Tunteiden käsittelyn vaikeus

Itse en tunne kateutta.

Trollille.

Pitää ymmärtää, että kun pyrkii toisen pään sisään, niin on olemassa suuri todennäköisyys, että menet harhaan.

Et osu lähellekään totuutta, eikä se paljastu epärehellisille ihmisille ehkä koskaan. Salaisuuksia ei paljasteta ihmisille, joihin ei voi luottaa.

Totuus on asia, jonka saavuttaminen vaatii aikaa, vaivaa ja nöyryyttä, sekä luottamusta. Pitää tutkia ja kysyä, ja olla todisteita, silminnäkijöitä jne. Juoruilla et pääse mihinkään etkä pahantahtoisten ihmisten puheilla. Oma vilkas ja kieroutunut mielikuvitus tai taipumus yhdistellä asioita, tai ilkeä mieli kääntää asiat aina pahimman mukaan on vielä huonompi kertoja.

En voi käsittää mikä sairas ja paha mieli saa ihmisen kaivamaan toisen ihmisen elämän sontakasoja ja kehittelemään omasta päästään totuuksia, joissa sitten rypee ja joita totena levittelee eteenpäin. Näen sellaisen ihmisen läpeensä pahana ja kieroja ihmisenä. Hän elää omaa valhettaan, ja mikä pahinta, tällainen pirullinen ihminen voi nauttia toisen ihmisen epäonnesta. Nauttia! Se on jo saatanallista. Nämä ovat yhteiskunnan myrkyttäjiä. Valheessa eläviä.

No askel kerrallaan sinne vuorenhuipullekin on noustava. Matkan varrella voi sitten löytää itsestään uusia puolia ja ehkä uuden reitinkin, joka itselle sitä alkuperäistä sopivampi ja parempi. Unelmansa saavuttaneet ovat sellaistakin kertoneet etteivät siitä ole juurikaan onnellistuneet. Ne tavoitteet tahtovat paeta. Unelmien tavoittelu nykyhetken kustannuksella voi viedä ilon elämästä. Pitäisi osata elää myös ihan hetkessä, se Zen.

"Pitikin syntyä rikkaan pään sisäisen maailman kanssa, joka on ristiriidassa oikean elämän kanssa."

Mielesi on osa tuota maailmaa, jota pidät itsesi ulkopuolisena. Mitä rikkaampi sisäinen maailma, sitä tehokkaammin pystyt selvittämään lainalaisuudet, joiden kautta mielesi ja ulkomaailma ovat yhteydessä. Mutta niin kauan kuin uskot, ettei mielesi ja "oikea elämä" voi oppia kommunikoimaan, et voikaan saada tukea haaveillesi. Ja niin kauan tunteesi kuitenkin kehottavat sinua opettelemaan juuri sitä.

Hyvä ja puhutteleva aloitus. Heikot ihmiset hakevat muilta hyväksyntää omille toimilleen. He elävät porukan ehdoilla ja pyrkivät samaistumaan toisiinsa. Henkisesti vahvat ihmiset eivät koskaan siihen alennu. Olet yhtä tärkeä, kuin kaikki toisetkin. Kaikki eivät kulje laumassa, en minäkään. Mutta ole sinä mikä olet. Se on sinun oma valintasi. Älä häpeä itseäsi. Ole ylpeä omasta minästäsi. Elämä on sinun, ei toisten.

En tunnista itseäni kirjoituksen kuvailusta. En löydä oikeastaan siitä mitään, mikä sopisi oman elämäni vaikeuksiin, ja ajatuksenjuoksu on muutenkin outo ja vaikuttaa tekaistulta. Pidän outona ajatusta, jossa haaveiden saavuttaminen vaatisi muiden hyväksynnän tai tuen. Ovatko ihmisen haaveet tai onnellisuus yhteisön suunnitelman ja ihmisten yhteistyön tulos? Joskus kuulee puhuttavan yksilön omasta vastuusta omaan onneensa, niin makaat kuin petaat, tai sitä saa mitä tilaa. Vai tarkoittaako kirjoittaja, että tämän ihmisen ympärillä olevat ihmiset ovat päättäneet hänen haaveistaan, että ne eivät saa toteutua. Yhteisö pahantahtoisesti estää onnen toteutumisen? Vai onko haaveilussa kysymys moraalisesti huonosta valinnasta?

Eivätköhän haaveet ole aina enemmän tai vähemmän ristiriidassa todellisuuden ja muiden ihmisten tavoitteiden kanssa? Miksi sitä muuten haaveilisi?

Omalta kohdaltani voin sanoa, että en kadehdi ihmisiä, joilla menee hyvin. Miksi kadehtisin? Mitä minä saisin siitä, jos toiset olisivat onnettomia, tai siitä, että kadehtisin heidän onneaan tai pyrkisin riistämään heiltä sen pois? Ja mistä edes tiedän, ovatko he onnellisia vai eivät? En ole edes katkera ihmisille, en vihaa heitä. En tiedä, mutta joskus minusta tuntuu, että ihmiset toivovat minun olevan katkera, kateellinen ja vihainen, sillä he eivät osaa muuten selittää vaikeuksia. Ja jos nämä tavallisimmat selitykset eivät kelpaa, niin sitten täytyy olla kyse mielenterveysongelmista.

Ainoa, mistä ei voi olla kyse ja mitä ei voida tunnustaa on se, että olen kohdannut oikeasti pahoja asioita ja että syy voikin olla yhteisössä tai jossakin yllättävässä tapahtumassa. Ei, vaan kyse täytyy olla pahasta ihmisestä, joka kärsii omasta syystään. Kateudesta ja katkeruudesta, tai hän on tehnyt tai tekee jotakin pahaa, mistä syystä joutuu aina ongelmiin. Tuntuu siltä, että näitä ihmisiä harmittaa äärettömästi, jos kyse ei ole näistä syistä. Ja siksi sitä omaa tarinaa pusketaan yhteisön voimalla. On ihmeellistä, että ihmisten täytyy kadehtia tätäkin, että ihminen kärsii ihan oikeasta syystä, että niille löytyy täsmällinen, asiallinen ja järkevä syy.

Mutta siis, aloituksen kirjoitus ei ole lähelläkään omaa elämääni. Totuus on tarua ihmeellisempää. Uteliaat, juoruilevat ja epäluotettava ihmiset vain eivät saa koskaan tietää totuutta. Ehkä sekin harmittaa, etteivät ne, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväksenn toisten asioiden urkkimisen pääse koskaan tietämään, mitä oikeasti on tapahtunut. Yksinkertainen kertomus (valhe) myy hyvin, koska ihmiset haluavat päästä helpolla ja luonnostaan tai kateellisina ja uskovat toisista pahaa, mutta oikea elämä on paljon monimutkaisempaa. Se on ihmisen mielikuvituksen saavuttamattomissa.

Se onkin niiden kohtalona. He jäävät askaroimaan ja rypemään merkityksettömän pinnallisen tiedon kanssa, kuten ovat juorut, omat luulot, oletukset ja liikkeellä olevat valheet. He joutuvat korpin ja korppikotkien asemaan nokkimaan raatoja ja penkomaan toisten jätöksiä. Kukaan ei näet uskalla kertoa heille salaisuuksiaan, koska heidän luonnossa on pistää puukolla selkään, eli käyttää sosiaalisessa pelissä toisten arkaluontoisia tietoja hyväkseen päästäkseen sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin. En voi oikein sanoin kuvitella, miten inhottavaa ja pirullista tuollainen pahuus on, kun ylös kiivetään käyttämällä heikkoja ihmisiä astinlautana. Minun omatuntoni ei kestäisi tuollaista peliä.

Kyl kai mullaki oli. Kaikki on kuopattu osittain, mutta periksi en anna, kun olin omapäinen. Ei todellakaan kannata kuunnella muita ajatellessaan itseään.