Jotenkin sitä ei edes halua ajatella, että reippaammassa kelissä jotain voi hajota pahastikkin. Vähä sama kuin polkupyörällä ajaessa ei tule ajatelleeksi eikä tunnu kivalta että etuhaarukka voi katketa alamäessä.
Millaisia kokemuksia teillä on, onko haruksia tai vantteja pettänyt, ja mihin se on johtanut? Takilan kunnon tarkkailu ja epäluulostelu varmaan ennaltaehkäisee, mutta silti voi sattua vaikka ja mitä?
Millaisia kokemuksia teillä on, onko haruksia tai vantteja pettänyt, ja mihin se on johtanut? Takilan kunnon tarkkailu ja epäluulostelu varmaan ennaltaehkäisee, mutta silti voi sattua vaikka ja mitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerran irtosi vantin sokka tuntemattomasta syystä. Oli tuulenpuolen välivantti 6-8 m/s tuulessa. Äkkiä käännettiin vene ja otettiin purjeet alas. Mastolle ei käynyt kuinkaan.
Luovittii reippaassa tuulessa,mulla on tapana ohjata alapuolelta(rennompaa),vaimo tuulenpuolella.Huomasin että alavantti oli irti ja heilui tuulessa.Ei muuta kuin uusi pultti ja sokka ja kannelle korjaamaan ja käsikireyteen.
Joo hyvä olis olla varatappeja ja - sokkia. Ylipäätään ollut mielessä, että miksi niiden sokkien pitää olla niin hienoja ja helpohkosti irtoavia? Onko joku syy että jossain maston katkeamisessa pitää saada nopeaa vantit irti?
Se varmaan hoituisi leikkureilla. En lähtisi nypläämän kohmeisin käsin rikipulttia irti kaatuneesta, vantin varassa retkottavan maston vanttiruuvista.
Mitä rikivaurioihin tulee, niin viime viikolla mastoa kastaessa huomadin, että styyrpuurin puolella ylävantin vanttiruuvin rikipultissa ei ollut sokkaa lainkaan. Tuurilla pysynyt, ties kuinka kauan. Ehkäpä opin juuri uuden rutiiniin..
Alumiiniset vanttiruuvisuojat ovat hyvä varmistus. Sen lisäksi, että suojaavat lialta, suojaavat ne kaikilta sokkia vaurioittavilta kosketuksilta. Mikä parasta, oikein mitoitettuna ne myös estävät rikipulttien irtoamisen, vaikka kaikki sokat olisivat jotenkin mystisesti kadonneet.