miks lestadiolaiset tuntuu häpeevään sitä et ovat siinä uskonnossa missä ovat? mitään ei suostuta kertomaan ja nille jotka kysyy vihoitellaan ja suututaan? siis ihan miten vaan...
hävettääkö!??
justame
81605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...kirjoittaa tyhmiä aloituksia. Kaikki eivät edes osaa hävetä. Puuttuu se mielen hienosäätö.
Missäs uskossa hän itse on? Vai silläkö ylpeilee, ettei usko mihinkään?
Kun joku kysyy pelkästään tirkistelläkseen toisten uskoa ja elämää, ei sellaiseen tarvitse vastata. Minä ainakin ohitan kevyesti kaikkien Justamen kaltaisten utelut. Puhumattakaan, että tuhlaisin ruutia variksiin eli vaivautuisin vihottelemaan hänelle tai peräti suuttumaan.
Vanha suomalainen sananlasku siis paljasti että avauksen kysymys on aivan aiheellinen. Eihän sitä mistään suututa enempää kuin totuudesta;)
En sano että kaikki lestadiolaiset häpeäisivät uskoaan, mutta sellaisiakin löytyy aika lailla ja hyvä kysymys on tosiaan että miksi?
Kyllähän se aika pitkälle niin menee, kuin Marinamiinakin kertoo. Nuorena ei halua olla silmätikku varsinkaan negatiivisessa mielessä. Muilla on niin paljon ennakkoluuloja ja toki itsekin kuvittelee muiden suhtautuvan negatiivisesti meihin, vaikka niin ei välttämättä olisikaan.
Avoimena lestadiolaisena olemisessa on hyvä puoli luonnollisesti se, että saa oikoa ennakkokäsityksiä ja edustaa positiivisessa mielessä uskovaista ihmistä. Olen itse monta kertaa saanut hämmästyä ihmisten hyväksyvää, uteliasta suhtautumista lestadiolaisiin, mutta myös päinvastoin.
Teininä en kertonut varmasti kenellekään lestadiolaisuudestani. Nykyään kerron, jos on pakko. Uskovaisuuttani en pidä piilossa, en koe tarpeelliseksikaan luokitella itseäni johonkin ryhmään erityisesti. Lestadiolaisuus ei minua autuaaksi tee, vaan usko. Miksi siis l-sanaa toitottaisin.
kummaa mun mielestä että jotkut on sillee ett "joo ett siel oli jotai ihmeen jeesustelijoita" ja ett "ärsyttää ett jeesustelijat tuputtaa lehtisiään joka paikassa".. kuiteski monet noista ihmettelee ett miks joku ei kerro uskostaan. mitä sitä mainostamaan jollei kysytä. jos kertoo kysymättä, se on tuputtamista. näin mä sen koen.
kiitos kaikista vastauksista joita sain... oli ainakin monenlaisia... asiaani vain ei taidettu aivan ymmärtää oikein, siis, jos nyt suoraan puhutaan niin olin kiinnostunut eräästä pojasta jonka tiesin olevan lestadiolainen. joskus sitten hänen kanssaan juttelin ja otin hänen uskontonsa esille, koska en siitä paljoa tiennyt, hän suuttui minulle aivan valtavasti ja sanoi että asia ei minulle kuulu. kysyin sitten hänen kaveriltaan käyttäytymistä ja hän olikin suuttunut minulle aivan yhtä pahasti. onko siis muka jotain pahaa olla lestadiolainen?! kysymys oli asiallisesti esitetty!!
Ihmisellä(ei aina vanhallakaan)ole niin vahvaa käsitystä vielä uskostaan.Ja varsinkin leimautumisen pelosta yritetään vaieta,juuri ihmisten ennakkoluulojen(tietojen) takia.
No monet eivät sitä silleen häpeä..mut sen takii me ei uskalleta silleen sanoo välttämättä suoraan, koska pelkää sitä että osaako sitä selittää niin että siitä tajuias..ja että siitä ei alettais kiusaan ku uskoo eri tavalla..on vaikee tunnustaa omaa uskoaan. sä voitki ihmetellä ja noin sun on helppo sanoa, ku ei ite tiiä miltä se tuntuu...(=
Suomessa ei nykyään ole kovin kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri minkään uskomisen suhteen. Jos olet viitsinyt vähäänkään seurata lehtien kirjoittelua, monien tv:n ohjelmien keskusteluja, työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluja, näitä nettikeskustelujakin, hyvin harvoinpa kuulee kenenkään sanovan mitään myönteistä uskosta, uskovaisista (sis. kaikki aktiivikristityt/-muslimit jne.) Hyvin usein uskovan ihmisen osa on kuunnella kohtuullisen tietämätöntä ja aiheeseen perehtymätöntä arvostelua, jopa haukkumista uskomiseen liittyen. Usko ja uskominen on nyky-Suomen tabuista suurimpia.
Em. syistä, ilmapiiristä väittäisin nousevan helposti uskovan ihmisen arkuuden, varovaisuuden, kaapistelun, hiljaisuuden, joskus sisäänpäin kääntyneisyydenkin. Tämä tulkitaan helposti häpeäksi. Jos toistuvasti kuulet ympäristössäsi haukuttavan, naurettavan asioille, joilla sinulle itsellesi on merkitystä, jaksatko olla loputtomasti ennakkoluuloton, aktiivinen, avoin uskomisessasi. Ymmärrän hyvin jos Suomessa aktiiviuskovaa, olipa kyseessä sitten lestadiolainen, jehova, hellari, muslimi tms. ei kiinnosta automaattisesti kertoa mistä tässä on kysymys, miksiköhän näihin valintoihin olen elämässäni päätynyt.
Ap, oletko itse aina avoin, ennakkoluuloton kuuntelemaan miksi ihminen uskoo ja mihin uskoo? Mitä ennakkoasenteita mahdollisesti kannat mukanasi.
En häpeä, mutta en minäkään mielellään yksityisasioistani keskustele, jos tajuan vastapuolen asenteen olevan uskomiseen kuin keskivertosuomalaisella. Yksityiset tarinat aukeavat helposti, jos ilmapiiri on aidosti kunnioittava.