Luterilaiset ovat kristityistä laiskimpia, kirjoitti Max Webber

Aikoinaan 1904 ekonomisti Max Webber kirjoitti teoksen protestanttisesta eetoksesta joka tultiin tuntemaan nimellä Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Webber ihaili Pohjois-Amerikassa asuvien kalvinistien työmoraalia ja piti näiden armotonta uurtamista esimerkillisenä. Sen sijaan Webber inhosi laiskoja luterilaisia ja kritisoi näitä usein kovin sanoin. Webberin teoksissa luterilaisuus muodostui synonyymiksi ihmisten moraalittomuudelle ja joutilaisuudelle. Kalvinismiin ihastuneelle Webberille luterilaisuus oli pelkkaa velttoilua ja juhlimista, hänestä luterilaiset käyttivät aikansa ennemmin oluen juontiin ja mässäilyyn kuin raatamiseen. Jo Lutherin aikoina luterilaisuus oli tullut tunnetuiksi lihavista ja juopuneista kuninkaan hoveista ja itse töiden tekemiseen käytettiin se minimi aika jonka katsottiin olevan riittävästi ja hyödyllistä. Luther oli kirjoittanut että työn on oltava tekijälleen kutsumus ja nautinto, eikä se saa siksi viedä mehuja tekijästään minkä takia tilaa oli annettava myös levolle ja vapaa-ajalle. Luther oli näet vaimonsa Katariinan hyvää kotiolutta siemailessaan määrännyt luterilaisille pakolliseksi ilon ja huolettomuuden. Sittemmin meille luterilaisille on yritettyä istuttaa ja ujuttaa väkisin Webnerin kalvinistista eetosta kutsumalla sitä valheellisesti "luterilaisesksi työmoraaliksi" sen pyrkimyksenä tehdä meistä ahkerampia ja tuottavampia työkoneen osia mikä on vain johtanut siihen että työnteko ei ole enää ollut meistä kiinnostavaa kun työntekijä ei saa siitä nautintoa eikä itselleen mitään irti. Armoton puurtaminen kun ei meille lapsiksi jääneille luterilaisille ole mieleen vaan maistuu suussa kirkerälle ja puulta.