Et miten sinusta pääsee yli?
En ole isonpaa vuorta ylikiivettäväksi vielä kohdannut.
En ymmärrä miksi kaipaan sinua, vaikka tiedän ettei mitään voi tulla enään.
Ei auta vahvin viina. Ei mikään saa sinua poistumaan sydämmestäni.
Miksi ihmeessä näin kävi?
En ole isonpaa vuorta ylikiivettäväksi vielä kohdannut.
En ymmärrä miksi kaipaan sinua, vaikka tiedän ettei mitään voi tulla enään.
Ei auta vahvin viina. Ei mikään saa sinua poistumaan sydämmestäni.
Miksi ihmeessä näin kävi?
Vastaukset 37
Vanhimmat
👀👏...
Ei kaksoisliekistä pääse ikinä eroon.
Helvetin liekki.
Niinpä taitaa olla. Rakkaus on kuitenkin ihana asia.
Voisit tehdä saman, antaa ohjekirjan. Sama ongelma mulla, en saa sua mielestäni. Haluaisin, mutta se ei koskaan onnistu pitemmäksi aikaa.
Miksi niin kävi?
En tiedä. Kaikki jutut ei kai vaa toimi?
Miksei voi tulla teille enää mitään? Ootko sä mokannut?
Ei mitään sellaista.
Mitä jos vaan päästäisit narut käsistäsi ja katsoisit mihin se johtaa?
Pitää kokeilla. Hyvä neuvo kiitos!
Aina löytyy yksinkertainen lääke. Potkase varpaasi vaikka seinään. Huomaat että et kaipaa ketään yhtään. Kaipaus on pelkkää luuloa. Ei todellisuutta.
Ei saa mennä yli! Se on kiellettyä. Kaksoisliekit kuuluu yhteen. Rakkaus on tärkeintä maailmassa
En tiedä mitä kaksoisliekki tarkoittaa. Pitää tutustua aiheeseen.
Ei ole mitään syytä miksi ei voisi tulla enää mitään. Tottakai voi tulla!!
Itsehän halusit näin käyvän kun niin sikamaisesti käyttäydyit 🤔
Oot ihan sekasi selkeeesti :D
Johan sä kävelit mun yli, jatka matkaas, hus.
Woosh, kunhan menee menojaan.
Miksi uhkailet tuolla tavalla? Mitä tarkoitat?
Taitaa olla paljon väärinkäsityksiä asioista sinulla?
Ei ollut mitään yhtä syytä mikä aiheutti tämän. Tykkään hänestä tosi paljon.
Tosi iloinen, hauska ihminen kyseessä. Tultiin juttuun tosi hyvin.
Jotain väärinkässityksiä oli, mutta ne pystyttiin sopimaan.
Vähän selventämään juttua T.Ap
Ette kai sitten vain sopineet yhteen? Mitä sitä sellasta haikailla.
Heh, kun toinen ei pysty tekemään aloitetta sen selvittämiseksi. Ihan sivusta
Jaa Ap.? Hänen mukaansahan asia on selvä, ohi on, niin turhaan miettii vaan.
Ei tässä sitä mietitä. Vaan sitä et miten unohtaa.
Hukkasit pointin jossain välissä.
Tai et tajunnut sitä alunperin.
Eipä tainnu olla kyse toisen ihmisen unohtamisesta, lakkaa syyttelemästä muita.
Mistä sinua on syytetty? Et liity tähän tilanteeseen millään tavalla.
Kuitenkin kommentoit joka väliin. Oletko palstaaddikti vai oman elämäsi tylsyyttä tappammassa palstalla?
Kommentointisi ei liity aloitukseen millääntavalla.
Luulis sun ymmärtävän ettei kaikki aloitukset tällä palstalla ole sinulle.
Jos et halua vieraiden vastauksia aloittamaasi keskusteluun, on parempi kerätä sen verran rohkeutta, että menee puhumaan asianomaiselle.
Sun rohkeusko riittää muualla kuin palstalla?
Voin puhua hänen kanssa ihan milloin vain.
Siinä ei ole ogelmaa.
Vaikuttaa siltä sä olet täällä palstalla enemmän kuin minä.
Mitä se kertoo sinusta?
Asiallista kommentointia. Vuorovaikutteista.
Ehkä ei onnistu sinulta. Mutta koita kehittyä vähän ihmisenä.
Ehkä se auttaa tilanteessasi vähän edes.
Kokeile lukea enemmän kirjoitettua textiä, eikä niitä välejä missä ei lue mitään.
Ehkä joskus ymmärrät, ettei kuvitelmat liity mitenkään vuorovaikutteiseen keskusteluun.
sinulla on nyt realiteetit täysin hukassa. koita parantua. kaikkea hyvää.
Sun realiteetit perustuu muiden asioiden sotkemiseen keksityillä teoroilla.
Haluat vain kaivella muiden asioita ja saada aikaan lisää draamaa.
Siltä toimintasi mun silmillä katsottuna vaikuttaa.
Samoin, toivottavasti ei tarvitse keskustella kanssasi enään edes palstalla.
Kaikkea hyvää onnettomaan elämääsi.
sitähän sä et voi tietää 🤭 vainoharhaisuus voi olla vaarallista, älä eksy kauas kotoa
Uskon sen johtuvan siitä että emme koskaan myöntäneet mitä tunsimme, edes itsellemme. Järjen ihmisinä tiedämme että toimintamme johti siihen ettei meitä voi tulla enää. Sydän ei kuuntele järjen ääntä ja me ei suostuta sitä kuuntelemaan. Sinulla on paikka sydämessäni ja minulla sinun, se ei poistu. Sen kanssa on vaan opittava elämään kun kukaan tai mikään ei tunnu enää miltään... en jaksa tapella tätä vastaan.
Meillä kummallakaan ei ollut mitään ongelmaa myöntää sitä että välitämme toisistamme.
Teimme sitä ihan julkisesti. Näytimme sen että välitämme.
Kumpikin haluaa toiselle vain hyvää. Ehkä siinä on se ongelma.
Ei jostain syystä koe olevansa tarpeeksi hyvä toiselle?
Aina kun olimme yhteydessä, se tuntui todella hyvältä.
Päivä muuttui heti paremmaksi, kun juteltiin edes hetki.
Miten sitä voisi olla kaipaamatta?
Hankala sitä on julkisesti peittää jos välillänne oli/on tunteita.
Riittämättömyyden tunne, varsinkin jos se on molemminpuolista, tuhoaa minkä tahansa suhteen. Alkumetreillä tai myöhemmin.
Jotkut saa pelkästään viestillä hymyn huulille. Joidenki hetkellinen(kin) läsnäolo saattaa vaikutta paremmin ja vahvemmin kun monta tuntia jonkun toisen seurassa.Millon olitte viimeksi yhteydessä?
Miksi sellaista ei saa kaivata?
On tässä mennyt ehkä kuukausi tai jotain siihen suuntaan.
Pitää laittaa viestiä tai soittaa joku päivä.
katsoo sitten onko jo myöhäistä.
Kaikki on ohi VASTA kun on ITSE on tehnyt asialle mitä voi. Jos on tehnyt aloitteen ja saanut ei-kiitosvastauksen, ei voi kuin opetella elämään tunteensa kanssa ja yrittää unohtaa (jos onnistuu). Elämän ivaa on, että ne suuret rakkaudet ei noin vaan unohdu, vaikka realismi sanoo mitä vaan.
Jos ollaan oltu suhteessa ja toinen on halunnut lopettaa, saa kysyä tauonkin jälkeen, löytyisikö vastapuolelta kiinnostusta yrittää uudestaan. Silti, ei-vastausta pitää tässäkin kunnioittaa.
Jos on itse sanonut ei-kiitos, ja tulee katumapäälle, ei kaikki ole loppu. Silloin voi vielä kysyä kaunisti onko tarjous tutustua vielä auki, Jos ei ole itse tehnyt aloitetta, on vielä mahdollisuus, vaikka sika olisi kulunut. Jos tunne on molemmin puolisesti vahva, ei aika ole este, vana hidaste. Joskus hyvää on pakko odottaa ja joskus hyvän huomaa vasta kun se menettää. Olemme ihmisiä.
Jos vain odottaa toisen ottavan vastuuta ja tekevän kaikki aloitteet, on vässykkä. Jos ei itse ole valmis ottamaan vastuuta omasta onnesta, on turha valittaa ja itkeä rakkaudettomuutta, Se ei ole kenenkään kuin kuin oman saamattomuuden syytä. Sanon noin, vaikka ymmärrän, että suuresta tunteessa voi olla vaikea uskaltaa ja uskaltaminen vaatii epävarmuudensietokykyä, Se ei poista omaa valintaa: haluaako edes yrittää vai ei?