Tunteettomuus leimaa yksityistäkin viherkasvibisnestä

Viherkasvien kanssa touhuaminen, on menettänyt osan hohdostaan, kun siitä on tullut kylmää kilpailua ja rahastusta. Viherkasvien merkitys ja arvostus, tunteiden välittäjänä ja tuojana, on kokenut pahan kolauksen. Kasvimaailmasta on kadotettu, sen rentouttava luonne ja mystisyys, joka sisältyi siihen, "rahan ulottumattomissa olemisen", ihanaan luonnolliseen tasoon ja ihmisten väliseen, markkinavapaaseen vyöhykkeeseen.

Viherkasvit, perennat, kukat, sipulit ja siemenet ym, joita aiemmin jaettiin ilmaiseksi, vaihdettiin, tai annettiin "elävänä lahjana", tuottamaan hyvää mieltä, niin viherkasvin saajalle, kuin sen antajalle, ovat nyt kylmää kauppatavaraa, joista pyydetään, suoraan sanoen törkeitä hintoja, ihan tavallisista ja yleisistä kasveista ja pistokkaista, netin second hand -kauppapaikoilla.

Tuntuu kuin joihinkin Suomessa, olisi tarttunut hirveä vimma ja kiire, saada hinnat kaikessa, nousemaan niin korkeiksi, ettei tavallisilla, tai pienituloisilla, ole enää niihin varaa. Onko se näyttämisen halua, voiman saamista eriarvoistamisesta, heikompien loukkaamisen tarve vai mikä, mutta kasviharrastajana koen sen, myös loukkauksena kasvimaailmaa, luonnon monimuotoisia ihmeitä kohtaan ja luonnon, elävän ja elämän arvostuksen puutteena, kun viherkasvitkin, määritellään vain kauppatavarana ja rahan kautta.

Epäilen, että harva kuitenkaan haksahtaa ostamaan, niitä kirpparipalstojen, tehoviljelyllä, myyntitarkoitusta varten tuotettuja, esim. viisikymppiä maksavia traakkipuita, ties millä mömmöillä kasvatettuja, luonnottomiksi tehtyjä kauppakasveja, joiden ainoa "sielu", on toimia rahastusvälineinä myyjälleen.

Tulee ennemminkin sellainen olo, että voisi maksaa 10 senttiä siitä, että näkisi minkälainen tyyppi vaatii älyttömiä hintoja, itsekseen ja ilmaiseksi kasvaneista kasveista, eli laittaa halvalla ostajaa, jos joku onneton erehtyy.

Koetan täst edes vältellä, hakukoneen tyrkyttämiä viherkasvi-blogisteja, joille kasvimaailma on rahastuksen pakkomielle ja kilpailua, josta ei välity rauha ja rentous, luonnon arvostus, ihmisten välinen myönteisten ja herkkien tunteiden välittäminen, kasveja antamalla ja vaihtamalla, vaan jokin ihan muu, pahoinvointi ja kylmä tunteettomuus.

Ei se tietenkään ole niiden viherkasvien vika, se mikä välittyy, ylihinnoitellun taimen, tai kasvin kauppaamisesta. Se ei ole viesti luonnollisesta, kauniimmasta maailmasta, jota suojella ja jossa luonnolla on oma arvonsa, ilman markkinasirkuksen kauppatavaran osana olemista.

Sitä toivoisi, että olisi edes jotain, missä ihmiset voisivat olla ihmisiä toisilleen ja puhua luonnon ihmeistä, välittää herkkiä tunteita ja ilmaisuja toisilleen, kasvien välityksellä, ilman rahaa ja hinnoittelua, kylmää kilpailua.