Jos se olisi jäänyt jonnekin aiempaan, etkä olisi siitä jatkanut. Ymmärtäisin sen hyvin, että ei tunteesi vastanneet omiani.
Mutta kun tiesit, mitä olin jo kokenut aiemmin, kuinka olin jo joutunut laitokseen turvautumaan kaksi kertaa, kun en saanut mitään selitystä sinulta. Okei, annoin sinun tehdä itselleni niin, kun tunsin vahvasti.
Nyt tiedän, ettet koskaan välittänyt tosissasi. Mutta silti yhä uudelleen tarjosit mahdollisuutta johonkin. Olisit voinut tehdä alunperin selväksi, että saatat häipyä ja kääntää selkäsi. Tai miten sellaista nyt kerrotaan... Mutta joka kerta se tuli puskista ja satutti yhtä paljon.
Ymmärsin nyt senkin, etten ollut mielestäsi selvityksen arvoinen, tai ettei minulta haluttu ottaa yhtään poikkipuolista sanaa, koska enhän ollut mitään.
Sitä vaan en ymmärrä, miksi tulit aina uudelleen sotkemaan perustuksia, joita yritin rakentaa. Kun minulla oli ne tunteet ja sinulla ei niitä ollut.
En yhtään kantaisi kaunaa, jos sen olisi hoitanut joskus aiemmin . Nätisti.
Olisin joskus toivonut että minulla olisi ollut joku paikka. En olisi oikein halunnut kuulla kestään muista. Voitko ymmärtää, miltä se minusta tuntui? En ollut mitään, en viehättävä, en arvostettava, joku jonka kanssa vaan kaveerataan paremman puutteessa.
Nyt olen romahtanut, vaikka näkemisestä on jo vähän aikaa kulunut. Tekeminen ja ihmisten seura auttoi siinä, etten joutunut miettimään liikaa näitä tunteitani. Nyt kun olen ollut yksin viikon kipeänä, on ollut aikaa miettiä.
Tajusin, ei tule enää ketään. En voi enää ihastua, kun olen niin rikki.
Otan vastuun omista tunteistani, etten enää päästä sinua rikkomaan itseäni. Mutta mistä olisin voinut tietää? Tunteva ihminen kun toivoo aina parasta. Minun täytyi nähdä tämä ja kokea. Olisiko ollut toinen tapa, etten olisi sitä näin joutunut kokemaan?
Tiesit myös historiani. Vain vähän ennen tapaamistamme olin kokenut jotain, jota en soisi koskaan kenenkään kokevan. Sinä tiedät mitä. Ja se on sellainen asia, mistä en varmaan pysty toipumaan, vaikka kuinka haluaisinkin. Joskus voisi ajatella mitä se toinen enää kestää.
Tämä ei ole syyllistämistä. Sinun täytyy ymmärtää, ettet voi ottaa ihmistä elämääsi ja sen jälkeen kääntää hänelle selkääsi, niin kuin häntä ei olisi enää olemassakaan. Täydellinen toisen ghostaaminen on pahin loukkaus. Niin sinä kohtelit ja se on totta.
Mutta kun tiesit, mitä olin jo kokenut aiemmin, kuinka olin jo joutunut laitokseen turvautumaan kaksi kertaa, kun en saanut mitään selitystä sinulta. Okei, annoin sinun tehdä itselleni niin, kun tunsin vahvasti.
Nyt tiedän, ettet koskaan välittänyt tosissasi. Mutta silti yhä uudelleen tarjosit mahdollisuutta johonkin. Olisit voinut tehdä alunperin selväksi, että saatat häipyä ja kääntää selkäsi. Tai miten sellaista nyt kerrotaan... Mutta joka kerta se tuli puskista ja satutti yhtä paljon.
Ymmärsin nyt senkin, etten ollut mielestäsi selvityksen arvoinen, tai ettei minulta haluttu ottaa yhtään poikkipuolista sanaa, koska enhän ollut mitään.
Sitä vaan en ymmärrä, miksi tulit aina uudelleen sotkemaan perustuksia, joita yritin rakentaa. Kun minulla oli ne tunteet ja sinulla ei niitä ollut.
En yhtään kantaisi kaunaa, jos sen olisi hoitanut joskus aiemmin . Nätisti.
Olisin joskus toivonut että minulla olisi ollut joku paikka. En olisi oikein halunnut kuulla kestään muista. Voitko ymmärtää, miltä se minusta tuntui? En ollut mitään, en viehättävä, en arvostettava, joku jonka kanssa vaan kaveerataan paremman puutteessa.
Nyt olen romahtanut, vaikka näkemisestä on jo vähän aikaa kulunut. Tekeminen ja ihmisten seura auttoi siinä, etten joutunut miettimään liikaa näitä tunteitani. Nyt kun olen ollut yksin viikon kipeänä, on ollut aikaa miettiä.
Tajusin, ei tule enää ketään. En voi enää ihastua, kun olen niin rikki.
Otan vastuun omista tunteistani, etten enää päästä sinua rikkomaan itseäni. Mutta mistä olisin voinut tietää? Tunteva ihminen kun toivoo aina parasta. Minun täytyi nähdä tämä ja kokea. Olisiko ollut toinen tapa, etten olisi sitä näin joutunut kokemaan?
Tiesit myös historiani. Vain vähän ennen tapaamistamme olin kokenut jotain, jota en soisi koskaan kenenkään kokevan. Sinä tiedät mitä. Ja se on sellainen asia, mistä en varmaan pysty toipumaan, vaikka kuinka haluaisinkin. Joskus voisi ajatella mitä se toinen enää kestää.
Tämä ei ole syyllistämistä. Sinun täytyy ymmärtää, ettet voi ottaa ihmistä elämääsi ja sen jälkeen kääntää hänelle selkääsi, niin kuin häntä ei olisi enää olemassakaan. Täydellinen toisen ghostaaminen on pahin loukkaus. Niin sinä kohtelit ja se on totta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ottaa ihmistä elämäänsä? Onko se ottamista jos pari sanaa vaihtaa? Et sinä voi sen jälkeen olettaa, että sinä olisit toiselle jokin elämää suurempi. Ei nimeäkään tiedä.
Ei tainnut olla sulle. .
Kuulostat jotenkin narsistiselta