Haluaisin tietää muilta masennukseen sairastuneilta ihmisiltä miten te pystyitte kukistamaan omanne. Tiedän että lähiomaiset ovat tärkeitä auttajia kun koetaan se vaikein vaihe, mutta entäs sitten jos on vuosikausia joutunut kantamaan sellaista tietoa, jota ei voi oman petturuutensa uhalla kertoa edes omilleen vanhemmilleen. Olen ollut monessa sotilaallisessa operaatiossa mm. Lähi-Idässä vuonna 2000 ja 2001 vuosina. Jouduin siellä näkemään ja kokemaan kaikenlaista. Minun piti hyväksyä sellaiset asiat joita olin ennen pitänyt eettisesti ja moraalisesti vääränä, sekä julmana. Huomasin jo palvelusaikana kun aloin voida pahoin ja minulle tuli outoa väsymystä. En kuitenkaan hakeutunut psykiatriseen hoitoon, koska silloin minut olisi nujerrettu esikunnassa. Sain muistaakseni kolme päivää lomaa, jolloin minun piti koota omat ajatukseni ja palata sen jälkeen takaisin palvelukseen. Olen ollut yksin tämän ongelmani kanssa ja välillä tuntuu, että näkemäni painajaiset voimistuvat päivä päivältä. Tunnen olevani vastuussa kaikesta, sillä olinhan siellä paikalla ja hyväksyin ne veriteot vaikenemalla. Ei ole mennyt päivääkään etten olisi miettinyt jos olisin aikoinaan valinnut toisin niin minä en olisi tässä tilanteessa. Kaipa vanhempani ovat huomanneet sen miten minä olen vuosien aikana muuttunut, mutta eivät he uskalla kysyä minulta mikä minua vaivaa, sillä en voi avautua heille rikkomatta vaitiolovelvollisuuttani. Enkä sitäpaitsi pysty edes itse puhumaan itseni kanssa niistä asioista. Tuntuu että minun voimani ovat kuluneet loppuun. En tiedä miten jaksan kantaa tätä suurta taakkaa koko loppuelämäni. Kertokaa minulle hyvä tapa jolla pystyn unohtamaan menneisyyteni varjot ja aloittamaan uuden elämän. Haluan taas herätä aamulla ja nähdä auringon paistavan naamaani.
voimani ovat ehtyneet..
näin kaiken
11673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minusta tuntuu että kärsit posttraumaattisesta stressioireyhtymästä (PTSD), joka on ollut yleistä esim. Irakista palanneiden amerikkaissotilaiden keskuudessa. Sinulla on oikeus ja velvollisuus saada puhua näistä asioista! Mikään vaitiolovelvollisuus ei voi estää sitä ja kyse ei todellakaan ole petturuudesta. Voit puhua asioista paljastamatta kuitenkaan yksityiskohtaisia tietoja operaatioista. Lisäksi psykiatreilla ja psykologeilla on muutenkin vaitiolovelvollisuus. Sinun pitäisi hakea ammattilaisapua. Älä jää tämän asian kanssa yksin.
Tänään oli yksi niistä aamuista, jolloin mietin hiljaa mielessäni mitä haluan tältä elämältä. Istuin sängyn vieressä tuijottaen vain tyhjää valkoista seinää. En tiedä olenko tulossa hulluksi, mutta minun on vain yritettävä murtaa omat painajaiseni. Näiden vuosien aikana olen turruttanut tunteeni rauhoittavien avulla, jotka ovat auttaneet minua saamaan hetkellisen rauhantunteen, mutta ne eivät ole poistaneet niitä muistoja minun päästäni. Rehellisesti sanoen voin myöntää, että olen harkinnut myös sitä vaihtoehtoa, joka tuottaisi tuskaa omille vanhemmilleni, mutta en ole pystynyt siihen, koska rakastan kuitenkin heitä niin suuresti. Jos menenkin psykiatrin pakeille niin saako hän poistettua minun painajaiseni pois päästäni. Minä epäilen sitä suuresti. Tämä on taistelu, jossa ratkaisija olen minä. En vain usko jaksavani enää pitempään tätä ikuista taistelua. En tiedä mitä ajatella tunteeni ovat niin sekaisin ja olen kadottanut kaiken rakkaan taakseni, että en tunne enää itseäni.
En ole asiantuntija, mutta eikös psykiatrillekin ole mahdollista kertoa asia niin, että vannottaa, ettei mitään ole lupa laittaa ylös paperille tai nauhoitukseen tai saneluun. Tietääkseni potilaalla on mahdollisuus tarkistaa hänestä kirjatut tiedot. Esim. antaisit laittaa lausuntoon, että sinulla on postraumaattinen oireisto, mutta et antaisi kirjata mitään tarkempia tietoja. Asioista varmasti voi puhua niin, ettei paljasta, missä maassa ja missä yhteisössä/ porukassa asiat ovat tapahtuneet ja kerrot, että sinulla on vaitiolovelvollisuus, joten tarkkoja tietoja et yksinkertaisesti voisi antaa. Näkemiäsi asioita voisit tällöin kertoa ilman kirjaamista.
Hei, mielenterveysalan ammattilaiset, onko tällainen mahdollista?????? Ihmisen oikeusturva on aika mitätön, jos kaikki mahdollinen kirjataan ylös, eikä vaitiolo näytä käytännössä toteutuvan kuten viestiketjussa "Pieni miel.t. ongelma" tästä muutama sivu taaksepäin. Ottakaa kantaa, voiko miel.t.toimistossa puhua yhtään mitään kirjaamatta, jos potilas niin vaatii!!!!!
Älä unohda. Älä sulje mielestäsi sitä mitä tapahtui, koska muuten se vainoaa sinua lopun ikäsi. Sinun on käytävä läpi ja kohdattava ne asiat, jotka saattoivat sinut tuohon tilaan. Se vaatii paljon aikaa ja voimia eikä sitä kannata kiirehtiä. Psykiatri ei voi poistaa painajaisia sinun päästäsi, mutta hän voi auttaa sinua siinä. Vain sinä voit lopettaa painajaiset.
Olin itsekin Lähi-idässä 98-99 ja vaikka en joutunut todistamaan omin silmin veritekoja, tiesin kuitenkin että voin joutua näkemään ja tekemään asioita, jotka ovat vastoin moraalisia arvojani. Minä tiedän mitä ryhmän paine armeijassa voi äärimmäisyyksissään olla. On asioita, joita ei pysty estämään vaikka olisi minkälainen rambo.
Älä ajattele, että sinä olet vastuussa siitä mitä tapahtui! Sinä olet vastuussa joko a) annoit käskyn tai b) suoritit teon ilman käskyä. Äläkä varsinkaan ajattele, että vaikenemalla hyväksyit teon, koska se ei ole ollenkaan sama asia. Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että se mitä tapahtui, oli sinun mielestäsi oikein mikä ei ole totta. Meidän kaikkien on ymmärrettävä, että joskus emme yksinkertaisesti pysty estämään vääriä asioita vaikka ne tapahtuisivat meidän silmiemme edessä.
On selvää että se mitä sinä koit muutti sinua. Se ei kuitenkaan tarkoita että sinun pitäisi luopua arvoistasi ja asioista, jotka ovat tärkeitä sinulle. Minun kokemukseni kovettivat minua, mutta ne eivät saaneet minua luopumaan arvoistani - päinvastoin ne vahvistivat minun arvojani. Vastoinkäymiset saivat minun ymmärtämään miksi ne arvot ovat tärkeitä ja arvostamaan niitä asioita enemmän mitä minulla on.
Tsemppiä! Ja vaikka tulis turpiin 100-0, niin aina kannattaa taistella sen puolesta mihin uskoo!
http://www.scorpitos.com/articles/kolkptsd.htm
muutama sivu taaksepäin, sekoitin mielessäni eri palstat.
jokaisen ihmisen on huolehdittava ensin itsestään
kärsivät vieläkin oireista, joita ei ole käsitelty enkä tiedä onko ne myöhäistä käsitellä enkä tiedä millaista elämä on sen jälkeen kun ne on "käsitelty". Itse uskon nähneeni murhia, mutta asiat ovat jääneet käsittelemättä, ja mut laitettiin mielisairaalaan eikä kukaan oikein usko, mitä kerron.
myös paille tai srk.n työntekijälle voi puhua, jolloin ei asioista kirjata ja on vaitiolovelvollisuus. Ei tarvitse jutella hengellisiä, jos ei tahdo, mutta hyvän kuuntelijan satat löytää heidänkn joukosta.
Ole hyvä, ja mieti tämän kirjeen vastauksen asioita, jotka löydät masennuksen sivulta 2. Aihe: Olen
Kirjoittaja .. eksyksissä. Eli luet siis vastauksen aihe: Sinulle ja kirjaittaja miksu.
Kenties näkökenttä muuttuu ja huomaat olevasi oikeastaan jo nyt - onnellinen, muttet vaan tiennyt sitä.
Jaksamista! Voi hyvin!
Kiitos kaikille tukijoilleni. Olen nyt käynyt ammattiauttajien kanssa keskustelemassa muutaman päivän ja saanut helpotettua oloani parempaan suuntaan. Pahin on ehkä ohi, mutta painajaiset ei ole loppuneet. Minua käskettiin sopeutumaan niihin painajaisiin ja etsimään syyt niihin tapahtumiin. Kai minä saan rauhan kun opin ymmärtämään mitä siellä oikein tapahtui ja miksi.