En hullumpaa kirjoitusta hullulta lukenut, mutta nyt sen tein "Virtuaalitodellisuus korvaa aidon".
Virtuaalitodellisuudesta luennoiva Neitimme kyllä varmasti aiheensa tuntee perinpohjaisesti ja onhan hän kertonut kuuntelevansa joojoo jaajoota ja hänen aamulypsyjään.
Siis Neitomme joka elää täydellistä haaveilluusioelämää todellakin laati virtuaalitodellisuusaloituksen, eipä Dillellä todellakaan ole inkkareita ei kä valoja kanootissaan kun ei ole edes kanoottia.
Sorry rakkaat mutta .... tai no antaas olla .... räps räps.
Virtuaalitodellisuudesta luennoiva Neitimme kyllä varmasti aiheensa tuntee perinpohjaisesti ja onhan hän kertonut kuuntelevansa joojoo jaajoota ja hänen aamulypsyjään.
Siis Neitomme joka elää täydellistä haaveilluusioelämää todellakin laati virtuaalitodellisuusaloituksen, eipä Dillellä todellakaan ole inkkareita ei kä valoja kanootissaan kun ei ole edes kanoottia.
Sorry rakkaat mutta .... tai no antaas olla .... räps räps.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mestariräätäli
Olipa kerran räätäli, jonka luokse tuli eräänä päivänä pieni herrasmies mukanaan pieni pala kangasta.
"Hyvää päivää, herra räätälimestari", hän sanoi ja kumarsi.
"Päivää", sanoi räätäli, joka räätälien tapaan tietenkin istui pöydällä.
"Voisittekohan te ommella minulle pienen takin tästä kankaanpalasta?" pieni herrasmies kysyi. "Mikäpä siinä", sanoi räätäli.
"Milloinkahan se valmistuu?"
"Lauantaina."
"Mainiota, herra räätälimestari. Monet kiitokset, herra räätälimestari. Hyvästi ja näkemiin, herra räätälimestari". Ja pikkumies poistui.
Viikko kului ja tuli lauantai. Silloin pieni herrasmies palasi räätälin luokse.
"Hyvää päivää, herra räätälimestari, joko minun takkini on valmis?"
"Eipähän tuo ole."
"Eikö olekaan valmis? No ja miksikäs ei ole?"
"Kas, kun kangas ei riittänyt takkiin."
"Vai ei riittänyt takkiin. Mihinkä se sitten riittäisi?" "Housuihin riittää."
"Jaha, että housut siitä tulisi. Milloinkahan ne sitten saisi?"
"Lauantaina."
"Hyvä sekin on, räätälimestari. Paljon kiitoksia, räätälimestari. Näkemiin, räätälimestari." Ja pieni herrasmies lähti.
Ja niin kului viikko. Lauantaina pieni herrasmies ilmeistyi jälleen räätälin luokse.
"Päivää, räätälimestari. Ovatko minun housuni valmiit?"
"Eivät ole."
"Eivätkö ole? Ja mistä se johtuu?"
"Ei siitä kangaspalasta housuja tullut."
"Ettäkö ei housuja. Mitä siitä sitten tulee?"
"Jos vaikka liivit."
"Hyvä on räätälimestari. Kiitoksia paljon, räätälimestari - ja koska tulen liivejä hakemaan?"
"Lauantaina."
"Hyvästi siihen saakka" sanoi pieni herrasmies ja lähti.
Ja niin kului viikko ja tuli lauantai. Pieni herrasmies saapui jälleen räätälin luokse.
"Päivää, räätälimestari" hän sanoi.
"Kyllä kai minun liivini ovat jo valmiit?"
"Kah, eivät ole."
"No mutta miksi ne eivät ole valmiit?"
"Ei se tilkku riittänyt liiveiksi."
"Eikö liiveiksikään. Mihin se sitten riittää?"
"Lapaset siitä tulee."
"Vai että lapaset sentään. Milloin ne sitten valmistuvat?"
"Lauantaina."
"Hyvä, että sentään lapaset. Monet kiitokset, räätälimestari ja näkemiin."
Ja niin pieni herrasmies meni matkoihinsa.
Taas kului viikko ja tuli lauantai ja pieni herrasmies meni räätälin luokse.
"Päivää, räätälimestari - ovathan minun lapaseni valmiit?"
"Eivät ole."
"Eikö muka valmiit? Ja miksi eivät ole?"
"Ei mokomasta lappusesta lapasia tullut."
"Ettäkö ei edes lapasia. Mihin se sitten riittää?"
"Ei se mihinkään riitä."
"Vai niin, ettäkö ei yhtään mihinkään? Sepä vallan mainiota, herra räätälimestari. Oikein paljon kiitoksia, herra räätälimestari. Hyvästi, herra mestariräätäli.
Ja niin lähti sen tien pieni herrasmies - eikä koskaan tullut takaisin