Musta tuntuu etten osaa tehä mitään oikein. Koulunkäynti ei suju, koska oon liian laiska opiskelemaan. Tuntuu et vaikka opiskelisinki nii se olis hyödytöntä, ku joko silti en osaa mitää tai sitte joku muu on mua parempi.
Tai noh, en kai voi ihan sanoo että koulunkäynti ei suju, kun lukiostaki valmistuin, ja koulus sain aina joko normaalei tai vähä normaalii parempii arvosanoja. Silti silloinki aina tuntu etten oikeesti osannu mitään, enkä ikinä tuu osaamaankaa. Yo-kokeiden arvosanatki oli pettymys.
Tykkäsin opiskella lukios kemiaa ja psykologiaa. Kemiaan meni mielenkiinto ku matikka otettiin siihe mukaan, oon nimittäin aivan surkea matikassa. Sen takii en meinaa saada nykyää mitää semmost opiskelupaikkaa mihi haluisin, ku en saa tarpeeks pisteitä matikan osiosta.
Anyway, psykologiaan meni mielenkiinto vähä myöhemmin, lukion vikana vuonna, ku alko tuntuu siltä että muut on mua paljo parempia. Totaalinen psykologian inho alko sen jälkee, ku sain tietää että olin hädin tuskin päässy psykologian yo-kokeesta läpi. Must tuntu niin typerältä, olinha sentää tykänny psykologiast ja opiskellu sitä ahkerasti kolme vuotta.
Syytän itteäni tyhmäks silloinki, jos ihmissuhteissa ei mene asiat kovin hyvin. Jos joku on surullinen enkä saa sen mieltä paremmaks: oon tyhmä. Jos joku on suuttunu mulle jostain: oon tyhmä. Jos joku ei kerro mulle sen elämässä tapahtuvista tärkeistä asioista: oon tyhmä. Jos koen mustasukkaisuutta jotain kohtaan: you guessed it, oon tyhmä.
Viimeisin asia mistä nyt oon pitäny itteeni tyhmänä on se, ku hankin kaks lävistystä mun korvarustoon. En kertonu mun vanhemmille et olin hankkimassa niitä, koska halusin vihdoin aikuisena tehä ite jonku päätöksen siitä et mitä haluun tehä. Noh, ne lävistykset sitte tulehtu, ja ne piti ottaa pois. Sinne meni rahat, ylpeys ja itseluottamus. Tuntuu niin vitun hyödyttömältä ku en pysty tehä mitään ite. Lääkärilläki ku olin näitten lävistyksien takii, nii olin varma et ne kaikki pitää mua ihan helvetin typeränä.
Musta ei ikinä tuu mitään hyvää.
Tai noh, en kai voi ihan sanoo että koulunkäynti ei suju, kun lukiostaki valmistuin, ja koulus sain aina joko normaalei tai vähä normaalii parempii arvosanoja. Silti silloinki aina tuntu etten oikeesti osannu mitään, enkä ikinä tuu osaamaankaa. Yo-kokeiden arvosanatki oli pettymys.
Tykkäsin opiskella lukios kemiaa ja psykologiaa. Kemiaan meni mielenkiinto ku matikka otettiin siihe mukaan, oon nimittäin aivan surkea matikassa. Sen takii en meinaa saada nykyää mitää semmost opiskelupaikkaa mihi haluisin, ku en saa tarpeeks pisteitä matikan osiosta.
Anyway, psykologiaan meni mielenkiinto vähä myöhemmin, lukion vikana vuonna, ku alko tuntuu siltä että muut on mua paljo parempia. Totaalinen psykologian inho alko sen jälkee, ku sain tietää että olin hädin tuskin päässy psykologian yo-kokeesta läpi. Must tuntu niin typerältä, olinha sentää tykänny psykologiast ja opiskellu sitä ahkerasti kolme vuotta.
Syytän itteäni tyhmäks silloinki, jos ihmissuhteissa ei mene asiat kovin hyvin. Jos joku on surullinen enkä saa sen mieltä paremmaks: oon tyhmä. Jos joku on suuttunu mulle jostain: oon tyhmä. Jos joku ei kerro mulle sen elämässä tapahtuvista tärkeistä asioista: oon tyhmä. Jos koen mustasukkaisuutta jotain kohtaan: you guessed it, oon tyhmä.
Viimeisin asia mistä nyt oon pitäny itteeni tyhmänä on se, ku hankin kaks lävistystä mun korvarustoon. En kertonu mun vanhemmille et olin hankkimassa niitä, koska halusin vihdoin aikuisena tehä ite jonku päätöksen siitä et mitä haluun tehä. Noh, ne lävistykset sitte tulehtu, ja ne piti ottaa pois. Sinne meni rahat, ylpeys ja itseluottamus. Tuntuu niin vitun hyödyttömältä ku en pysty tehä mitään ite. Lääkärilläki ku olin näitten lävistyksien takii, nii olin varma et ne kaikki pitää mua ihan helvetin typeränä.
Musta ei ikinä tuu mitään hyvää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oo vaan tyhmä. Moni muukin on. Tyhmien kerhossa on aina tilaa!
Älä vertaa itseäsi muihin. Menet minne vaan tai teet mitä vaan, aina joku on sua parempi, joten älä vertaile. Kilpaile vain itsesi kanssa. Kukaan ei ole koskaan paras eikä tarvitse ollakaan.
Usko itseesi. Opiskele kunnon ammatti, sellainen joka sinua kiinnostaa.
Löydät kyllä työpaikan aikanaan.
Sinusta tulee hyvä ihminen.
ei se haittaa...........---------............ älykkyys on kuitenkin aika pieni edesottamus..... ei se elämäniloo nostata paljookaa rahaa kyl saa