Kysymys puoliplaanareiden pohjan muodosta.
Miten veneen ominaisuudet muuttuivat, jos pohjan muotoja vertaillaan: tasapohja / U-pohja / V-pohja.
Eli kun syvästä V-pohjasta aletaan loiventamaan pohjaa päädytään lopulta täysin tasapohjaiseen veneeseen. Toisaalta muoto voidaan "pyörentää" U-pohjaksi. Miten tällöin ominaisuudet?
Miten veneen ominaisuudet muuttuivat, jos pohjan muotoja vertaillaan: tasapohja / U-pohja / V-pohja.
Eli kun syvästä V-pohjasta aletaan loiventamaan pohjaa päädytään lopulta täysin tasapohjaiseen veneeseen. Toisaalta muoto voidaan "pyörentää" U-pohjaksi. Miten tällöin ominaisuudet?
Vastaukset 8
Vanhimmat
menee syvällä ja on siis isommaalla teholla on puoliliukuva.
tasapohja liukuu pinnassa,v-pohja on yleisin malli,ja se on liukuvan mallin pohja,aallokossa paras.
Sulla ei toi ulosanti ole ihan parhaita puolia :D :D :D
Liukuvissa veneissä on v-pohja, uppoumarunkosissa hitaissa enempi u-pohja, puoliliukuvissa jotain siltä väliltä.
V-pohja on vakaa vauhdissa. Pohjan peräosa nojaa liu'ussa veteen tukevasti, kun taas terävä keula ja pohja leikkaa aallon ja tekee kulusta siedettävän pehmeetä. V-pohja vaatii kuitenkin suuremman konetehon että sen ominaisuudet saatais esille (=liukuvissa veneissä isommat koneet).
U-pohja taas savuttaa runkonopeutensa hyvin pienellä teholla ja on edullinen ajaa. Nopeutta ei sitten runkonopeuden yli saakkaan nostettua muuta kun kohtuuttoman suurella koneteholla, jolloin pohjan ominaisuudet eivät enää riitä ja kulusta tulee epävakaata. U-pohjassa pyöreät palteet taas eivät vaimenna veneen rullausta juuri lainkaan.
Tasapohjasia on lähinnä Ruotsin lossit. Erittäin vakaita. Mutta pieneen ja kevyeen veneeseen tasapohja ei oikein sovellu kun se on liian vakaa ja epämukava aallokossa.
Puoliliukuvien pohjat on sitten enemmän tai vähemmän risteytyksiä v:stä ja u:sta. Yhtä ominaisuutta korostaa, toista vähentää, eli kompromissi ratkasusta on aina kyse. Parhaimmillaan puoliliukuva on vakaa, ei juurikaan rullaa ja kulkee riittäävällä koneteholla lähemmäs 20 solmua lähes liu'ussa (tosin ei enää ole silloin kovin vakaa).
Mita se rullaaminen tarkoittaa?
Rullaus on veneen pituusakselin suhteen heilumista puolelta toiselle, siis sivuttain keinuminen... tai oikeestaan tuon keinumisen vaimenemisominaisuudesta on kyse. Jos vene rullaa, se vaimentaa heilumista huonosti ja jos vene ei rullaa, se vaimentaa heilumista nopeesti.
Tarkoittaa heilumista siis veden suhteen. Sivuaallokossa kaikki, ainakin purjeettomat, veneet heiluu, mutta se ei ole rullausta.
Tuli tossa kaivettua asiapitoista tekstiä esiin.
U-pohjan ominaisuudet alkavat ( alle 100 jalkaisissa) loppua kesken n. 15 solmun nopeudessa - siis ei hyvä sitä nopeammissa paateissa.
Tasapohja plaanaa pienimmällä teholla, paras teoreettinen trimmikulma tälle 5,5° , mutta kuten kaikki tietävät hakkaa tasapohja aallokossa pahasti - ei siis kovin mukava matkaveneessä.
Jotta keula ei liiaksi hakkaisi aallokossa vauhdikkaasti ajaessa ( keulan liike ylös-alas) tulee keulan olla terävähkö jotta leikkaisi eikä iskeytyisi aaltoon.
Jotta paatti plaanaisi kohtuullisella nopeudella ja teholla, tulee perän olla tasaperä tai pienellä kulmalla , mutta ei liian kantava jotta myötäaalto ei painaisi terävää keulaa seuraavan aallon sisään. Kantavuutta voidaan pienentää kaventamalla runko kohti perää.
Näistä yhdistelemällä syntyy muuttuva v-kulmainen runko , jossa perä pienellä v-kulmalla tai tasaperä, kapeahko - keulaan päin v-kulma kasvaa teräväksi keulaksi. Pehmeä ja nopea ajettava kovassakin aallokossa ( rungon muotoa käytetään mm. moottoritorpedoveneissä ja vastaavissa, käytetty 1900 luvun alusta lähtien).
Toinen vaihtoehto merikelpoiselle nopeahkolle alukselle on ns. syvä v , jossa pohjan v-kulma lähtee melko suurena jo perästä lähtien ja kasvaa keulaan mentäessä vain vähän. Tällaisen huonona puolena on suurehko tehon tarve ( ui syvässä - ei toki sen syvemmässä kuin vastaavalla pohjan jyrkkyydellä oleva u-pohjainen) , ja toisaalta taipumus hyppimiseen kovassa aallokossa kun pituus/leveyssuhde on pieni - off shore veneet ovat pitkiä ja kapeita ( 1-runkoiset).
U-ja V-pohjan yhdistelmäkin on olemassa - kölilinja terävä , mutta pohjan muoto kupera V - mikä vähentää syvän V.n taipumusta kulkea toisella pohjan puoliskollaan .
Tärkeintä liukuvassa ja puoliliukuvassa rungossa on että kölin suuntaiset linjat pohjassa ovat suoria , siis jokainen pituussuntainen pohjan linja on viivotin suora ( eivät keskenään välttämättä samansuuntaisia kuten eivät ole muuttuva v:ssä) - veneen puolivälistä takalautaan.
Neljännes pohjan puolikkaan leveydeltä kölistä katsoen tulee liukuvassa ja puoliliukuvassa olevan pohjan linjan olla positiivisessa kulmassa perästä keulaan katsottaessa veden pintaan nähden paatin kelluessa ( nyrkkisääntö).
Norjalainen puoliplaanaava uusi veneemme kulkee kuin juna kaikilla nopeuksilla, ja nousee myös liukuun. Pohjan muodosta ei aavistustakaan (siis kulmasta) mutta jonkinverran V-tä näyttäisi olevan...
Niin kuin yleensä kaikki elämässä,"se ei ole niin yksinkertaista".
Puoli-liukuvan pohjan idea on saada vene "ratsastamaan" keula-aallolla kääntämällä se vauhdin kasvaessa veneen alle,painopisteeseen nähden oikealle kohdalle.Usein sanotaan,että puoli-liukuva vene on vain huonosti suunniteltu liukuva vene.Se on kuitenkin yhtä totta kuin Freelanderin mainokset.On todella vaikeata suunnitella hyvä puoli-liukuva vene.Molemmat venetyypit omistaneena pidän yleiskäyttöön ehdottomasti parempana p-l venettä.Nykyinen liukuva veneeni kymmeniä kertoja suuremmasta hinnastaan huolimatta ei ole yleiskäytössä yhtä miellyttävä kuin edellinen puoli-l vene.Liukukynnys on liukukynnys.