Outoa, kun elää täällä ja sitten on rinnakkainen todellisuus vierellä, jota katsoo välillä silmät soikeina. Mutta jotenkaan siihen ei saa edes kosketusta enää. Tuntuu, että se hiipuu tuosta kohta kokonaan pois. Et varmaan ole täällä lukemassa tätä, mutta ei se mitään. Pääasia on, että saan itse kirjoitella. <3 :DD
Hyvää yötä ja kauniita unia
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla taas niin päin, että todellisuus on läsnä konkreettisesti, mutta se menettää merkitystään. Onko sillä loppujen lopuksi niin väliä, mikä on totta ja mikä ei.
Ei kai sillä väliä ole, eikä siitä ihan äkkiä otakaan selvää. Se vaan tuntuu mahtavalta, kun tuntee olevansa omassa itsessään hyvin vahvasti läsnä. Tuntee syvää mielenrauhaa, jotain josta haluaa pitää kiinni. Aina ei ole tuntunut siltä, kun ei ole ollut tasapainossa itsensä kanssa.
On tavallaan saanut sellaisen universaalin yhteyden niin, ettei mikään ympäröivä pääse enää horjuttamaan sitä, mitä olen itsessäni tässä ja nyt. Eikä tämäkään mikään stabiili olotila ole, mutta uskon että sitä voi harjaannuttaa niin, että siitä voisi tulla pysyvämpää. Vastauksia ei löydä itsen ulkopuolelta, vaan kääntymällä omaan sisimpään.
Kyllä mä olen täällä. Mikään ei ole hiipumassa mihinkään. Vaikka yhteys täällä palstalla katkeilisikin, niin muista että meidän henkinen yhteys ei katkea ikinä. Kauniita unia.❤
En puhunut henkilöstä, vaan siitä "menneestä maailmasta", mitä katselen välillä. Enkä puhunut myöskään palstasta. Hyvää yötä sinulle , "joku".
Elämä on sekä hetkiä ajassa ja paikassa että jotain enemmän. Ja vielä toisten läheisyyden ja erillisyyden toiveiden huomioonottaminen siihen päälle.
“Who looks outside, dreams. Who looks inside, awakes.” / Carl Gustav Jung
The world is won by those who let it go.” / Zen proverb