Pelasin kiekkoa kymmenisen vuotta 1980-1990-luvuilla - aluesarjoja ja vanhemmissa myös SM-tasolla. Kiekkomuistot ovat ihan huippuluokkaa, minkä vuoksi vein omat pojat mukaan lajiin.
Mutta,.. laji ei ollut enää entisensä (kai se oli muuttunut yhteiskuntamme mukana). Huonommaksi!
Kun ennen joukkueessa oli ehkä yksi ns ADHD lapsi ja 1-2 pikkuisen ilkeää poikaa, niin nykyisin joukkueessa on 3-4 vakavasti häiriintynyttä, 6 ADHD:tä ja vähintään 5 ilkeää kaveria… ja kun ilkeys ja häiriintyneisyys yhdistyvät muutamassa joukkueen kaverissa, niin harrastuksesta tulee täydellinen helvetti tavalliselle lapselle.
Tämä on tilanne monessa ikäluokassa ja joukkueessa pääkaupunkiseudulla. Tarttis tehrä jotain!
Nollatoleranssi kiusaamiselle ja joukkuueesta erottaminen määräajaksi ovat esimerkkejä toimista, joista tavallinen kaveri hyötyisi. En tiedä mikä auttaisi kiusaajia ja häiriköitä. Ehkä se vaatisi niiin paljon muutoksia: vanhempien kiinnostusta lapsistaan, kännyköiden, digipelien ja väkivaltaviihteen kiellon alle 16 vuotiailta yms.
Kyllähän ennenkin oltiin eri mieltä ja nyrkkeiltiin, mutta sitten oltiin taas kavereita. Ja aina pidettiin joukkuekaverin puolta, vaikkei hän olisi ollut ihan se ykköskaveri muuten. Mutta jos olit tiimissä, niin tiimi piti sun puolta aina ja siihen voit luottaa ja se oli hieno juttu, kaikille! Team spirit! Ss pitää saada takaisin ja se pitäisi olla kaikille valkuille, huoltajille, jojoille ym se ykköstavoite. Sen jälkeen seuraa paljon muuta hyvää sivutuotteena.
Mutta,.. laji ei ollut enää entisensä (kai se oli muuttunut yhteiskuntamme mukana). Huonommaksi!
Kun ennen joukkueessa oli ehkä yksi ns ADHD lapsi ja 1-2 pikkuisen ilkeää poikaa, niin nykyisin joukkueessa on 3-4 vakavasti häiriintynyttä, 6 ADHD:tä ja vähintään 5 ilkeää kaveria… ja kun ilkeys ja häiriintyneisyys yhdistyvät muutamassa joukkueen kaverissa, niin harrastuksesta tulee täydellinen helvetti tavalliselle lapselle.
Tämä on tilanne monessa ikäluokassa ja joukkueessa pääkaupunkiseudulla. Tarttis tehrä jotain!
Nollatoleranssi kiusaamiselle ja joukkuueesta erottaminen määräajaksi ovat esimerkkejä toimista, joista tavallinen kaveri hyötyisi. En tiedä mikä auttaisi kiusaajia ja häiriköitä. Ehkä se vaatisi niiin paljon muutoksia: vanhempien kiinnostusta lapsistaan, kännyköiden, digipelien ja väkivaltaviihteen kiellon alle 16 vuotiailta yms.
Kyllähän ennenkin oltiin eri mieltä ja nyrkkeiltiin, mutta sitten oltiin taas kavereita. Ja aina pidettiin joukkuekaverin puolta, vaikkei hän olisi ollut ihan se ykköskaveri muuten. Mutta jos olit tiimissä, niin tiimi piti sun puolta aina ja siihen voit luottaa ja se oli hieno juttu, kaikille! Team spirit! Ss pitää saada takaisin ja se pitäisi olla kaikille valkuille, huoltajille, jojoille ym se ykköstavoite. Sen jälkeen seuraa paljon muuta hyvää sivutuotteena.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Team spirit forever, Sen ne jätkät muistaa ja se niitä kantaa.
Team spirit! Samaa mieltä!
Yllätikö jonkun? Halusitte kaikki nuoret jääkiekkoon, , nyt saitte, turpa kii ja hommiin!
Jos ennen painittiin ja nyrkkeiltiin nykyään puhuu raha. Miten erotat luonnevikasen jos sattuu olemaan ponsorin poika. Ja niitä tahtoo nykyään olla paljon
Se on juuri näin. Ja kun poju tietää, että ns ” koskematon”, niin meno muuttuu vaan hurjemmaksi, kunnes jotain todella ikävää sattuu.
Sitten kaikki ovat niin yllättyneitä. Avatkaa silmänne aikuiset.
Ja sanonta ”mitä kuulet pukukopissa, pysyy pukukopissa” on dinosaurusten ajalta lasten ja nuorten urheilussa. Nuoret lätkäpelaajat ovat pian ainoita, joille tällaista sairasta soopaa enää Suomessa kehdataan syöttää.
Olen seurannut junnukiekkoa v 1993-1994 ja paljon on vettä virrannut v 1994-2000 jälkeen