Miten suhtautua ja mitä odottaa sulta, olet kuin säätila, joka vaihtuu yhtäkkiä. Tämä ehkä on mun ainoa toivoni, jos se sää muuttuisikin aivan odottamatta suotuisaksi. Vähän lottoahan tämä on.
Nainen, sun mieli muuttuu aika nopeaan
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mihin tämä väitteesi perustuu?
Tiedän. Mutta päällisin puolin olen ihan menevä ja myönteinen :) olen päättänyt olla sellainen sinulle mies.
Kaksi vuotta kaivannut miestä kuin hullu puuroa. Musta se ei ole kovin ailahtelevaa.
Mistä sä vedät näitä päätelmiä? :)
Joo, mutta enemmän rohkeutta vaatii lähestyä myrskynmerkiltä näyttävää.
Miksi hän mahdollisesti voisi näyttää siltä? Kertooko siitä millainen ihminen on?
Kertooko se*
Hah hah! Olen suunnattoman nopea… kilpikonnaan verattuna. Kolme ja puoli vuotta syviä ja syventyviä tunteita. Ja kaksi vuotta täysin ilman toivoa. Ja se silti pysyy ja pysyy… Olen aika jähmeä tuuliviiri, olen tainnut ruostua kiinni. 😂 😆 Onhan tietysti 3.5v lyhyt aika tuntea vaikka elämänpituiseen suhteeseen verrattuna. Silti suhteessa on yhteinen elämä, kosketus, hellyys, rakastelu, silmiin katsominen, syvälliset keskustelut, yhteiset toiveet, tavoitteet ja vaikka olisi erimielisyyksiä tai vaikeita hetkiä, silti on aina toivo missä elää. Toivo ja yhteys tekee rakastamisen helpoksi .Näissä 2 vuodessa toivoa ei ole ollut! Ja silti rakkaus elää!
Olen päättänyt astua uuteen, en siksi että tunteet olisi vähentyneet (eivät ole!), vaan koska turhassa toivossa eläminen on rankkaa .Astun uuteen, mutta se tuskin tarkoittaa oikeaa suhdetta. Omat tunteeni häneen vielä estävät oikean parisuhteen. Jos hän haluaisi minut, olisi hänellä ollut paljon aikaa saada se kerrottua! Jos haluaa jotain, on pystyttävä se ilmaisemaan! Tuskin edes tulemme enää näkemään toisiamme…kipeää realismia. Jätän oman elämäni elämättä, jos jään epätoivoisesti riippumaan tähäm toivottomuuteen. S
Elämässä on niin paljon muutakin elämää kuin rakkaus. Osa ihmisistä ihastuu ja rakastuu harvemmin, jotkut harva se vuosi. Osalla tunteet pysyvämpiä, kun syttyy, tai sammuvampia ja kaikkee siltä väliltä.
Hassua. Minua on aina kuvailtu tasaiseksi ja rauhalliseksi.
Ehkä sinä tuotkin minussa esiin puolia, jotka ovat olleet muilta näkymättömissä.
Tai sitten yksinkertaisesti erehdyt.
Eikö sulla ollut muuta mitä sanoa kuin itseäsi koskevasta?
Kuten että mitä? Vastasin aloitukseen omalta kannalta, pitikö tätä jotenkin vielä laajentaa muuhunkin?
Minusta aika itsekeskeistä.
Ai ei kelpaa? Jotenkin deja vu... Vie lottokuponki kioskille, voit iskeä kioskin tätsyn samalla. :)