Lapsuudessani mietin, että millähän ilmansuunnalla oma tuleva kultani asuu. Se ei ole vieläkään ihan selvää. Ehkä se olet sinä. Olet se, joka voi täyttää täyttymättömät toiveeni, hän, jota olen itkenyt ja jonka puoleen sydämeni on huutanut kaipuutaan. Kuuletko sinä?
On jäänyt tyhjä paikka täyttämättä
Anonyymi
32<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Sinun täytyy tulla lähemmäksi että kuulen..
Lopetappa nyt! Jos se mies sut haluis, nii olis ottanut jo! Helevettii jos ei tykkää ja ole tunteita, kun ei edes tunne kunnolla!
Siinähän riehuu.
Hänen täytyisi jalostaa hieman tuota avointa avunhuutoaan. Sekaisin oleva ihmisparka
En kuule mitään, en ole koskaan kuullut hänen ääntään. Ehkä vielä joku päivä niin käy, tummatukkaiselle.
Vastahan se oli lyhytjapunainen, vähän aikaa sitte ihan valkoinen. Sun ihon väriin, ei sovi vaalea peruukki ja mieshän sä olet!
Kaikki järkevät tämän tietää
Mutta jos sä olet rikkonut sen ihmisen?
Monenlaista olen voinut tehdä, mutta en rikkonut häntä. Se olisi outoa ja yllättävää.
Päänsisällä olevia luuloja. Lopeta toi mustamaalaminen ja vainoaminen! Yksinään taas puhelee!
???
Mut jos olet loukannut yksityisyyttä ja vähät piitannut sen aiheuttamista tunteista hänelle? Silloin kun toisella ei ole ollut mahdollisuutta saada kontrollia siinä tilanteessa. Kuulostaa ainakin minusta äärimmäisen julmalle ja piittaamattomalle.
Sairasta muualla haaskalintu.
Kenet idiootti näkee viestin takana 👍🏻
Sitä voi sattua psykoosin laukeamista ns paremmissakin piireissä ja ei se kaikkien maineen tärveleminen myötäilyllä lopu ”tottakai rouva, ihan miten sanot rouva”
Aika taakkaa asettelet jonkun onnettoman harteille, kun kaikki täyttymättömät haaveet pitäisi hänen sulle täyttää? Siinä on syy, ettei sunkaltainen ole vielä(kään) löytänyt omaa kultaa.
En sentään kaikkia täyttymättömiä toiveita odota häneltä, saati vaadi.
Mulla on ollut jo muutama kulta. Osasta en tiedä missä asuu, osan kanssa olen asunut. Hänestä ottaisin sen viimeisen kullan kyllä (miehestä), jos hänelle kelpaan.
Sulla onkin kompassi pyörinyt aika lailla. Mulla on kyllä ollut ihastuksia, mut se siitä.
Ei ole ollut mitään ihastuksia puuttuja
Anna palaa!
Kuulolla
Kuulen.
Minä olen lakannut jo toivomasta. Menee se elämä näinkin. Ei jaksa enää pettyä.
Tänään hieman enemmän pohdittuani asiaa tulinkin siihen johtopäätökseen, etten lakkaa kuitenkaan toivomasta mutta en myöskään etsimällä etsi. Annan muille asioille elämässä aikaa enkä ukkojen perässä juokse enkä niiden perään itke.
Parempi niin. Elämä rauhoittuu. Se oikea tulee elämääsi, jos on tullakseen. Vaikka kävelylenkillä.
:) :)
Nuoruuden unelmat kyllä tahtoo aika kuluttaa loppuun, kun ihmiset, tapahtumat ja todellisuus pikkuhiljaa vievät sen hohdon niistä. Ehkä joku Ideaali rakkaus sitten jää jäljelle ihmisen rikotuista unelmista. Romanssi, seikkailu tai ylevä henkinen yhteys, mikä nyt kellekkin ja milloinkin sitä sattuu olemaan. Pettymysten aiheuttaman hämmennyksen ja kataluudenkin maailmassa on tuolla fantasialla rajaton viettelevä voima. Jonka kuitenkin tajuaakin sellaiseksi, vain illuusioksi minän palveluksessa. Elämä on ilman sitä liikaa.
Minulle on selvää millä alueella on useampia uusia kiinnostavia ihmisiä. Sieltä aion löytää itselleni kumppanin. Kenenkään nimeä en vielä tiedä.
Varo serkkuja. Olis noloa.
Kyllä tämä pitkälle yhden kortin varassa on.
Yeah