Silmäilin Uuden Suomen blogeja, joiden olemassa olon syvällisempää tarkoitusta en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Hjallis oli kirjoittanut pitkän päkinän boomeri-postauksesta, jossa hän oli aivan shokissa Sannan viestistä. Siihen oli tullut ennätysmäärä tykkkäyksiä. peräti yli 60 ja todella pitkä ketju kommentteja. Kukaan asiallisesti järkevistä aiheista kirjoittavat kirjoittaja ei ollut peukuttanut Hjallista ja vain pari sen sarjan keveintä kävi ihmettelemässä, että mistä siinä oikein keskustellaan.
Sama näkyi muutenkin julkisuudessa. Sauli Niinistö ei kommentoinut, ei myöskään Paavo Väyrynen eikä Iikka Kanerva, eikä kukaan muukaan ihan oikea poliitikko, jotka ovat olleet johtamassa maata. Tuomiojalta lehtimiehet kysyivät mielipidettä, ja hän vastasi, että maassa ovat asiat todella hyvin, jos tuo on tärkein keskustelun aihe.
Uuden Suomen blogeissa ne samat tyhjänjauhajat, jotka jatkuvasti pyrkivät ärsyttämään ihmisiä, omasta mielestään kai "näppärällä" retoriikallaan, jossa ei usein ole mitään todellista logiikkaa, olivat kerrankin lähes kaikki yhdessä ja samassa kommenttiketjussa. Samat naamat, jotka myös tuomitsivat ankarasti kaikki koronarajoitukset ja osa heistä kiivaasti todisteli koronan olevan pelkkä harmiton nuha, ja sitä pönkitettiin laskelmin, joissa nyt muutama matemaattinen lainalaisuus sattui unohtumaan insinöörismiehiksikin itsensä esittäytyneiltä. Melkoinen osa noista ihmisistä näyttää olevan jonkun paikkakunnan paikallispoliitikkoja, jotka taas kerran haistoivat tilaisuutensa ilahduttaa kannattajakuntaansa negatiivisuudellaan ja pahansuopaisuudellaan. Tätä ei nyt kannata tulkita niin, että minulla olisi mitään sen enempää negatiivisia ja pahansuopaisia ihmisiä vastaan, en vain halua olla missään tekemesissä heidän kanssaan. Ja kas, se toive toteutuikin, kun boomeri-kohu lässähti kuin likilaskuinen pannukakku, tuo politiikan vaihtoehtoväki hävisi hetkeksi foorumilta nuolemaan Sannan postauksen egoonsa aiheuttamaa syvää haavaa, tai sitten sen haavan he viiltelivät itse omilla omasta mielestään viiltävillä kommenteillaan... no, kerrankin etusivua katsoessa siellä oli vain asiallisten kirjoittajien ihan mielenkiintoisia kirjoituksia eikä se ollut täynnä tuon mökyporukan tyhjänpäiväistä riidanjauhantaa kirjoituksilla, joissa ei yleensä faktaan langeta.
Kyllä ne sieltä palaavat. Heidän omatuntonsa on pelkkää kumia, jos siihen tulee hetkellisesti lommo, se kyllä oikenee aika äkkiä. Monen vakiomölisi... kirjoittajan kohdalla en ollut yllättynyt lainkaan siitä, millaiseen sameaan ja myrkylliseen suoveteen he taas olivat äänten- ja vaalirahoistuksen kalastelemiseksi verkkonsa heittäneet. mutta Hjallis teki kyllä vaikutuksen. Toki hän on ollut provosoiva ja hänen syvä vihansa nykyistä hallitusta kohtaan on tullut selväksi jo aiemmin, mutta sittenkin tuo kirjoitus... muutti käsitykseni hänestä todella paljon.
Hjallis toistaa samoja mantroja joita olemme kuulleet Suomenlahden toiselta puolelta sikäläiseen venäläiseen vähemmistöön kuuluvien suusta. Sen vähemmistön parissa elämä on kurjaa ja aivan kuten Romanin romanialueilla, rikkaat rääväsuut eivät auta köyhempiä kanssa-asujiaan, vaan yrittävä parhaansa mukaan lietsoa vihaa ja väkivaltaa.
Joku aika sitten pari urheilutoimittajaa Ylellä totesivat Jokereiden olleen vain venäläisten likaisen rahan pesulaitos, ja kyllä Hjalliksen poliittinenkin ura aika vahvasti tuoksahtaa eräästä suunnasta tulevalle tuulelle. Hjallis on lähtenyt vapaaehtoisesti politiikkaan pyrkirisarjan mutapainijaksi, vaikka varmasti hänen ei olisi tarvinnut tehdä sitä. Hänen kohdallaan on kyse jostain enemmästä kuin epätoivosta yrittää välttää oikeaa työntekoa. Ehkä hänen aiempien saavutustensa takia odotin, että hän olisi yltänyt edes piirinmestaruustasolle ihan oikeana politiikan moniottelijana, mutta hän onkin hakeutunut Toni Halmeen jäljille politiikan showpainijoihin. Olen pettynyt, vaikka en ole hänen poliittisiin kannattajiinsa kuulunutkaan. Hyvää oppositiopolitiikkaa sen sijaan olen kaivannut. Näköjään täysin turhaan.
Sama näkyi muutenkin julkisuudessa. Sauli Niinistö ei kommentoinut, ei myöskään Paavo Väyrynen eikä Iikka Kanerva, eikä kukaan muukaan ihan oikea poliitikko, jotka ovat olleet johtamassa maata. Tuomiojalta lehtimiehet kysyivät mielipidettä, ja hän vastasi, että maassa ovat asiat todella hyvin, jos tuo on tärkein keskustelun aihe.
Uuden Suomen blogeissa ne samat tyhjänjauhajat, jotka jatkuvasti pyrkivät ärsyttämään ihmisiä, omasta mielestään kai "näppärällä" retoriikallaan, jossa ei usein ole mitään todellista logiikkaa, olivat kerrankin lähes kaikki yhdessä ja samassa kommenttiketjussa. Samat naamat, jotka myös tuomitsivat ankarasti kaikki koronarajoitukset ja osa heistä kiivaasti todisteli koronan olevan pelkkä harmiton nuha, ja sitä pönkitettiin laskelmin, joissa nyt muutama matemaattinen lainalaisuus sattui unohtumaan insinöörismiehiksikin itsensä esittäytyneiltä. Melkoinen osa noista ihmisistä näyttää olevan jonkun paikkakunnan paikallispoliitikkoja, jotka taas kerran haistoivat tilaisuutensa ilahduttaa kannattajakuntaansa negatiivisuudellaan ja pahansuopaisuudellaan. Tätä ei nyt kannata tulkita niin, että minulla olisi mitään sen enempää negatiivisia ja pahansuopaisia ihmisiä vastaan, en vain halua olla missään tekemesissä heidän kanssaan. Ja kas, se toive toteutuikin, kun boomeri-kohu lässähti kuin likilaskuinen pannukakku, tuo politiikan vaihtoehtoväki hävisi hetkeksi foorumilta nuolemaan Sannan postauksen egoonsa aiheuttamaa syvää haavaa, tai sitten sen haavan he viiltelivät itse omilla omasta mielestään viiltävillä kommenteillaan... no, kerrankin etusivua katsoessa siellä oli vain asiallisten kirjoittajien ihan mielenkiintoisia kirjoituksia eikä se ollut täynnä tuon mökyporukan tyhjänpäiväistä riidanjauhantaa kirjoituksilla, joissa ei yleensä faktaan langeta.
Kyllä ne sieltä palaavat. Heidän omatuntonsa on pelkkää kumia, jos siihen tulee hetkellisesti lommo, se kyllä oikenee aika äkkiä. Monen vakiomölisi... kirjoittajan kohdalla en ollut yllättynyt lainkaan siitä, millaiseen sameaan ja myrkylliseen suoveteen he taas olivat äänten- ja vaalirahoistuksen kalastelemiseksi verkkonsa heittäneet. mutta Hjallis teki kyllä vaikutuksen. Toki hän on ollut provosoiva ja hänen syvä vihansa nykyistä hallitusta kohtaan on tullut selväksi jo aiemmin, mutta sittenkin tuo kirjoitus... muutti käsitykseni hänestä todella paljon.
Hjallis toistaa samoja mantroja joita olemme kuulleet Suomenlahden toiselta puolelta sikäläiseen venäläiseen vähemmistöön kuuluvien suusta. Sen vähemmistön parissa elämä on kurjaa ja aivan kuten Romanin romanialueilla, rikkaat rääväsuut eivät auta köyhempiä kanssa-asujiaan, vaan yrittävä parhaansa mukaan lietsoa vihaa ja väkivaltaa.
Joku aika sitten pari urheilutoimittajaa Ylellä totesivat Jokereiden olleen vain venäläisten likaisen rahan pesulaitos, ja kyllä Hjalliksen poliittinenkin ura aika vahvasti tuoksahtaa eräästä suunnasta tulevalle tuulelle. Hjallis on lähtenyt vapaaehtoisesti politiikkaan pyrkirisarjan mutapainijaksi, vaikka varmasti hänen ei olisi tarvinnut tehdä sitä. Hänen kohdallaan on kyse jostain enemmästä kuin epätoivosta yrittää välttää oikeaa työntekoa. Ehkä hänen aiempien saavutustensa takia odotin, että hän olisi yltänyt edes piirinmestaruustasolle ihan oikeana politiikan moniottelijana, mutta hän onkin hakeutunut Toni Halmeen jäljille politiikan showpainijoihin. Olen pettynyt, vaikka en ole hänen poliittisiin kannattajiinsa kuulunutkaan. Hyvää oppositiopolitiikkaa sen sijaan olen kaivannut. Näköjään täysin turhaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
valli tekstejä ei kukaan lue 🤣
Noin yleisemmin tuosta blogialustasta. Se näyttää olevan paikka, missä Suomi 24 nimettömät ulosteen syytäjät käyvät kirjoittamassa omalla nimellään, jos mahdollista, vieläkin älyttömämpiä juttuja.
Oikein hyvänä esimerkkinä tasosta käy eräs nimeltä mainitsematon kirjoittaja, joka joku aika sitten oli syvästi loukkaantunut siitä, että natsi-Saksan edessä käytetään syvästi loukkaavaa nimitystä natsi, kun taas Neuvostoliiton edessä ei koskaan mainita sen olleen bolsevikki-Neuvostoliitto. Ei tuo nyt oikein huumorina uponnut ainakaan itseeni.
Ei meistä suurin osa hahmota sanaa natsi minkään tunnekonnotaation kautta vaan poliittisena suuntauksena, johon liittyi väkivaltaa ja ekspansionhalua. Itse yhdistän samat seikat myös kommunisteihin, varsinkin bolseviikkeihin, ihan ilman eri mainintaakin. Mutta tiedän myös sen, että Stalinin "sosialismi yhdessä maassa" politiikka vältti ulkoisia konflikteja ennen kuin Stalin alkoi pelätä valtaannousseiden natsien voivan yrittää vielä Neuvostoliiton tuhoamista, jota heidän johtajansa Hitler oli Mein Kampfissaan maalaillut. Se, että olisiko Stalin johtanut maansa aggression tielle muutenkin myöhemmin, on tietysti ikuinen arvoitus. Ekspansio kuului kommunismin lähetystehtävään, hänen valitsemansa isolationismin johtui vain hänen varovaisuudestaan. Silti jää historialliseksi totuudeksi, että sillä hetkellä Stalin tuskin olisi lähtenyt liikkeelle ilman Hitleriä ja kaikki muu on vain natsien toiminnan epätoivoista puolustelua. Eikä tänä päivänä aivan varmasti ole mikään uutinen, että sekä natsit että kommunistit olivat julmia hallitsijoita alueillaan, eikä se ollut mikään salaisuus edes silloin YYA-aikanakaan muille kuin julkisesti äärivasemmistolaisille. Itse kukin voi tutustua kirjoihin, joita tuona aikana ilmestyi. Joitain vedettiin kyllä pois saatavilta, sen jälkeen kun ne olivat jo ehtineet levitä ja löytyivät aika monesta kirjahyllystä, joista niitä ei kukaan hakenut pois, vaan naapuritkin lainasivat.
Niinpä siis tuollaiset kirjoitukset eivät tosiaankaan tunnu vain hieman ontuvalta huumorilta, vaan maistuvat pyrkimykseltä "palauttaa" Saksan kunniaa, tai "pudottaa jalustalta" Neuvostoliittoa. Mitä vuosikymmentä elää ihminen, joka 2020-luvulla kokee tuollaisen tarpeelliseksi?
Oikeasti historiaan perehtynyt ihminen tietää, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Natsit olivat luonnonsuojelun ja hyvinvointivaltion edelläkävijöitä sen lisäksi, että olivat joitakin ihmisryhmiä kohtaan raakoja orjuuttajia ja murhaajia. Bolsevikit taas olivat sukupuolten välisen tasa-arvon edelläkävijöitä, jotka ensimmäisinä laajassa mitassa tarjosivat naisille saman koulutuksen kuin miehille, veivät ensimmäisenä naisen avaruuteen ja taistelurintamille. Sen ohella, että bolsevikit olivat kateellisia murhaajia ja lopulta taantuivat kaavoihinsa kalkkeutuneiksi dementokraateiksi, ja että heidän ihmisläheinen retoriikkansa oli suurimmaksi osaksi silkkaa tietoista valehtelua. Maailmassa ei juuri koskaan ole ollut sen paremmin absoluuttista pahuutta kuin absoluuttista hyvyyttäkään. Silti toki järjestelmien välillä on eroja ja ennen sotaa elämä Saksassa varmasti oli keskivertoihmiselle parempaa kuin Neuvostoliitossa, mutta itse en olisi halunnut elää silloin kummassakaan niistä, vaan Ruotsissa.
Otin tuon esimerkiksi tasosta, vaikka tuo kirjoittaja parhaimmillaan pystyy paljon parempaan ja joskus kirjoitukset ovat mielenkiintoisiakin. Vain satunnaisesti hän säestää varsinaista känkkäränkkä-osastoa, jota nyt ei koskaan vastustakaan, kai koska kokee sen olevan "oikeistolaista". Silti tuollaiset kirjoitukset ja eri toten se varsinainen känkkäränkkä-lauma ovat kyllä tosiaan boomereita Benjaminin maalaamassa merkityksessä. Eivät he silti loukkaantuneet nimistyksestä siksi, että olisivat kokeneet sen osuvan itseensä, kuten se heidän sitä itse edes ymmärtämättä osui. He yrittivät esittää sen osuneen ihmisryhmään, jonka puolesta mukaloukkaantumalla he saisivat mainetta ja kannatusta. YÖK!
Uuden Suomen blogeissa on muutama erittäin hyvä kirjoittaja, kuten Lasse Lehtonen tai Paavo Väyrynen. Kaikkia heitä yhdistää syvä tietämys omalta alaltaan ja harkitut ulostulot ja edelleen jatkuva aktiivinen toiminta. Samaa odotin Raimo Ilaskiveltä, kunnes hän teki muutaman rimanalituksen päästen monen muun siellä ja muualla kirjoittelevan kokoomusskribentin "tasolle" ja totesin, että netissä jopa maltillinen oikeisto onnistuu pesemään pinnastaan sen kiillon, jota heidän hallitsemansa media onnistui kiillottamaan heidän pintaansa ennen netin aikakautta. He ovat itse osoittaneet olevansa sisimmältään juuri niitä vuoden 1918 punaisten pilkkalaulujen porvareita ja heihin 1980-luvun thatcherismin ja reaganismin huumassa isolla rahalla puunattu glitter on aivan samanlaista tietoista valehtelua kuin bolsevikkien ihmisrakkaus. Siitä huolimatta ihmisinä mitä vastenmielisempiä Ville Rydmaneja pidetään maltillsina kun bolsevikkeja ei maltillisina pidä enää kukaan.
Nyt tuli asiapitoista ja asiallista tekstiä, kaikkien muidenkin tänne kirjoittelevien kannattaisi ottaa tuosta oppia, eikä vaan suoltaa aina pelkkää huuhaata.