Mieti hyvin tarkkaan tätä. Olen ollut korviani myöten rakastunut yli neljä vuotta. Arvaatko, millaisia oloja se on pitänyt sisällään? Hei, mäkin oon ihminen.
Ootko mies sadisti vai vaan välinpitämätön?
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mua ei rakasta kukaan eikä rakkautta oo olemassa.
Ottamatta sen enempää kantaa siihen, osuiko nyt oikealle. Niin, miten perustelet nämä väitteesi? Onko sinulla objektiivista tietoutta ko. asioista, niin ettet liitä niitä suoraan omaan kokemukseen asioista? Oma kokemus kun ei ole yhtä kuin fakta.
Jatkan. Joku voi rakastaa sinua siitä huolimatta millainen olet, tai ehkä kuitenkin juuri sen vuoksi millainen olet. Ei näitä niin pysty analysoimaan. Tunne on tunne ja tunne on totta, ei mielikuvituksen tuotetta.
Oma kokemukseni on että minua ei rakasta kukaan eikä ole ikinä rakastanutkaan. Pelkkiä laastarisuhteita jossa on feikattu rakastavansa vaikka heillä ollut mielessä ihan toinen henkilö. En aio rakastaa enää ketään koska se estää minua kehittymästä ihmisenä jos haluan löytää todellisen potentiaalini ja varsinkin kun jos rakkaus on vain läheisriippuvaisten märinää kun eivät osaa olla yksin. En aio päästää ketään enää ihoni alle ja sotkemaan mieltäni. Rakkauden ei kuulu satuttaa vaan eheyttää ja asioista voi olla rohkeasti eri mieltä. Ehdoton rakkaus, uskon siihen mutta en usko että sitä kohdalleni osuu.
Olet ollut vääränlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Kyllä sinä olet arvokas, siinä missä muutkin. Ja just sua joku voi rakastaa, sen takia kun olet sinä. Melkein tulee mieleen, että itsekin olet saattanut yksinäisyyttäsi hakeutua suhteisiin, jos paljon tuon kaltaisia kokemuksia on kertynyt. Kyllä jokaiselle löytyy joku, sitten kun siihen itse on valmis. Kunhan et vaan katkeroidu, sitä vastaan itse olen aina taistellut. Ajatuksilla on valtava voima ja elämä on energiaa. Valitaan se hyvä energia, niin on helpompi kulkea täällä - yksinkin.
Kiitos äidillisistä / sisarellisista lohdutuksistasi mutta faktat on faktoja minä ikävä kyllä joudun kulkemaan loppuelämäni yksin.
Rakkaus on ihan sairas tunne, se on koodaus virhe kaikissa ihmisissä.
Me elämme simulaatiossa.
Niin on. Rakkaus on verrattavissa psykoottisuuteen.
En tiedä onko äidillistä, ennemminkin tunnen empatiaa. On itsellänikin kuitenkin kovia elämänkokemuksia taustalla ja sitä taustaa vasten ymmärrän toisen tuskaa. Tuolla lauseellasi, "... minä ikävä kyllä joudun kulkemaan loppuelämäni yksin...", suljet mahdollisuuksia itseltäsi. Ajatuksilla on valtava voima. Entä jos löydät kaltaiseksi, joka ymmärtääkin sinua? Älä tuomitse itseäsi ehdottomasti mihinkään kohtaloon.
Itse elän jatkuvasti muuntuvassa todellisuudessa ja pidän elämää Jumalan lahjana. Aina se ei sellaisena näyttäydy, mutta kyse on kuitenkin lähinnä omista kasvukivuistani. Rakkaus ei ole koodausvirhe, vaan elämän energiaa, josta ammennamme voimamme liittyäksemme lopulta yhteen.
Sellasen kuvanko sait kun viimeksi juttelitte, milloin te juttelitte. Vai ootteko jutellu. Mistä sitä tietää vaikka täällä joku ois. Mä en oikwin tiedä ketä täällä on, pitää olla varuillaan kehen ihastuu.
Ei ole juteltu ikinä!
4 vuotta rakastanut ihnistä ja ette ole ikinä jutelleet? Hitto täällä on pimeitä tyyppejä. Luotte päässänne mielikuvia joihin sitten ihastutte kun todellisuus ei vastaa yhtään näkemyksiänne.
Ei tuo edellinen teksti kyllä alkuperäiseltä ollut.
Sijaa. No jatkakaa vaan. Hittooks mä täällä teen. See ya x