä tähti, planeettako?
Seuraavaksi tuo ilmiö kasvoi eli toisinsanoen kai läheni? Nyt se muistutti vähän kananmunanmuotoista palloa, joka alkoi tehdä siksak kuviota taivaalla. Väri vaihteli purppuranpunaisrsta vihreään ja takaisin. Keskellä kulki ikään kun juova ja pallo siks sakkasi ja vaihtoi tätä väriään.
Seuraava vaihe oli kun tuo kohde taas kasvoi oli nyt litteä ja kiekkomainen, purppuranpunainen. Korkeutta, etäisyyttä, mitään en osaa arvioida. Mitään ääntä ei kuulunut.
Tuossa vaiheessa olin jo niin pelästynyt että starttasin moponi hyvin äkkiä ja ajoin nopeinta tietä kotiin. En uskaltanut katsoa taakseni.
Kokemus pelotti ja vielä kotonakin muistsn miten vapisin.
Ja kokemus muistuu edelleen elävästi mieleeni.
Kiitos.
Siis pääpiirteissään näin, että oli kuulas taivas. En osaa hahmottaa ilmansuuntia ja korkeuksia loistavasti, mutten varsinkaan silloin 1997 kun olin mopoa ajeleva poika.
Siis olin aina ollut kiinnostunut tähtitieteestä ja harrastin sitä jo tuolloin. Olin kuulunut Ursaan jo 3 vuotta silloin. Mietin siinä maisemaa katsellessani, että "ohhoh! Onpa kirkas tähti taivaanrannassa". Siis, se oli purppuranpunainen. Räpytin silmiä ja kurtistelin kulmia. Siinä se vaan oli. Mietin myös, että (oli heinäkuun ilta) miten noin kirkas tähti tähän aikaan vuodesta? Ja mikä tähti, planeettako?
Seuraavaksi tuo ilmiö kasvoi eli toisinsanoen kai läheni? Nyt se muistutti vähän kananmunanmuotoista palloa, joka alkoi tehdä siksak kuviota taivaalla. Väri vaihteli purppuranpunaisrsta vihreään ja takaisin. Keskellä kulki ikään kun juova ja pallo siks sakkasi ja vaihtoi tätä väriään.
Seuraava vaihe oli kun tuo kohde taas kasvoi oli nyt litteä ja kiekkomainen, purppuranpunainen. Korkeutta, etäisyyttä, mitään en osaa arvioida. Mitään ääntä ei kuulunut.
Tuossa vaiheessa olin jo niin pelästynyt että starttasin moponi hyvin äkkiä ja ajoin nopeinta tietä kotiin. En uskaltanut katsoa taakseni.
Kokemus pelotti ja vielä kotonakin muistsn miten vapisin.
Ja kokemus muistuu edelleen elävästi mieleeni.
Kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aika tavallinen ufo havainto. Ufon liike ( suoraan sinua kohti? ) antaa mahdollisuuden ajatella että sinut oli huomattu ja ufo oli tulossa katsomaan sinua lähempää. Jos se ei lentänyt sinun ylitsesi, niin se joko pysähtyi, vaihtoi suuntaa tai sitten se ei ollutkaan tulossa sinua kohti.
Siltä se näytti, että se oli tulossa kohti. Sen vaikutelman sain. Joskus jälkeenpäin olin miettinyt, että olisiko tilanne pitänyt katsella loppuun? En millään uskaltanut. Olin toki ufoistakin lukenut jo siihen mennessä ja pelotti, että kohtaanko jotain olentoja. En uskaltanut tosiaan katsoa taakse ja pelkäsin valtavasti koko kotimarkan n. 5km kun ajoin, että tuleeko se jostain.
Tässä vielä aloittajalta:
Vuosia myöhemmin näin myös sitten kotipihalla keskellä kirkasta päivää hyvin korkealla jonkin metallinvärisen kohteen, joka liikkui hyvin hyvin hiljaa ja siitäkään ei kuulunut ääntä. Tätä en pelännyt, mutta en osaa sanoa sitäkään, mikä se oli? Tämän kohteen näki myös toinen ihminen ssmaan aikaan.
Lentokone, kuumailmapallo.. ei mahdollista. Jokin muu ihmisen laite? Vaiko ihan ufo?
"en osaa sanoa sitäkään, mikä se oli"
"Vaiko ihan ufo?"
Joset kyennyt tunnistamaan sitä, niin silloin se oli ufo, eli unidentified=tunnistamaton - flying=lentävä - objekt=kohde.
Niitä näkee kun käyttää LSD:tä
Sodan jälkeen puhuttiin kummitustsrinoita ja jos iltamyöhään oli kylällä niin ei uskaltanut kotia kävellä ja kotonakin ei uskaltanut vinttikamariin mennä nukkumaan jos joku puhu kummitusjuttuja.
Olipa mahtava havainto ufosta, mutta jos havannoitsija on hakemassa pankinjohtajalta lainaa, niin en suosittelisi aloittajaa puhumaan näkemästään hänelle.