Historiallinen materialismi tieteenhaarana

Dialektinen materialismi keskittyy universaaliseen olemassa oleviin yleisiin liikelakeihin sekä esittää materian ja tajunnan suhdetta.

Historiaa yleisesti kirjoitetaan tapahtuma toisensa perään eikä se ole sinänsä väärin.
Siinä helposti sotkeudutaan historian kulun sekasortoisuuteen.
Dialektiikassa todetaan helpommin universumin ja maallisen luonnon sisällä selviä syysuhteita. Selviä monimutkaisiakin liikemuotoja, joissa on tietty looginen järjestys.
Dialektiikan perusajatus on: Materia loi henkisyyden ts. tajunnan. Henkisyys ei luonut materiaa. Materia on siis ensisijainen. Ilman materiaa ei ole tajuntaa.

V.I.Lenin arvioi oikein historiallisen materialismin olemusta:
"Marxin historiallinen materialismi oli tieteellisen ajattelun mitä suurin saavutus. Sekasorron ja mielivallan tilalle, jotka siihen saakka olivat vallinneet historiaa ja politiikkaa koskevissa katsomuksissa, tuli hämmästyttävän eheä ja johdonmukainen tieteellinen teoria, joka näyttää, kuinka yhteiskuntaelämän yhdestä talousmuodosta kehittyy tuotantovoimien kasvun seurauksena toinen, korkeampi talousmuoto.."

Hyvänä oppaana on Sosialistisen Opiskelijaliiton suomentama M.M.Sidorovin kirjanen "Mitä on historiallinen materialismi" (1974). Toisena lähdeteoksena Viktor Afanasjevin teos: "Filosofian alkeet" (1976). Molemmat neuvostoliittolaisia.
Teosten luennassa kannattaa sivuuttaa lausumat, kuinka hyvin NL:ssa on huomioitu materialistisen filosofian periaatteita. Niitä ei ole montaa eivät kehumislausunnot ole hist.materialismin teoriaan kuuluvia.
Näistä lyhyistä kirjasista saa perustiedon ihmiskunnan historian yleisestä kulusta.

Karl Marx on lausunut: Tietyssä mielessä työ luonut ihmisen. Väitteellä suuri merkitys ihmiskunnan historiallisessa kehityksessä.
Ihminen on luonnollisesti biologinen olento ja luonnonvalinnan kehityksen tulos.
Työkalujen kehitystrendi kertoo hitaasta aineellisen tuotannon etenemisestä. Niiden perusteella voidaan arvioida mikä historiallinen yhteiskuntamuoto oli tapahtumien keskiössä.
Miljoonien vuosien hidas kehitys asetti ihmisen käteen kiven tai kepin ja sai niiden avulla paremmin ravintoa sekä puolustautui petoeläimistä. Jousi ja keihäs kelpasivat jo keskinäisissä kahakoissa "kättä pidemmäksi" mutta myös edisti liharuoan hankintaa. Tulen hallinta edisti lihan säilymistä pidemmäksi ajaksi.
Maanviljelys ja karjanhoito edustivat korkeaa taloutta. Se puolestaan pakotti monenlaiseen tarvikkeiden rakentamiseen. Luku-, kirjoitus- ja laskutaito tuli välttämättömäksi, samoin paikallaan asumisen rakennukset.
Työkalujen kehitys nosti tietoisuutta korkeammalle, Se muutti myös ihmisten keskinäisiä suhteita, joista myöhemmin.
Kun puhutaan aineellisen tuotannon ensisijaisuudesta, ei tule käsittää väärin, ettei henkinen tuotanto olisi mitään. Tieteilijät luovat uusia koneita yms.. ja työvoima rakentaa ne ja yhteisö hylkää vanhentuneet tuotteet. Aineellinen kehitys pakottaa luomaan myös teknistä sivistyneistöä (työtä tekeviä) ja jonka kautta uudet ajatukset palautuvat aineelliseen tuotantoon.

Siis.
Aineellinen tuotanto on ensisijainen ihmiskunnan kulkiessa eläimestä Homo Sapiens lajiksi ja on sitä edelleen. Tarve on eräs tekijä kautta aikain, miksi luodaan uutta.
Onko atomipommi tarpeellinen? Ei ole. Niitä on kuitenkin rakennettu ja rakennetaan edelleen. Atomipommi edustaa tavarafetissin harhaa samalla tavalla kuin jokin taideteos, joka huutokaupassa ostetaan korkeilla hinnoilla, ei työn arvon mukaan vaan rikkauden merkiksi.

Ps 146:9 ~ Johanneksen evankeliumi: 14:18

Asialliset vastaväitteet ja kommentointi ovat tervetulleita aiheessa pysyen.

Lyhyt katsaus materialistisen filosofian kehityskulun loppupäästä.
Karl Marx oli yliopistossa filosofi Friedrich Hegelin oppilaana. Engels toisaalla tutki filosofiaa ja työväen asemaa. 1845 alle kolmikymppisenä toverukset laativat vastakirjoituksen idealistiselle filosofialle ja mekaaniselle materialismille nimellä "Pyhä perhe".
Siihenastinen materialismi kiersi kysymystä tajunnasta ja sen merkityksestä. Idealismin suunta nosti hengen materian yläpuolelle ja kaikkien ilmiöiden selityksenä olisi hengen aivoitukset. Idealismin filosofi Hegel meni pidemmälle. Hän tutki ja löysi olemisessa tiettyjä lainaisuuksia. Nehän ovat sinänsä silminkin nähtävissä. Hegel asetti dialektiikan eli logiikan perussäännöt vain vähäisillä virheillä.
Hegelin mukaan tietty "Maailmanhenki" on järkevä ja loi luonnonlait loogisesti ymmärrettäviksi ja että henki on kaiken liikkeen takana.
"Pyhä perhe" on irtisanoutuminen olioiden ja niiden liikemuotojen yläpuolella olevasta hengestä. Avaruudessa on vain ajassa jatkuvasti liikkuvaa materiaa ja materian itseliikunta on materian olomuoto.
Toverukset hyväksyivät tajunnan, "materia ajattelee itseään", sen suhteellisen itsenäisyyden mutta jossa heijastuu todellinen olevainen. Hegelin henki hylättiin mutta logiikka ikäänkuin käännettiin nurinpäin ja dialektisen materialismin perusteet olivat valmiit. Yli 2500 vuotta kestänyt kilpailu filosofiassa kääntyi materialismin voittoon.

Kirja Pyhä perhe on yliopistoslangilla kirjoitettu, joten sen lukemista en suosittele vasta-alkajalle. Dialektiikan ja materialistisen historiankäsityksen kirjasia löytyy tuhansia.
Ihmisyhteisön kehitystrendin tarkastelussa Friedrich Engelsin kirja "Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä" (1884) on edelleen ajankohtainen ja merkittävä teos.

Materia luo henkisen, tajunnan, ajattelun tai miksi sitä sanotaankin.
Materian ulkopuolella ei ole henkiä, jotka määräisivät materiaolioille liikelakeja.
Tajunnassa ilmenee ihmisen henkiset ominaisuudet, tieteet, taiteet, työ, kulttuuri. Ne ovat lähtöisin aineellisen maailman tiedostamisesta, heijastavat aineellista maailmaa, ihmisen haluja, tahtoa, toiveita. Kun aivot lakkaavat toimimasta, se elollinen materiaolio siirtyy ainesosiksi muuhun materiaan kuten kaikki muutkin elolliset oliot ovat ajallisia olioita.
Siksi aineellinen on ensisijainen ja henkinen (kulttuuri, ajattelu yms.) syntyy aineellisesta.
Aineellinen on ensisijainen. Ellei aineellista olisi, ei olisi henkistäkään.
Henkiset ominaisuudet syntyvät materian itseliikunnan seuralaisena. Tietyllä "materiapiuhojen" tasolla syntyy tajunta.

Historiallinen materialismi tutkii kaikkien yksityiskohtien sisältä ihmisten välisten suhteiden kehittymistä. Miksi joskus pieni yhdenvertaisten ihmisten nuotiopiiri tai miten suvun valta toimi ennen valtiota. Miksi valtio syntyi ja mitä siitä seurasi jne..
Toimivatko ihmiset tarkoituksellisesti orjavaltion synnyttämiseksi.

Totta.
Tyhjä ei paukahda.
Ellei ole materiaa, ei ole tajunnan omaavia eikä oikeastaan mitään.

On kyse vain siitä, että on alettu ymmärtämään maailmaa, eikä tarvita enää mystiikkaa.

Marxin ja Engelsin ja Leninin, työväenaatteen kehittäjien, analyysit ovat peruskoulun sivistyksen tasolla ymmärrettäviä paitsi mainittu "Pyhä perhe".
Marxin Pääoma teos antaa osviittaa myös historian yleiselle kululle ja sisällön ymmärtäminen ei tarvitse yliopistokoulutusta.

Historiallisessa materialismissa muutos on keskeinen samoin kuin dialektiikan puolella. Luonnossa ja ihmisyhteisössä tapahtuu kaiken aikaa muutosta, missä nopeammin tai hitaammin. Vuosisata 1800 oli kiihkeän muutoksen aikaa. Maailma on v. 2021 hyvin paljon erilainen eikä aina myönteisessä merkityksessä. Planeetta maan elinkelpoisuus on vaarassa.
Vuonna 10 000 eaa. maailmassa asui arviolta alle 10 miljoonaa ihmistä. Kaikki mantereet olivat asuttuja. Yhteiskuntajärjestelmä oli tyystin toisenlainen. Tuolloin elettiin maanviljelyksen ja karjanhoidon esiaikaa, kirjallisen sivistyksen esiaikaa. sotajumalien esiaikaa.

Sidorov: "Kysymykseen mitä on historiallinen materialismi, voidaan vastata yhdellä lauseella. Historiallinen materialismi on filosofinen tiede, joka tutkii yhteiskuntaa kokonaisena järjestelmänä ja peruslakeja, joiden mukaan tämä järjestelmä toimii ja kehittyy."
Sidorov: "Vielä lyhyemmin historiallisen materialismin voi määritellä filosofiseksi teoriaksi yhteiskuntakehityksestä.

Mielestäni dialektiikan peruslakien yleistysten ymmärtäminen auttaa historian kehityksestä löytymään tiettyä säännönmukaista miljoonien sekalaisten tapahtumien seasta. Vastakohdat, ristiriita, syysuhde ym. toimivat myös ihmisyhteisön keskuudessa.

Afanasjev aiheesta toisin sanoin: "Ajattelijoita ovat ikimuistoisista ajoista vaivanneet kysymykset siitä miten ihmisyhteiskunta kehittyy, mikä hallitsee sen kehitystä, ovatko siinä tapahtuvat muutokset satunnaisia vai väistämättömien syiden, objektiivisten lakien sanelemia. Jos taas yhteiskunnan kehitystä ohjaavat jotkin syyt, niin mikä niistä on tärkein?
Nämä sekä monet muut pulmat eivät ole syntyneet sattumalta sillä ihminen elää yhteiskunnassa, häntä yhdistävät siihen monituiset siteet ja häntä luonnollisesti kiinnostavat yhteiskunnan kohtalot ja sen kehitystiet."

Alkuyhteisöstä.

Aineellinen tuotanto on yhteiskuntaelämän kehityksen perusominaisuus. Miksi?
Ihminen tarvitsee ravintoa ja ravintoa hankkiakseen hän joutuu tekemään ty ötä.
Marxin ja Engelsin oivallus miten ihminen alkaa erottua muista eläimistä:
"Ensimmäinen näiden yksilöiden historiallinen toimenpide, minkä ansiosta he erottuvat eläimistä, ei ole se, että he ajattelevat vaan se, että he alkavat tuottaa elämälleen välttämättömiä tarvikkeita."

Ravinnon saanti ja sitä edistävät työkalut ovat yleinen ihmiskunnan kehitystrendi. Ilman ravintoa ihmiskunta lakkaa olemasta. Määritelmä pätee kaikkiin yhteiskunnallisiin järjestelmiin. Työkalut petoeläimiä vastaan puolustautumiseksi kehittyvät ohessa.
Marx on lausunut, että tietyssä mielessä työ on luonut ihmisen. Mikään muu elollinen laji ei ole kyennyt samaan. Ihminen siirtyy hitaasti keräilystä työkalujen kehittämisen seurauksena suurena joukkona suurten eläinten pyydystämiseen ja lisää elintarvikkeiden saatavuutta.
Yhteisöllisyys tulee mukaan kuvioon. Yksin ei pärjää mutta joukossa on voimaa.
Tavaratuotanto pysyy vuosituhansia käyttötarpeen tasolla. Yhteisöllisyys, työkalut, puhekieli ja aivojen tilavuus kehittyvät. Koriste-esineet tulevat mukaan. Vähäiset ihmiset asuivat enimmäkseen luolissa.

Ihmisen anatomia vahvistuu, aivot suurenevat, puhekieli kehittyy, tulen hallinta luultavasti keksittiin ihmislajia edeltävän hominidin taholla. Tarve saada ravintoa oli pontimena keksiä sitä varten työkaluja.
Mitään näistä ei tehty tietoisesti jonkin ennakkosuunnitelman mukaan. Kukaan ei opettanut heille mitään. Ihmisen tajunnallinen kehitys oli hidasta. Elettiin niin sanotusti kädestä suuhun. Ihminen ei lainkaan tiennyt mihin hänen keksimänsä keihäs tai kivikirves johtaa tulevaisuudessa.

Ihmiskunnan alkuperäalueeksi on esitetty Itä-Afrikan hautavajoamaa. Homo Sapiens laji ilmaantui n. 200 000 - 300 000 vuotta sitten. Kauan ennen raamatullista Aatamia ja Eevaa.

Avainasia: Elossa pysymisen tarve synnytti ensimmäiset työkalut vapaiden yhdenvertaisten ihmisten keskuudessa ja siitä alkoi vuosituhansia jatkunut aineellinen tuotanto ja jatkuu edelleen. Ilman tällaista vaihetta ihmiskuntaa ei olisi olemassa.

Sekä Sidorov, Afanasjev että, Engels arvioivat silloisen tietämyksen mukaan, että ihminen polveutuu jostain apinalajista. Nykytieto olettaa apinoilla ja homonideilla on yhteinen kantalaji, josta molemmat haarautuivat n. 15 -18 milj. vuotta sitten.
Homo Sapiensia edelsi Neandertalin ihminen ja sitä ennen Homo Erectus (pystyihminen). Luonto on kitsas ihmislajien fossiileissa mutta Darwinin luonnonvalintateoria pätee ihmisen kehityshistoriassa; alkeellisemmasta monimutkaisempaan.

Kehittyikö ihminen ihmiseksi siten, että joku ihmisen edeltäjälaji päätti muuttua ihmiseksi? Ei. Päättikö ihminen alkaa rakentaa työkaluja? Ei?
Historiallinen välttämättömyys saneli luonnon ehdot ja kuinka ihmislaji siinä selviäisi. Yhdessä selviytyi paremmin kuin yksinään. Tietty esine (kivi, keppi tms) helpotti selviytymistä. Esineiden muokkaaminen on työtä, ravinnon hankkiminen on työtä. Tajunta kehittyy työn mukana. Perimätieto kulkee yhteisössä puhekielen edistyessä (asioille ja esineille tietty äänne). Aineellisen tuotanto muuttaa ihmistä ja hänen ympäristöään. Aineellisen tuotannon kehitys muokkaa ihmisen itsensä tajuntaa. Etenevän tiedon mukana tajunta siirtää uuden tiedon nykäreen takaisin aineellisen tuotannon kehittämiseksi.
Aineellinen tuotanto historian kulussa on ensisijainen. Se ei tarkoita sitä etteikö kulttuurilla, oppimisella, sivistyksellä olisi oma roolinsa kuten edellä ilmaistiin.

Päättikö joku ihmisen esilaji luoda Homo Sapiensin? Ei.
Päättikö Homo Sapiens laji aloittaa työkalujen rakentamisen ts. aineellisen tuotannon? Ei. Ei lajin sisältä eikä sen ulkopuolelta tullut minkäänlaista ohjetta tai määräystä. Historiallinen välttämättömyys ohjasi ajatteluun kykenevää lajia hankkimaan ruokaa helpoiten ja samalla työ kasvatti myös tajuntaa. Tajunnan kautta tieto kulki perimätietona tuleville sukupolville ja jotka loivat hitusen lisää uutta ja aineellisen tuotannon taso on tänään sitä mitä se on. Samalla aineellinen tuotanto muokkasi kaiken aikaa ihmisten välisiä suhteita.

Ehkä tässä on perusasioita lähtökohdaksi. Ihmiskuntaa ei johdeta jostain muualta eikä ulkopuoliset voimat lajittele ihmisiä susiin ja lampaisiin. Ihmisten tajunta mahdollistaa keksiä mielikuvitusolentoja ja jotka satuina voisivat olla opettaviakin, jos ne pidettäisiin satuina. Ihmiskunta joko itse möhlii tai saavuttaa uutta huikeaa edistystä. Nykyisin se on keksinyt koko lajinsa tuhoamisvälineet ei vain aseissa vaan myös muissa suhteissa luonnon elinkyvyn tuhoamisessa.

Avainsana: Historiallinen välttämättömyys.

Ihminen ei välttämättä tuhoa itseään sodalla, sodat eivät ole milloinkaan
vähentäneet tätä haittalajin lisääntymistä, mitä se maapallon kannalta on.
Aivojen suurentuessa ja älykkyden lisääntyessä ihminen kehitti itse itse-
ään oppimillaan keinoilla tulla entistä paremmin toimeen. Alussa oli oksa
kättä pidempi sillä ulottui kauemmaksi ja kun kurottui korkeammalle oksa
kädessä oppi seisomaan ja sai maasta seisoen pudotettua hedelmän. Kä-
vely kehittyi siirtyminen paikasta toiseen. Käden taidot ovat olleet ihmis-
kunnan kehityksen kannalta merkitykselliset. Kaikki taidot ovat muokan-
neet ihmistä ja ulkomuotoa, Ihminen ei todellakaan ole luojan kädestä
lähtenyt vaan on oman luomuksensa tulos. Joskin luonnonvalinta muissa
eliöyhteisöissä on vaikuttanut sellaisia kuin ovat.

Täysimääräinen ydinsota voi tuhota ainakin paljon ellei kaikkea elämää.
Sen tietää kaikki ydinvallat. Teoreettisesti kukaan ei uskalla alkaa ydinpommisotaa.
Mutta se sattumien seurauksena alkanut tahaton ydinpommisota!!!
Yleismaailmallinen aseistariisunta tulisikin alkaa ydinaseista.

Ehdottomasti maailma ydinaseettomaksi!!

Yhteisö.
Eläinlajeissa on sekä yhteisöllisyyttä että yksinelämistä. Kahdella jalalla kulkeva kädellinen Homo Sapiens laji oli avuton yksinään ympäristön petoeläimiä ja muita vaaroja vastaan. Yhteisöllisyydestä tuli välttämätön olotila.
Leijona ja mammutti teilattiin joukkovoiman avulla. Yksin oli turha yrittääkään.
Yhteisöllisyys muodostui luonnon ehdoilla kenenkään siihen käskemättä.
Alkuperäinen yhteisöllisyys ei tuntenut rikkaita eikä köyhiä, sortajia tai sorrettuja.
Ankara sopeutuminen luonnon ehtoihin synnytti "kaikki yhdessä" aatteen. Pieni ihmisryhmä ei voinut antaa yhtään turhaa uhria pois yhteisöstä. Yhteisöstä muodostuu suku ja suvuista heimo luonnollista tietä. Suvun jatkaminen eriytyy samalla. Siittäminen yhteisön sisällä laantuu. Puolisot haetaan naapurisuvusta ja siitä tulee sääntö.
F. Engels esittää erittäin järkeviä ajatuksia amerikkalaisen intiaaniheimojen tutkijan Morganin monikymmenvuotisesta tutkimustuloksista. Morgan tutki suvun ja heimon hallintoa ja elämäntilaa Pohjois-Amerikassa 1800 luvulla. Tutkittu heimo toimi keräilijä-metsästäjän aineellisella tasolla. Intiaaniheimo oli elävä "elokuva" kymmenien tuhansien vuosien takaa alkukantaisen jaa valtiollisen yhteisön välissä.
Yksityisomistusta oli sukuperheessä mutta henkilön kuoltua sukukokous jakoi vähäisen omaisuuden (työvälineet) suvun toisille jäsenillekin tai toiselle suvulle.
Sukukokous käsitteli avoimessa kokouksessa kaikkia sukuyhteisön ongelmia. Sukukokous päätti kaikesta, asetti ja erotti päälliköt. Päälliköillä ei ollut erityisiä rikkauksia.
Kyseessä on aikakausi, josta luonnollista tietä kuljetaan kohti valtiota ja ihmisten eriarvoisuutta omaisuuden suhteen ja joka puolestaan synnyttä tukun uusia ongelmia.

Engels "Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä". Otteita alkulauseesta vuoden 1884 painoksesta:
- Materialistisen käsityksen mukaan on historiassa viime kädessä määräävänä tekijänä elämän suoranaisten edellytysten luominen ja tuottaminen.
Siinä kaksi tekijää; elintarpeiden, vaatteiden asunnon yms. tuottaminen ja ihmissuvun jatkaminen sekä itsensä kasvattaminen.
- Mitä vähemmän kehittynyttä on vielä työ, mitä rajoittuneempi sen tuotteiden määrä, siis myös yhteiskunnallinen rikkaus, sitä voimakkaampana tekijänä yhteiskuntajärjestyksessä ovat sukulaisuussuhteet.
- Tie valtiomuotoon omistuksen eriytymisen seurauksena.
Vanha sukulaisuussuhteisiin perustuva yhteiskunta kukistuu yhteentörmäyksessä vasta kehittyneiden yhteiskuntaluokkien kanssa; sen tilalle astuu uusi yhteiskunta kehittyneenä valtioksi, jonka yhdyssiteenä eivät enää ole perhesuhteet vaan paikallissuhteet. ; yhteiskunta, jonka keskuudessa omaisuusjärjestys kokonaan vallitsee perhejärjestystä ja missä nyt vapaasti muodostuvat ne luokkavastakohdat ja luokkataistelut, joiden sisällystä on kaikki tähän asti kirjoitettu historia.

Engels arvostaa suuresti Morganin tutkimusta, muistaakseni irokeesiheimon elämästä Koillis-Yhdysvalloissa 1800 luvulla muutamaa astetta vailla vailla valtiomuotoa.
Yhteisöllisellä tasolla olevia kansanryhmiä on edelleen maapallolla, jopa sitenkin että kaikkoavat "sivistynyttä valkoihoista???".

Vielä alkuyhteisöstä.
Uskonnollisissa kertomuksissa hypätään luomistapahtumasta suoraan nykyaikaisen perheen muodostumiseen. Raamattu hyppää alkuihmisistä 10 sukupolvessa valtiokehityksen tasolle ja perheeseen, jossa vallitsi miehen oikeus. Aatamin poika nousi suoraan kotieläinten omistajaksi kun taas toinen poika Kain maanviljelijäksi. Kain pakeni veljensä surman pelosta lähimpään kaupunkiin!!!!! Ihmisiä oli pakomatkan aikoihin vain kolme (Aatami, Eeva ja Kain) mutta kaupunkiin vain paettiin Keräilijäkausi unohdetaan tyystin.
Ihminen hyppäsi toisessa sukupolvessa maanviljelys- karjanhoitoyhtyeiskuntaan.
Tässä muuten on historiallinen paljastus Jahve-jumalan alkuperästä. Jahve synnytettiin kanaanilaisesta maanviljelyksen/karjanhoidon jumalasta Baalista Jahveksi alias Herra Sebaotiksi eli sotajumalaksi. Maanviljelysyhteisö edusti eriarvoisten ihmisten valtiovaltaa ja sodat olivat tarpeen työvoiman hankkimisessa. Myös siviiliammattina orjien osto ja myynti vakiintui.
Kymmenennen sukupolven perheenpää Nooa huomaa ympärillään olevan suuria valtakuntia orjineen ja ylimyksineen. Silloisten antiikin valtioiden ulkopuolella olevat paimentolaiskansat nimettiin sivistymättömiksi barbaareiksi.
Raamatullinen historiankäsitys on täysin hatusta keksittyä. Silloisilla ihmisillä ei ollut hajuakaan ihmiskunnan alkuperästä.

Homo Sapiens laji ilmaantui n. 200 000 - 300 000 vuotta sitten. Siitä oli pitkä matka-aika orjanomistusyhteisöön. Varhaisimmat merkit maanviljelyksestä ovat Koreasta n. 10 000 vuoden takaa. Antiikissa hiukan myöhemmin.

Uskonnoissa on yleensä miehen oikeus ensisijaisena. Nainen vaietkoon seurakunnassa. Morganin tutkimukset kertovat päinvastaista.
Yhdysvalloissa sukuyhteisö oli monissa intiaaniheimoissa hajoamassa eli yksityisomaisuus oli valtaamassa alaa. Kuitenkin useissa suvuissa sukulaisuus luettiin naisen puolelta. Vieläkin jossain on alkuperäisheimoja, joissa suku luetaan naisen kautta. Miksi?
Ensinnäkään kummankaan sukupuolen oikeus ei ole itsestään selvä. Naisen asema oli ensisijainen siksi, että lasten tuotanto oli merkittävä suvun/heimon jatkumossa. Nainen joutui pakosta hoitamaan, ruokkimaan ja huolehtimaan lapsista. Miehet keräsivät tai metsästivät ruokaa.
Mitään varsinaista perhettä ei ollut lukuunottamatta että rakkauskäsite on voinut esiintyä satunnaisesti. Lapset olivat suvun lapsia ja takuuvarmasti naisen siittämiä. Yksinkertaisesti suku koostui naisten lapsista ja olivat tarkasti todettavissa seuraavissa sukupolvissa.
Useissa intiaaniheimoissa oli tapana vielä 1800 luvulla, että nainen meni veljesten vaimoksi ja lapsi, naisen lapsi, kuului tiettyyn sukuun. Perhe tai useampi perhe oli yhtä kuin suku.
Vasta myöhemmin yksityisomaisuuden syntyminen muodosti patriarkaalisen perheen; isovanhemmat, vanhemmat, lapset, lapsenlapset ja orjat. Lopulta perhe on nykyään vanhemmat ja lapset.
Tarkoittaako tämä sitä, että moniavioisuus olisi palautettava? Ei suinkaan. Myös avioliiton muuttuminen on osa historiaa ja ihmisten päätettävissä.

Morganin ja Engelsin päätelmät on voitu vahvistaa ympäri maailmaa asuvien alkuperäiskansojen keskuudesta. Engels on korjannut Morganin vääriä päätelmiä. Nepalissa vallitsee tänäänkin edelleen monimiehisyys laillisesti. Tosin mies voi olla monen naisenkin aviomies.
Aineellisen tuotannon kehitys on kulkenut erilaista vauhtia kansojen keskuudessa.

Avainteema.
Alkuperäinen miehen ja naisen välinen suhde. Luonnon ehdot ovat sen säätäneet ja historiallinen kehitys on niitä muokannut tarpeen mukaan.
Voimme unohtaa fiktiivisen "Aatami Eeva" tarinan.

Tajunnan ja materian suhteesta toisiinsa. Tiedostus kehittyy aineellisen tuotannon kehityksen mukana, ihmisen toiminnassa elinehtojensa turvaamisessa.
- Eläinten ja ihmisen hermosto toteuttaa elimistön yhteyttä uskoiseen ympäristöön sekä on organismin erilaisten elinten keskinäistä yhteyttä
- Ihmisellä on maapallolla korkeimman kehitystason aivot.
- Aivot on inhimillisen ajattelun elin.
- On osoitettu, että mitkä tahansa esineet ja luonnon ilmiöt ehdottomiin reflekseihin yhtyneinä voivat tulla eläinten ja ihmisten ehdollisen refleksitoiminnan signaaleiksi.
Tätä seikkaa on Pavlovin mukaan nimitetty signaalijärjestelmäksi.
- Korkeimmassa signaalijärjestelmässä mm. puhekieli tavataan vain ihmisellä. Sitä sanotaan toiseksi signaalijärjestelmäksi.
- Ihminen omaa korkeimman henkisen toiminnan ajatustoimintansa toimesta.
- Työkalujen muokkaaminen teki ihmiselle mahdolliseksi alistaa valtaansa, mm. tulen. Se puolestaan monipuolisti ja paransi ravintoa ja edisti aivojen kehitystä.
- Ihmisen työtoiminta on esittänyt ratkaisevaa osaa aivojen kehittymisessä Se on nähtävissä hominidien pääkopan löydöksistä ja Homo Sapiensin aivot ovat korkeimmalla tasolla. Työ on siten tietyssä mielessä luonut ihmisen mutta se on luonut myös ihmisaivot.
- Puhekieli kehittyy työtoiminnon yhteydessä. Ilman sanoja ei voi esittää käsitteitä eikä luoda yhteistoimintaa. Puhekielen ilmaantuminen edellytti tiettyjä muutoksia aivoissa sekä kurkunpäässä.
- Tajunta on aineellisen maailman tiedostamista toiset ihmiset mukaan lukien.
Ilmiöt esittäytyvät aivoissa mielteinä ja kuvina.
- Tajunta, ajattelu ei ole materiaa, Se on materian heijastusta ulkoisesta maailmasta.
Tajuntaa ei siis voi olla ilman materiaa. Materia on ensisijainen tajunnan olemassaololle. Tajuntaa ja materiaa ei saa kuitenkaan samaistaa.
- Tajuntaa ei voi irrottaa materiasta. Ihmisen psyykkinen elämä on vain hänen elimistönsä elontoiminnan erikoinen puoli, erikoista aivojen toimintaa.

Ihmisen anatomian kehityskaari kesti oikeastaan lähes 4 mrd vuotta. Biologia on arvellut, että silloin on ilmestynyt ensimmäinen eliö, joka otti ympäristöstä ravintoa ja toisaalla ulosti kuonan pois. Apinoiden ja hominidien yhteinen kantalaji olisi elänyt n. 15 milj vuotta sitten.
Luonnonvalintateoria oli odottamassa ilmaantumistaan 1 800 luvulla. Charles Darwin ehti ensimmäisenä julkistaa perustietoa.

Tämän historiallisen tapahtumainkulun piti kommunistien suurfilosofien Marxin ja Engelsin mukaan tapahtua vääjäämättä väkivaltaisen kumouksen kautta: "Kommunistit pitävät halveksittavana salata mielipiteitään ja aikomuksiaan. He selittävät avoimesti, että heidän päämääränsä voidaan saavuttaa ainoastaan väkivaltaisesti kumoamalla koko tähänastinen yhteiskuntajärjestys. Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Proletaareilla ei siinä ole muuta menetettävää kuin kahleensa. Mutta voitettavana heillä on koko maailma. KAIKKIEN MAIDEN PROLETAARIT, LIITTYKÄÄ YHTEEN!" https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1848/kommunistisen-puolueen-manifesti/ch04.htm

Mikä meni vikaan, kun kumousten tapahduttua (äärimmäisen väkivaltaisesti ja ihmishenkiä vaatien) ei tullutkaan sitä onnelaa, mikä luvattiin?

Miksi tulikin taloudellisesti monipuoluedemokratia hitaammin kehittyviä yhteiskuntia, joilla oli vaikeuksia ruokkia kansaansa?

Miksi tovereita alettiin nähdä revisionisteina, vakoojina, pettureina, jotka tapettiin kansanvihollisina?

Työ loi ihmisen.
Tavallinen historiankirjoitus kuvailee tapahtumia; sotia, henkilöitä, uskomuksia, valtioita, kuninkaita, keksintöjä, taiteilijoita, uskomuksia yms.. Näiden pohjalta hist. materialismi asettaa keskeiset liikevoimat, jotka ovat tapahtumien takana ihmisten itsensä aikanaan tajuamatta, mihin jokin tapahtuma johtaa.
Dialektinen materialismi tutkii aika-avaruuden yleisiä liikelakeja.
Molemmat ovat välttämättömiä kumman tahansa tapahtumien hahmottamisessa.
Triljoonien tapahtumien jokapäiväisistä ilmiöistä on löydettävissä yleisiä lainmukaisuuksia ja joita tapahtuu ihmisen tahdosta riippumatta.
Dialektiikassa keskeinen lähtökohta on materia ja tajunta ja että se mitä on olemassa, on ajassa ja avaruudessa liikkuvaa materiaa

Ihmiskunnan historiassa keskeistä on aineellinen tuotanto. Aineellisen tuotannon kehityksen mukana muuttuu myös ihminen itse sitä erikseen vaatimatta.
Täytyy olla työn esineet (raaka-aine), työkalut ja työvälineet. Niistä syntyy työn tuote. Prosessia voidaan nimittää eläväksi työksi. Elävä työ on aina konkreettista.
Marx on esittänyt: "Työ on prosessi, jossa ihminen toiminnallaan välittää, säännöstelee ja kontrolloi aineen vaihduntaa itsensä ja luonnon välillä."
Luonnollisesti parempiakin määritelmiä voi olla.

Aineellisen tuotannon kehitys on tärkein osa ihmiskunnan yleistä kehitystrendiä.
Marxin käsitys: "Taloudelliset aikakaudet eivät eroa sen suhteen, mitä tuotetaan, vaan sen suhteen, miten, millaisilla työvälineillä tuotetaan."
Näkemys on tärkeä. Viljaa on tuotettu lähes 10 000 vuotta (?) mutta työvälineet ovat huimasti muuttuneet.
Tuotantovälineiden kehittäminen edellyttää korkeasti koulutettua työvoimaa.
Tälle aineellisen tuotannon perustalle muodostuu henkinen kulttuuri, joka sekin on liiketilassa ja riippuvainen aineellisista tarvikkeista.

Avainsana: Työ, aineellinen tuotanto ja niiden merkitys.

Ps. Edelliseen kirjoitukseen tajunnan olemuksesta.
Tajunta ei ole materiaa mutta on materian olemassaolosta riippuvainen. Tajuntaa ei voi leikata aivoista pois. Tajunta muodostuu aivojen (koko ruumiinkin) elinnesteiden liikkeestä muodostaen päässä kuvia ja mielteitä. Kun elinnesteiden liike lakkaa, kuolema on tosiasia. Tajunta lakkaa.
Uskontojen taivaisiin kuoleman jälkeen menee siis ihmisen elinnesteitä ja hermoratoja eikä sielu eli tajunta. Uskonnollinen idealismi johtaa logiikan umpikujaan.

Ihmisellä on taipumus ajatella itsestään kuolemattomana olentona joka
jatkaa henkenä kuoleman jälkeen. Ajatteleva ihminen tiedon karttuessa
voi hylätä uskonnolliset käsitykset. Huomaa saaneensa todisteita kaikesta
ympärillään olevasta luonnosta, että pieninkin olio on samaa kemiaa kuin
ihminenkin, sama koskee kasveja. Yhtäläisyydet ovat selvät, lisääntymi-
nen, ravinnon käyttäminen, elämänkaari. Puu on paikallaan juurilla, mut-
ta sama toistuu sillä kuin ihmisellä, lisääntyminen,ravinto, elämänkaari.
Puu ja ihminen eroavat toisistaan ulkonaisesti melkoisesti.Maapallo ei kuu-
lu ihmiselle, vaan kaikille lajeille, ihminen on aiheuttanut maapallon eliöit-
ten massamurhat, lajien häviäminen jatkuu kun turhakkeita pitää tuot-
taa, vastuu on myös meidän jokaisen.

Yhteiskuntataloudelliset muodostumat.

Tuotanto sinänsä on puolueetonta. Tuotantosuhteet on eräs jokaisen yhteiskunnan tärkeimmistä ominaisuuksista.
Aineellisen tuotannon tulee turvata peruselintarpeet.

Marx:
"Olivatpa tuotannon yhteiskunnalliset muodot mitkä tahansa , työläiset ja tuotantovälineet ovat aina sen tekijät."
Työläisiä ovat kaikki tuotantolaitoksen työntekijät johdosta alkaen.

Marx toi ensimmäisenä esille taloudellisen yhteiskuntamuodostuman käsitteen sen sijasta, että jollakin alueella olisi vain joukko sekalaisia ihmisiä.
Leninin mukaan Darwin teki lopun käsityksestä, jonka mukaan kasvit ja eläimet eivät olisi missään yhteydessä toisiinsa vaan olisivat satunnaisia "jumalan luomuksia" ja muuttumattomia. Darwin loi teorian lajien perinnöllisyydelle, muuttumiselle.
Marx puolestaan loi teorian yhteiskuntataloudellisesta muodostumasta määrättyjen tuotantosuhteiden kokonaisuutena, syntyvinä, muuttuvina ja katoavina.
Yleinen historiankirjoitus kuvaa vain tapahtumia. Hist. materialismi tutkii yhteiskuntakehityksen yleisiä suuntaviivoja. Sen mukana löytyy mm. näkemys tuotantovoimien kehityksen mukana myös tuotantosuhteiden muutos, ihmisten kulttuurikäsitysten muutos ja jopa elämisen olosuhteiden muutos.

Yhteiskuntataloudellisia muodostumia on todettu viisi ja arviotu kuudennen olemusta.
1. Alkuyhteisö
2. Orjanomistusyhteisö
3. Feodalismi
4. Kapitalismi
5. Sosialismi, joka on nousemassa eri puolilla maailmaa.
6. Kommunismi
Sosialismin muuntuminen vapaaksi toisilleen vastakkaisista yhteiskuntaluokista.

Avainsana: Tuotanto ja tiede ovat puolueettomia kaikille ihmiskunnassa. Ne syntyvät ja kehittyvät välttämättömyyden pakosta. Tietyssä, luokkayhteiskuntien, vaiheessa tuotanto saa vääristyneitä muotoja kehittäessään toistensa tuhoamisvälineitä.

Pohdin Marxin ja Engelsin ajatusta vääjäämättömästä historiankulusta. Heidän kirjoittamassaan sadussa tapahtuu työväenluokan verinen vallankumous, jossa omistuksestaan kiinni pitävät "riistäjät" tapetaan. Sen jälkeen jäljelle jääneet elävät tyytyväisinä ja onnellisina elämäänsä yhteiskunnassa, jossa kaikki on yhteisomistuksessa.

Todellisuudessa kaikkialla sosialistisissa yhteiskunnissa toteutui verinen vallankumous ja omaisuuden ja tuotantovälineiden valtiollistaminen, hyvin pitkälle. Entinen "omistava luokka" yritysjohtajat, talonpojat, upseerit, papit, virkamiehet ym. tapettiin tai vietiin vankileireille.

Verenvuodatus ei kuitenkaan loppunut, vaan valtaa pitävien kesken tuli kiistaa. Kiistat ratkaistiin tappamalla eri mieltä olevat. Nyt vihollisia eivät olleetkaan enää vain porvarit ja kapitalistit, vaan erilaisia näkemyksiä omaavat kommunistitoverit olivat "mensevikkejä", "revisionisteja", *trotskilaisia" tms. Tappolistalle joutuikin myös eri mieltä asioista olevia kommunisteja ja heidän tukijoitaan, sekä usein myös vain sellaisiksi epäiltyjä.

Monissa kommunistisissa maissa koettiin maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä nälänhätä, joissa kuoli miljoonittain ihmisiä. Tunnetuimmat lienevät Maon suuri harppaus ja Stalinin NEP:n jälkeen suorittama maatilojen pakkokollektivisointi. Ukrainan nälänhädässä kuoli miljoonia ihmisiä, mutta määrä on pientä verrattuna Maon aikaansaamaan nälänhätään Kiinassa, jossa uhreja oli ilmeisesti kymmeniä miljoonia. Vastaavaa on tapahtunut joka puolella maailmaa, esim. Pol Potin Kamputseassa.

Kun kommunistimaat ovat avanneet talouttaan, ts. sallineet yksityistä elinkeinonharjoittamista ja yksityisomistusta sekä ulkomaankauppaa monipuoluedemokratiamaiden kanssa, elintaso on lähtenyt nousuun.

Onko niin, että elintason noustua riittävän korkeaksi kansa lähtee barrikaadeille ja vaatii vapaat vaalit?

Vaikka Marxin ja Engelsin kommunistinen vallankumous jäi kiistatta (onneksi) toteutumatta suurimmassa osassa maailmaa, saattaa ajatus vääjäämättömästä historiankulusta toteutua toisessa asiassa: elintason ja sivistyksen noustessa kansa heivaa lopulta diktaattorit sivuun. Tämä saattaa päteä kommunistidiktaattoreihin, fasistidiktaattoreihin ja monarkkidiktaattoreihin.

Aika näyttää, mielenkiinnolla seurailen etenkin nopeasti kehittynyttä "markkinakommunistista" Kiinaa.

Alkuyhteisö.
Hist. materialismi esittää, että jokainen uusi talousmuoto on ollut tuotannossa edistystä vanhempaan nähden.
Alkuyhteisö on ajallisesti pitkäikäisin yhteisö. Lähtökohta oli puhtaasti luonnosta käsin saatavissa olevat välttämättömät tarvikkeet. Yhteisöt olivat pienilukuisia. Merkkejä suuremmista taajamista löytyy vasta 7000 -10000 vuotta sitten olleelta ajalta.
Yksi nimitys aikakaudesta on kivikausi. Pääelinkeino oli alkeellisten työkalujen tuotanto ravinnon hankkimiseksi. Kutakuinkin jokainen aikuinen osasi tehdä niitä. Ylimääräistä kulutukseen ei syntynyt.
Alhainen tuotantovoimien taso määräsi yhteiskuntarakenteen muodon, äidinoikeuden ja suvun. Ryhmän kasvaessa se hajaantui ja syntyi lähisuvut ja sittemmin suvuista heimot.
Verisukulaisuutta ei tunnettu. Lapset olivat ryhmän lapsia. Miksi niin? Olemassaolo ei riippunut yksilöistä vaan yhteisöstä. Lisätuotetta ei juurikaan syntynyt eikä nykyisen kaltaista perhejärjestelmää perimisen takia tarvittu. Suku peri vähät työkalut ja jakoi ne keskenään. "Iltanuotiolla" yhteisö päätti yhdessä mitä tehdään ja milloin. Kun päälliköt ilmaantuivat, he eivät olleet omistajia vaan kokeneimpia ravinnon hankkimisessa.
Sukulaisuussuhteet eivät siten synnytä tuotantomuotoa vaan tuotantomuoto synnyttää sukulaissuhteet. Yhteisö oli tavallaan yksi perhe. Kaikista huolehdittiin. Yhteisön etu vaati yhteisiä voimanponnistuksia. Yhteisöllisyys syntyi luonnostaan kovista elinolosuhteista.
Yhteisön tietty omistussuhde oli toiseen yhteisöön nähden sovittu elinpiiri. Siis sekään ei muodostunut yksilön omaisuudeksi. Tällainen omistusmuoto on edelleen useilla alkuperäiskansoilla. Kahakat ja riidat saattoivat esiintyä "reviirin" rajoista.
Marx nimittää aikakautta aiheellisesti alkukommunismiksi. Yksilön menestys oli riippuvainen yhteisön menestyksestä. Kivikauden ihmiset eivät valinneet yhteisöomistusta minkään teorioiden perusteella.
Käytäntö saneli silloisen demokratian, jolloin pienet ryhmät voivat pohtia asioita kaikkien läsnä ollessa.
Yksityisomistajia ei voinut tulla, eikä täten heidän jälkeläistensä perimäoikeutta.
Niin sanottu valta oli yhtä kuin yhteisö. Se päätti kaiken aikaan asioista, antoi rangaistuksiakin sovittuja sääntöjä rikkoville.

Engelsin kirja "Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä" on mainio johdatus
suku- ja heimoyhteisön hajoamisesta ja yksityisomaisuuden synnystä. Viittaan vain, että yksityisomaisuus alkoi syntyä luonnollista tietä ihmisten tajumatta mitä siitä seurasi. Parempiakin teoksia voi olla mutta mainittu on hyvä johdatus.

Historiallisessa materialismissa keskeistä on oppi yhteiskuntataloudellisesta muodostumasta. Sen perustana on historiallisesti määräytynyt aineellisten hyödykkeiden tuotantotapa.

Kiitos kommentista aamuiselle kirjoittajalle. Siinä oli paljon asiaa. Muutama oikaisu.
Historiallinen materialismi ei todella ole vaikuttanut menneen aikakauden tapahtumiin. Se pyrkii vain yleisellä tasolla esittämään yleisiä lainmukaisuuksia tapahtuneesta, jonka mukana ihmiskunta on noussut luolamiehestä avaruuslentäjäksi.
Me voimme sen ansiosta Marxin/Engelsin aikakaudelta lähtien hiukan paremmin nähdä tapahtumien kulkua myös tulevaisuudessa olematta tulevaisuuden ennustaja.

Historiallinen materialismi ei esitä siirtymistä alkukommunismiin luolamiesten yhteisön tasolle. Se on ihmiskunnan kehitystrendin lähtökohta. On aivan oikein todeta alkuperäisen yhteisödemokratian puhtauden, jossa yksilön menestys liitettiin yhteisön menestykseen mutta jossa taloudellisesti oltiin lähes täysin luonnon armoilla. Välttämättömyys saneli alkuyhteisön demokratian.

Kunhan etenemme tuotantomuotojen muutoksissa niin näemme väkivallan olleen enemmän tai vähemmän kätilönä uuden omistavan luokan syrjäyttäessä entisen vanhoillisena ja kyvyttömänä viemään kehitystä eteenpäin. Nekin väkivaltaiset kumoukset ovat syntyneet historiallisesta välttämättömyydestä. Kuinka raaka on ollut mm. kapitalismi esiinmarssi kukistaessaan feodaalista talousjärjestelmää.
Kapitalismi toi mukanaan jo kuolleen henkiorjuuden takaisin työvoimaksi.
Työväen oikeudet ovat syntyneet kapitalismissa työläisten järjestäytymisen ja oman toiminnan tuloksena, eivät suinkaan omistajien lahjana. Sosialismin pelkokin on edistänyt työväen vaatimuksia.

Marxilla ja Engelsillä ei ole lähtökohtana väkivaltainen kapitalismin kukistaminen. Marx on jopa sanonut, että jos työläiset voisivat pikkuhiljaa ostaa kapitalistit ulos niin se olisi kivuttomin tapa. Mikäli kapitalismi ei muutu rauhanomaisesti sosiaalisen yhteisön suuntaan niin historiallinen välttämättömyys muuttaa sen väkisin.
On turhaa luulotella, että siirtyminen kapitalismista sosialismiin olisi kivuton. Äärioikeistolaisuutta löytyy taatusti ja jotka kiihottavat väkivaltaan mikäli demokratia etenee liian pitkälle.

Suku- ja heimoyhteisön loppu
Yksityisomistuksen alkuperä.
Siirtyminen orjaomistusyhteiskuntaan.

On muistettava seikka, että aineellisen tuotannon kehitys ei ole kulkenut yhtä jalkaa koko ihmiskunnassa. Heimoyhteisön loppu aloitti eriävän kehityksen.
Vuosina 7 000 - 10 000 vuotta sitten ihmiset kehittivät karjanhoidon ja maanviljelyksen. Kehitystrendi alkoi Aasiassa, ja Afrikassa jokien rannoilla ja suistoissa. Etelä-Amerikassa hieman myöhemmin. 2 000 vuotta sitten maataloustuotanto oli levinnyt jo eteläiseen Eurooppaan.
Maatalous synnytti paikallaan asumisen ja suuren väestömäärän lisäyksen. Alkuyhteisö hajosi kenenkään sitä tahtomatta ja tietämättä seurauksista. Aineellisen tuotannon uusi kehitysvaihe muutti myös ihmisten välisiä suhteita. Tottumuksen voima piti kiinni entisestä. Historiallinen välttämättömyys muutti yhteisödemokratian valtiovallaksi.

Entinen sosiaalinen yhteisö katosi. Tilalle syntyi luokkayhteiskunta, toisilleen eduiltaan vastakkaiset yhteiskuntaluokat.
Marxin ja Engelsin käsitys on tapahtuman toteutuminen luonnollista tietä. Naine nopean kehityksen tuloksena. Uudeksi tuotantotavaksi tuli orjaomistusvaltio.
Kulttuurin alueella tuli välttämättömäksi lasku- ja kirjoitustaito.
Yhteiskunnallinen tajunta muuttui. Kun ennen yhteisö oli yhtä kuin kaikki yhdessä niin työnjaon eriytyminen nosti esiin yksilöt ja eriarvoisuuden, ensin miehen ja naisen välillä, sitten omistuksen mukaan ja lisäksi rahvaasta erillinen valtiovalta.
Aineellinen tuotanto mullisti yhteiskunnallisen olemisen perin pohjin.

Yksityisomistuksen alkuperä.
Siirtyminen orjaomistusyhteiskuntaan eli valtioon.

Alkuyhteisön ravinnonhankinta perustui lähinnä luonnosta ottamiseen. Se kuoleutuu hiljalleen ja ihminen alkaa tuottaa elämänvälineitä, elintarvikkeita. Ne taas edellyttävät täysin uusia työkaluja, maanmuokkausta, varastoja sekä paikallaan asumista. Kiinteät rakennukset tulevat mukaan. Väestömäärä kasvaa katovuosista riippumatta. Ihmisen maailmankuva muuttuu reippaasti.
Lisätuotetta alkaa syntyä. Se puolestaan merkitsee työnjaon kehittymistä siihen nähden kuin alkeelliset työkalut osasi kukin tehdä itse.
Savenvalanta tiileiksi keksitään asumuksia varten. Asutus tarvitsi muureja villiheimojen rosvoilua estämään mutta sota tuli markkinoiden jatkeeksi kehittyneidenkien asutusten kesken.

Kiinteä asutus, työnjaon lisääntyminen, kirjallisen sivistyksen kohoaminen, kaikki ne alkoivat tuottaa enemmän kuin alkuyhtyeisö. Lisätuote varastoitiin tai vietiin markkinoille. Tavaroiden vaihto alkoi ja kun tiettyjä tuotteita vaihdettiin kymmeniä kertoja syntyi tuotteelle "hinta".
Miehet hoitavat kaupan ja sillä sektorilla syntyy ensimmäiset rikkaat. Nainen (vaimo) omistaa omat tarvikkeensa eikä se kasva.
Asutus tarvitsee lakeja, ensinnäkin omaisuus vahvistettiin lailla. Kaupan ja sodan tulokset jaettiin sotilaiden ja päällystön kesken.

Tulee lainsäädäntö. Se tulee välttämättömyyden pakosta siksi, että yhteisö pysyisi järjestyksessä. "Älä tapa" tarkoitti alunperin, ettei yhteisön asukasta saa tappaa ja köyhempi ei saa tappaa rikasta.
Laki määräsi omaisuuden (lisätuotteen) suojan. Hankkipa joku omaisuutta kaupassa tai tuotannossa työvoiman avulla, se kuului omistajalle.
Orjuus alkoi luonnollista tietä. Voitettuja ei enää tapettu. Ne otettiin työvoimaksi. Omasta yhteisöstä syntyi velkaorjia. Orjakauppa yleistyi nousevissa kaupunkivaltioissa ja jatkui n. 1400 luvulle jälkeen ajanlaskun alun Välimeren ympäristössä eli tuhansia vuosia. Orjat edustivat silloista täysin oikeudetonta työväenluokkaa. Toki myös vapaita käsityöläisiä oli.
Kaikki nämä muutokset vahvistettiin valtiollisilla laeilla.
Valtio syntyi silloin, siellä ja siksi, kun yhteiskunta jakautunut itselleen vieraiksi, vihamielisiksi luokiksi; omistajat ja työntekijät. Työntekijä, henkiorja tai vapaa sai välttämättömät elintarvikkeet, lisätuote meni omistajille
Alkuyhteisön yhteisöllisyys unohtui. Sellaisia heimoja nimitettiin barbaareiksi.

Kuitenkin työvälineiden ja työnjaon vähitellen kehittyessä uudet yhteisöt alkoivat tuottaa järjestelmällisesti ja suuressa mittakaavassa enemmän kuin oli välttämätöntä elämän alhaisimmalla tasolla, nälkäkuoleman partaalla.
Tuotantovoima kasvoi ja henkinen sivistyskin eteni. Hinta oli kova henkiorjalle, emmekä puutu siihen olisiko ihmiskunnalla ollut toinen tie edistykseen. Se tapahtui kuten tapahtui eikä sitä muuttaa voi. Historiallinen välttämättömyys joka tapauksessa saneli tietotason nousun, työnjaon syntymisen ja tien kohti valtiota.

Orjanomistusvaltioon siirtymisestä.

Alkuyhteisö hajosi. Tilalle syntyi kaupunkivaltiot. Yhteisöomistuksen tilalle tuli yksityisomistus, joskin kuningasperhe ylimpine virkamiehineen omistivat valtion nimissä. Syynä on jo aikaisemmin sanottu tuotannon ja työnjaon muuttuminen.
Lisätuotetta syntyi, joko uusien keksintöjen ansiosta tai työntekijöiden (orjien) työstä.

Uusi yhteiskunnallinen tilanne edellytti uudet lait. Kauppias sai pitää tulonsa, viljelijä sai pitää tulonsa, nainen sai pitää tulonsa, Varastaa ei saanut, laki jota alkuyhteisö ei tarvinnut. Kauppias sai pitää voittonsa. Sotavoitot jaettiin, sotilaille vähemmän ja upseereille enemmän jne.. Omaisuuden suoja eriarvoisti huomaamatta yhteisön. Näennäisesti jokainen sai oman työnsä tulokset mutta muutaman vuosituhannen kuluessa syntyi upporikas ylimystö ja ryysyissä kulkeva työväki eli henkiorjat. Eri vapaan ja orjuutetun työväen välillä oli tuskin kovinkaan suuri.

Merkittävä muutos demokratiaa vastaan tapahtui sotilaallisuudessa. Alkuyhteisön kaikki jäsenet omasivat aseet (työkalunsa) ja yhdessä mentiin kahakkaan naapuriyhteisöä vastaan tai puolustauduttiin. Valtio muuttui luokkavaltioksi tässäkin suhteessa. Valtio ylläpiti armeijaa, ylimystö asetti päälliköt ja rahvaalla ei saanut olla aseita.

Kun alkuyhteisö saattoi päättää kaikesta nuotiopiirissä niin valtio sääti lait ja oikeuslaitoksen. Eduskuntia ei ollut. Kansan suuri enemmistö jäi päätäntävallan ulkopuolelle. Tärkeimpiä olivat "älä varasta". Sillä vahvistettiin muuttunut omaisuuden suoja yhteisöllisyydestä yksityisomistukseen. Mutta syntyi myös normaaleja rikoslakeja. Periminen siirtyi lainsäädäntöön ja perusasia oli miehen oikeus. Yleensä mies antoi omaisuuden vanhimmalle pojalle eikä muille pojille ollut lakiosaa. Isä naitti yleensä tyttäret ylimystössäkin ja antoi mukaan myötäjäiset.
Jos jossain rakkautta oli niin köyhälistön keskuudessa eniten. Ylimystön tyttärillä käytiin kauppaa vaikutusvallasta.
Hammurabin laki on tunnettu. Siitä on otettu lähes kaikki pykälät raamattuun Mooseksen laeiksi paitsi jumaolentoa. Silmä silmästä jne... on Mooseksen laissa sellaisenaan.

Alkuyhteisön henkiuskomukset muuttuivat tyystin uuden tuotantotavan ilmestyessä. Kaikessa olevat henget vähenivät pilvien yläpuolella asuviksi yhteisölle tärkeiden alojen jumaliksi... maanviljelyksen, sodan, auringon ym. jumaliksi ja joita tuli palvoa siksi että hommat sujuisivat.
Eri jumalien alla piili orastava tiede, jota silloiset ihmiset eivät siksi mieltäneet tieteeksi. Auringon jumalan yhteydessä papit tutkivat taivaan ilmiöitä eli alkeellinen kosmologia sai alkunsa. Raamatun jumala Jahve on laitettu vihaiseksi avaruuden tutkijoille väitteellä; Jahven valtakunta on se mikä on eikä siihen saa puuttua (Lähde VT). Erilaiset jumalat sodan jumalasta alkaen olivat erilaisten toimintojen jumalia ja joiden alla tutkittiin kutakin elämänalaa.
Jumalakeskeinen koulutus jatkui Euroopan feodalismissa 1400 luvulle saakka kunnes Pariisissa ensimmäiset ylioppilaat perustivat puhtaasti tieteitä tutkivan yliopiston.

Tuotantovoimien nopea kehitys (muutama tuhat vuotta) maanviljelysalueilla tuhosi demokraattisen alkuyhteisön ja tilalle syntyi epädemokraattinen yksityisomistuksellinen valtio.
Uudet yksityisomistukselliset tuotantosuhteet edistivät kuitenkin tuotantoa (työväestön ankaralla riistolla) ja syntyivät historiallisen välttämättömyyden seurauksena ihmisten sitä tajuamatta. Mitään teorioita ei ollut että näin tehdään.
Näennäinen tuotteiden omistus tekijälleen muuttui tekijää itseään vastaan.
Valtio ilmestyi maailmaan luokkavaltiona Se asettui tuottajien yläpuolelle mahtina ja jota ei voinut vastustaa. Henkiuskomusten kuolema siirtyi jumalopeiksi ja suoraan ylimystön "edustajiksi". Entinen aseellinen yhteisö riisuttiin aseista ja armeijasta tehtiin omistajien palkka-armeija mahdollisia rahvaan kapinoita vastaan mutta myös kaupan jatkeeksi ryöväykseen toisilta valtioilta.

avainsana: Aineellisen tuotannon muutos muuttaa yhteiskunnallista päällysrakennetta. Tämä on tärkeä seikka huomata.

Orjanomistuksellinen tuotantotapa.

Kylä- ja kaupunkiyhteisöt liittyivät tai sodalla liitettiin suuremmaksi valtioksi. Historiallisesti suuria mahtivaltioita syntyi.
Sosiaalinen eriarvoisuus takertui ihmisten mieliin ikäänkuin normaalina olotilana.
Orjuuden sisällöstä Marx lausui osuvasti: "Työläinen, vanhan ajan osuvan ilmaisun mukaan, eroaa tässä vain puhekykyisenä työvälineenä eläimestä, joka on ääntelykykyinentyöväline."

Alkuyhteisössä ei ollut toisen ihmisen riistoa, koska lisätuotetta ei syntynyt eikä myöskään markkinoita. Orjavaltiossa riisto esiintyy raa'alla tavalla, henkiorjuutena eikä vapaakaan työläinen paljon orjasta eronnut. Orjista tehtiin myös sirkushuvien hauskuttajia kouluttamalla heidät koviksi tappelijoiksi ja jotka taistelevat areenalla kuolemaan saakka.
Orjuus synnytti myös alkuyhteisölle vieraan luokkavastakohdan. Toisaalla rikkaat omistajat ja toisaalla oikeudettomat orjat. Rooman valtakunnan viimeisinä vuosisatoina oli tyypillistä, että vapaakin väestö inhosi työtä. He eivät halunneet olla orjien kaltaisia. Niinpä ennepitkää orjanomistusyhteisö joutui ristiriitaan itsensä kanssa. Työvoimalla täytyy olla joitain sosiaalisia oikeuksia voidakseen omaksua yhteiskunnallisen työn tarpeellisuuden.

Seuraavaksi tulee feodaalinen tuotantotapa n. 400 - 1500 Euroopassa ja kutakuinkin niillä seuduilla laajempana, jolloin orjavaltiot kukoistivat.
Huomauta vieläkin seuraavaa: Tuotantotapojen muuttuminen historian kulussa on todellista mutta se ei toteutunut kaikkialla samaan aikaan ja jotkut kansat ovat voineet hypätä jonkun tuotantomuodon yli.
Alkuyhteisö, orjuus, feodalismi, kapitalismi on yleinen trendi, jonka läpi kansojen valtaenemmistö on käynyt. Meneillään maailmanhistoriassa on siirtymävaihe sosialismiin. Yhteisöllisyyden aatteen eteneminen on historiallinen välttämättömyys, joskaan ei kuitenkaan alkuyhteisön demokratian mukaisesti.

Seuraavaksi esitellään feodalismin aikakautta.

Orjanomistusvaltiossa pääluokat olivat orjanomistajat ja kauppiaat ja niiden alapuolella orjat pääasiallisena työvoimana?

"Orjanomistusvaltiossa pääluokat olivat orjanomistajat ja kauppiaat ja niiden alapuolella orjat pääasiallisena työvoimana?"
Niin oli.

Feodalismi
Orjayhteisön tärkein työvoima muodostui oikeudettomista orjista. Heillä ei ollut juurikaan kiinnostusta tuotannon kehittämisessä, kun työn tuloksen tuli ruoka, vaatteet ja nukkumasija. Tuotantovoimien kehitys lakkasi. Sitä vastoin orjavaltioiden sodat lisääntyivät. Ulkoa sotilaalliset heimoyhteisöt hyökkäilivät saaliinjaolle.
Orjanomistusyhteiskunta ei vastannut muuttunutta tilannetta. Vaikka Rooman mahtivaltakunnan hajoaminen kesti vuosisatoja, se hajosi pieniksi ruhtinas- ja kuningaskunniksi.

Ratkaisuksi tuli loppupeleissä orjuuden tilalle maaorjuus. Omistaja antoi orjalle maapalstan työveroa vastaan. Talonpoika sai myydä ylijäämän. Toinen rahvaan joukko muodostui vapaista käsityöläisistä. Omistajien pääluokka muodostui maa-aatelista ja papistosta. Kirkot olivat osaltaan maaorjien omistajia. Valtio omisti usein suuria viljelyksiä armeijan ja virkamieskunnan ym tarpeisiin.
Feodalismi alkoi Aasiassa suunnilleen samoihin aikoihin.

Uusi valtiotyyppi tarvitsi uudet lait ja omistajat säätivät ne. Lakeihin tuli hiukan henkilön suojaa rahvaalle.
Valtioissa oli neljä pääryhmää; Aatelisto, papisto, talonpojat ja porvaristo (käsityöläiset ym). Käytännössä aatelisto ja papisto (muutama prosentti väestöstä) istuivat vallan kahvassa. Porvaristo alkaa astua 1500 luvulla merkittäväksi väestöluokaksi mutta siitä myöhemmin.
Feodalismia seuraa lähes jatkuvat ruhtinaitten ja pikkukuningaskuntien sodat.

Maaorja oli kytketty tilaansa. Poika sai periä tilan. Isännälle maksettiin työverolla (vrt Suomen torpparit).
Euroopan noin tuhannen vuoden feodalismin aikana tieteellinen kehitys pysyi lähes paikallaan eikä väestömääräkään paljon kasvanut. Kristillinen teologia oli julistettu viralliseksi ideologiaksi. "Minkä Jeesus-jumala oli säätänyt, sitä se saanut peukaloida"
Tieteen kehto siirtyi Bagdadiin. Muhamettilaiset kutsuivat siinne kaikenuskoisia tutkimaan asioita. Islaminuskon ansiota on, että Kreikan kulttuuri sekä filosofien teokset ovat tiedossa. Paavin valta tuhosi järjestelmällisesti silloisten filosofien teokset mutta onneksi kopiot löytyivät Bagdadista. Samaan aikaan kun islam 1 300 luvulla alkoi taantua pelkän koraanin antiin niin Euroopassa tuli liikehdintää uskonnosta riippumattomaan tutkimukseen

Feodaaliajalta nähdään tuttu ilmiö. Tuotantosuhteet muuttuvat tuotantovoimien kehityksen mukana. Se on pääpiirre sekasotkuisessa historian kulussa. Uusi omistava luokka kastaa itsensä lailliseksi ja valtaapitäväksi.
Porvaristo nousi feodalismin jälkeen valtaapitäväksi ja siihen on samat syyt kuin edellisisä tuotantosuhteissa.

Feodaaliajalla oli vielä paljon alkuperäisiä suku- ja heimoyhteisöjä. Paljon niitä sulautui suoraan feodaalivaltioon ohittaen orjuuden ajan.

avainsana: Aina uusi hallitseva luokka rakentaa itselleen sopivan hallitsemistavan.
Entisen vapaan alkuyhteisön tilalle kehittyy omistussuhteiden muutoksen takia valtiollisia lakeja mutta myös rikos- ym lakeja. Kutakin uuttaa tuotantotapaa leimaa sille kuuluva henkinen kulttuuri.

Pekka Kuusi: Tämä ihmisen maailma. (1982).
Teos peilaa mainiosti juuri ennen tietoteknistä vallankumousta historiallista ihmiskunnan kehitystä sosiologiselta kannalta alkaen kivikaudesta. Teos vihjaa oikein ihmiskunnan kehityksen perustaksi työ. Olematta erityinen kansantalouden tai historiallisen materialismin teos, se kuvaa kutakuinkin oikein ihmisen tallustelua pimeydestä valoon. Kuusi ei tyydy menneeseen vaan kurkottaa katseen tulevaan. Tulevaisuudesta löytyy, kuinkas muuten, Tellustamme uhkaavat kuvat; luonnon saastuminen, liikakansoitus ja atomisodan uhka, jotka voisivat tuhota elinympäristön ainiaaksi. Ihmiskunnan tulisi ryhtyä voimakkaasti sääntelemään tuotantoa selviytymisen pakosta. Sanomatta sitä Kuusi haluaa kumota jatkuvan kasvun ja kerskakulutuksen. Todellisuutta tulee katsoa silmiin. Saasteettomaan tuotantoon tulee siirtyä.
Kuusi ei ole marxilainen mutta esittää oikeita näkemyksiä menneestä oppina tulevaisuuden hahmottamisessa. Kun aikaisempi historia on ollut rahvaan eloonjäämiskamppailua niin tulevaisuutta ajatellen tulee toimia rahvaan elinolojen säilyttämiseksi turvaamalla elinympäristö.
Kuusi on toisenlainen suhteessa Vihreiden Pentti Linkolaan. Linkola on tuomiopäivän pappi kun Kuusi taas proletaarin opettaja, joka antaa todellisia neuvoja päästä pahimman yli.

Kapitalismi.

Feodalismi joutui ristiriitaan itsensä kanssa. Isäntään (aatelinen), tilukselleen sidottu perinnöllinen talonpoika toi kyllä rikkauksia omistajille mutta tuotantovälineet eivät juurikaan parantuneet. Käsityöläisten työ tuotti vain hyvin vähän lisätuotetta. Koneellinen suurtuotanto odotti kehittämistään.
Pääoma itsessään ei synnytä tuotannon kehitystä ellei se ole kiertokulussa. Olihan Rooman valtakunnassa "miljardöörejä" mutta rikkaudet eivät silloin siirtyneet aineellisen tuotannon kehittymiseen.

Ristiriita kasvoi pääomien kasaantumisen puutteesta. Marxin Pääomassa on esitetty kohtalaisen hyvin alkuperäinen kasaantuminen tuotannossa. Se oli paikoin julmaa verenvuodatusta talonpoikiin nähden.
Feodalismi loi tietyssä mielessä orjuuteen nähden tiettyjä ihmisoikeuksia, kapitalin edellytys oli täysin vapaa työläinen, joka saa myydä työvoimaansa kenelle tahansa. Henkiorjuuden rippeetkin katosivat mutta tilalle tulee työn "orjat". Tuotantovälineitä omistamattomien työläisten on pakko myydä työvoimaansa. Pääomien omistus ja palkkatyö erotettiin toisistaan.

Ensi kertaa historiassa tiede astuu mukaan tuotantovoimien kehittymisessä. Vesivoima tulee voimanlähteeksi. Käsityöläiset lakkaavat tekemästä tuotteita alusta loppuun eli työ ositetaan. Kaupunkien ympärille rakentuu paikalliset tarve-esineiden markkinat. Käsityöläismestarista kasvaa omistaja ja kisällit muuttuvat vapaiksi työläisiksi. Sittemmin tavaratuotanto laajenee ja markkina-alue kasvaa.
Pääomia alkaa kasaantua. Tiede tuo pientä keksintöä tuotannon tarpeisiin. Kymmenet käsityöläismestarit vievät samalle kauppiaalle tuotteet myytäväksi. Kauppias antaa lainaa omistajille ja lopulta valtaa niiden tuotannonkin. Kapitalistiluokka alkaa muodostua ja samalla työväenluokka.

Feodalismi mädäntyy omaan saamattomuuteensa. Nouseva feodaalinen porvaristo kapuaa pikkuhiljaa kapitalisteina (pääoman omistajana) valtiovallan peräsimeen.
Talonpoikaiskapinoita ilmaantuu. Käsityöläisporvariston kapinoita on. Feodalismi ei murru vapaaehtoisesti. Maa-aateli haluaa jatkaa vallan kahvassa. Loppupeleissä kapitalistiluokka voittaa.
Tiede auttaa koneellisen suurtuotannon luomisessa. Pääomien kasaantuminen kasvaa ja teollisuus ohittaa maatalouden, joskin teollisuus edistää maatalouttakin.
Feodalismin kukistumista ja kapitalismin nousua siivittää ruhtinaskuntien keskinäiset sodat ja trendi samaa kansallisuutta olevien valtioiden muodostuminen.

"Vapaa työläinen" jää alimmaiseksi yhteiskuntaluokaksi, muodostaa kansan enemmistön. Pienilukuinen kapitalistiluokka sanelee tahdin, joskin nouseva työväenliike laittaa näppejään väliin.

Neljäs yleismaailmallinen yhteiskuntataloudellinen muodostuma syntynyt. Porvaristo murskaa feodaalisen lainsäädännön ja käytännössä syntyy yksi laki tärkeimpänä: Pääomien kasaantuminen harvojen käsiin laillistetaan. Työläinen vapautetaan henkiorjuuden rippeistäkin, hän vapaa myymään päätään ja/tai hartioitaan kenelle tahansa.
Työväenliike on saanut edistystä yhteistyöllään eli hiukan kaventanut pääoman vapautta saamalla mm. sosiaalisia uudistuksia ja palkkojen korotuksia ja jotka ovat seuraavan yhteiskuntamuodostuman airueita.

https://yle.fi/uutiset/3-12211363
EU-kapitalismi huolissaan, koska Kiina satsaa Afrikan maiden siviilirakentamiseen miljardeja. EU aikoo antaa lainoja köyhille maille vastaiskuna Kiinalle.
Tämä kilpailu pakottaa EU:n kapitalistit huomioimaan alikehittyneiden maiden ahdingon ja on oikein.
Kiina rakentaa aineellisesti. Saa nähdä viekö EU aseita vai tuotantolaitoksia.

Miten työläisen persoonan vapautuminen kapitalismissa suhteutuu uuteen henkiorjuuteen? Heitähän on ollut satoja miljoonia kun lasketaan mukaan perinnölliset henkiorjasukupolvet. Eivätkö he olleet elävää työvoimaa?

Tässä linkissä on tarinaa uusorjuudesta.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16989500/tama-on-kapitalismia

Orjanomistusyhteisö on kaikkein epähumaanein yhteisö. Feodalismi salli tiettyä vapautta. Kapitalismin julisti lisätuotteen kuuluvan omistajalle ja palkan työntekijälle sekä työpaikan vaihtamisen vapauden. Luonnonmukainen kehitys olisi ollut kapitalismin kehittyä kapitalisti-työläinen suhteessa ja siitä sosialismiin.
On huomioitava historiankulun mutkittelu ja silti nähdä siinä yleisen kehitystrendi. Mikään yhteisömuoto ei kulje suoraviivaisesti.
Entä uusorjuus kapitalismin rakennuspalikkana. Totta kai se on poikkeus kapitalismin olemukseen nähden, koska kapitalismin sisältö on työläisen palkkaorjuus ja omistajan omistusoikeus tuotannossa.
Yksi selitys on maailman kartan tiedostaminen. Uudet syntyneet koloniat, asutuskeskukset, tarvitsivat työvoimaa. Siirtomaista hankittu orjatyövoima oli alkuun selvästi halvempi kuin isäntämaiden vapaat työläiset. Henkiorja oli nousevalle kapitalismille tuottoisa eläimellinen kone.
Koneellisen suurtuotannon syntyminen poisti epäsuhdan. Työläiseltä vaadittiin muutakin kuin raaka voima. Tuotanto tarvitsi koulutettua työvoimaa ja se oli ristiriidassa orjuuden suhteen. Mistään moraalisyistä uusorjuutta ei lakkautettu.
Aineellisen tuotannon kehitysehdot vaativat vapaata työläistä alias palkkaorjaa ja kapitalismi palasi normaalille kehitystielle.
Orjuutta esiintyy pienessä mitassa edelleenkin siellä ja täällä. Samaten alkuperäiskansoja vanhoine elintapoineen. Valtavirta tuotannossa on koneellinen suurtuotanto.

Kapitalismin kehitys on yhtäältä myös pientuottajien riistämistä. Muutaman hengen pienyrityksen tuotto ei paljoa palkkaa kummempi ole tuloltaan. Teknologian kehitys pakottaa koneellistettuun suurtuotantoon. "Iso raha" syö pienemmän pääoman ja pääomien kasaantumisen laki on selviö. Tämä ei estä sitä, että lakkaamatta syntyy uusia pientuottajia ja samalla niitä poistuu markkinoilta. Koneellinen suurtuotanto on kapitalismin olemuksen keskeinen piirre.

Pääoman kasautumisprosessi on esitetty Pääoma I:ssä, sivut 506 - 692, juurta jaksain.
Meitä kiinnostaa, se että Marx osui täsmälleen oikeaan arvioon. Nyt noin 50 rikkainta omistaa yhtä paljon kuin puolet maailman köyhimmistä. Voitto (lisäarvo) on kapitalistin tärkein kiihoke. Kaikki muu on kapitalistille tämän päämäärän saavuttamiskeinoa. Jos ohessa tulee kansalaisille hyödyllistä, sekin kelpaa.
Tuotannon tarkoitusperä hämärtyy kun tavoitteena on pelkkä henkilökohtainen voitto.
Työn tuottavuuden valtaisa nousu on luonut jättimäiset tuotantovoimat mutta myös keinot, millä kaikki voidaan tuhota. Niinpä maailma on taitekohteessa. Tuotannon tarkoitukseksi ei riitä henkilökohtainen voitto. Ihmiskunnan olemassaolo on turvattava eli luonto, ilmasto ym. asettavat rajat. Toinen virhesuuntaus on aina mahtavimpien sota-aseiden tuotanto, jotka käyttämättömänäkin tuhoavat luontoa niiden rakentamisessa.

Alunperin vallitsi esimonopolistinen vaihe, jossa pääomia kasattiin raa'an kilpailun avulla. Seuraavaksi kehittyi markkinoiden ulotuttua kautta maailmaan vapaa (liberaalinen) kapitalismi, vahvin voittaa. Monopolit syntyvät ja syövät liberaalia kapitalismia mutta synnyttävät upporikkaita. Monopoleja vastaan on säädetty lakeja mutta ne eivät estä pääomien kasautumista.

Kapitalismin uumenissa kehittyy ristiriita sen itsensä suhteen kuten aikaisemmissakin yhteismuodoissa. Muutosvaihetta korkeampaan suuntaan on sanottu vallankumoukselliseksi muutokseksi. Kapitalismi tuhosi perin pohjin feodaalisen valtiojärjestelmän parissa sadassa vuodessa.
Kapitalismin sisällä työväenluokka muuttaa pienin askelin sitä ihmismäisempään suuntaan.
Tulevaisuudessa käy niin, että koko maailma rakentaa rauhanomaisen, luontoa kunnioittavan yhteisön. Ongelmat ovat maailmanlaajuisia ja siksi kaikille yhteisiä.
Syntyy rahan vallasta vapaiden työtä tekevien ihmisten yhteisö.

Läpi yhteisömuotojen historian aineellisen tuotannon kehitys on ollut ensisijainen yhteisömuodon muuttumiselle. Kapitalismiin saakka se on tapahtunut ikäänkuin ihmisten selän takana heidän itsensä tietämättä mitä on tulossa.
Tänään olemme siinä tilanteessa että tiedämme mitä tulee tehdä, jotta maapallo pysyy elinkelpoisena ja mihin suuntaan yhteisökehitys on menossa.

Avainsana.
Kapitalismi on sisäisesti muuttunut moneen otteeseen aineellisen tuotannon kehittymisen mukana eikä kaikki toiminnot ole olleet suinkaan hyviä (suursodat, suurteurastukset). Suomalainen kapitalismi alkoi kehittyä 1800 luvun puolivälissä.
Kapitalismi loi mahtavimmat tuotantovoimat ikinään. Kapitalismi on samalla viimeinen riistojärjestelmä. Se voi muuttua vapaaehtoisesti tai asettua väkivaltaisesti kehityksen jarruksi. Työväenluokan toive on muutos tapahtuisi mahdollisimman vähin vaurioin mutta siltikin muutos tulee olemaan vallankumouksellinen suhteessa hitaaseen kehitystrendiin.

Sosialismi kapitalismin jälkeen.

Aineellisen tuotannon kehittyminen on muuttanut tietyssä vaiheessa vanhentuneen päällysrakenteen uutta tuotanto vastaavaksi. Siksi esim. tulee erottaa muinaisen Babylonian kuningaskunta ja englantilainen nykyisen kuningaskunta. Babyloniassa vallitsi orjayhteisö lakeineen, Englannissa vallitsee porvarillinen demokratia. Valtiotyypit ovat kerrassaan erilaisia. Yhteiskunnallinen päällysrakenne muuttuu vallitsevia oloja vastaavaksi ottaen vanhasta elinkelpoista ja sysäten syrjään elinkelvotonta

Kapitalismi on viimeinen riistojärjestelmä. Kehitettyään jättiläismäiset tuotantovoimat, se on muuttunut yhteiskunnallisen edistyksen suurimmaksi jarruksi.
Tämä ei tarkoita sitä, järjestelmä noin vain kumoutuu ja sosialismi astuu tilalle mutta sisäiset ristiriidat kärjistyvät. Ensinnäkin lisäarvosta yhä suurempi osa piilotetaan verokeitaisiin eli työtä hävitetään. Toiseksi sodankäynti tai sillä uhkailu on lisääntynyt suuresti vuosisadan alkupuolella. Kolmanneksi maapallon luonnon elinehdot ovat vaarassa. Luonnon saastuminen on huomattu ja sitä yritetään korjata ja hyvä niin. Kolmanneksi pääomien kasaantuminen yksityisiin käsiin miljardeittain ja biljoonittain vääristää kaikkea kansantaloutta. Samaan aikaan satoja miljoonia ihmisiä näkee nälkää. Nälkäpakolaisuus kasvaa.

Kapitalismin sisällä kypsyy uuden yhteisön airuet. Maailmankauppaa luo valtioliittoja/kauppaliittoja. Kansainvälinen yhteistyö pyrkii kaiken aikaa esille.
V.I.Lenin: "Vain proletaarinen vallankumous voi pelastaa ihmiskunnan siitä umpikujasta, johon imperialismi ja imperialistiset sodat ovat sen saattaneet. Olkootpa vallankumouksen edessä olevat vaikeudet ja sen mahdolliset tilapäiset epäonnistumiset tai vastavallankumouksen vyöryt millaisia tahansa, proletariaatin lopullinen voitto on kiertämätön."

Lenin esitti Marxin tapaan, että rauhallinen siirtyminen on ensisijainen ja että vallankumouksen kesto voi olla vuosikymmeniä ja kauemminkin. Näin ollut kapitalismin ja muiden yhteisöjen muodostumisessa ja usein kyllä väkivaltainen, varsinkin kapitalismin synnytystuskissa.
Rauhanomainen vallankumous edellyttää älykästä omistajien luokkaa, jonka kanssa voi sopia uuden yhteiskunnallisen päällysrakenteen muodostamisesta.

Kommunistisesta tuotantotavasta.
Nimellä ei ole merkitystä. Se voi olla tulevaisuudessa mikä tahansa: Sanojen sisällöllä on merkitys.
Marx ja muutkaan eivät ole siitä sanoneet muuta kuin yleistä.
Porvarillinen propaganda sotkee sosialismin ja kommunismin termit tahallaan säilyttääkseen oligarkkien vallan.

Usein kommunistit käsittävät väärin, että kapitalismista siirrytään suoraan kommunismiin. Se on mahdottomuus. Lenin kirjoitti selkeästi, ettei alikehittynyt kapitalistinen valtio voi hypätä suoraan sosialismiin. Miksi? Sosialismin rakennustyö tarvitsee vahvan teollisen perustan. Sen tähden neuvostovallan ensimmäinen tehtävä kansalaissodan päätyttyä oli alkaa teollistamisesta ja tilanomistajien maiden jaosta maattomille talonpojille sekä sallia kapitalistista tuotantoa. Teollisesti kehittyneessä kapitalismissa tätä tointa ei tarvita.
Leninin sanoma oli, että Venäjä ei siirry mahtikäskyllä sosialismiin ennen kuin maa on teollistettu. Toisin sanoen sosialismissakin säilyy jonkin aikaa erilaisia yhteiskuntaluokkia työväen valvonnan alaisena.
Työväen vallankumous tänään ei johda huomenna kommunismiin, jossa ei ole toisilleen vastakkaisia yhteiskuntaluokkia. Vallan valtaaminen ei muuta mitään ellei ryhdytä uudistuksiin. Kaikkien etu on tehdä työtä ja toisaalta saada itselleen työn tulokset. Täytyy siis kulkea sosialismin kautta eteenpäin.
Muutos kommunismiin on toisenlainen kuin aikaisempiin yhteisöihin. Sosialismissa katoaa hiljalleen luokkavastakohdat ja muutos tapahtuu tietoisesti ilman vallankumouksia.

Kommunismin visio ei ole ajankohtainen. Kunhan sosialismi voittaa maapallon mitassa ja kärrää sota-aseet valimoihin siviilitavaroiden raaka-aineeksi, silloin maailmaa kattavan yhteisön tulevaisuudesta voi jutella.
Kommunistinen tuotantotapa edellyttää maailman ykseyttä, kansallisuusvihan ja sodan poistumista. Kaikkien kansallisuuksien kulttuuriperinnön suojelemista, ihmisarvon kunnioittamista, vaikeuksissa olevien auttamista ja ennen kaikkea "Työ" sanan muuttumisesta ihanteeksi, haluksi antaa osansa yhteiskunnan kehittämiselle.

Luokat ja luokkataistelu.

Yhteiskuntataloudellisten yhteisöjen muodostumien on yleisesti käsitelty. Historiallisen materialismin kirjallisuudesta löytyy monin verroin syvällisempi analyysi.
Dialektinen materialismi kertoo elollisen ja elottoman luonnon yleisistä lainalaisuuksista. Hist.materialismi kertoo ihmiskunnan yleisimmistä kehitystrendeistä. Edellä on jo usein mainittu erilaisten yhteiskuntaluokkien olemassaolosta. Siitä jatketaan.

Valtion ilmaantuminen maailmaan merkitsi yhteisön jakaantumista toisilleen vastakkaisten yhteiskuntaluokkien syntymisestä ja joiden edut olivat ristiriidassa keskenään. Lyhyesti siten, että omistaja haluaa mahdollisimman halpaa työvoimaa saadakseen suuremmat voitot. Vastaavasti työtätekevät haluavat mahdollisimman suurta palkka elääkseen paremmin. Pääomien omistajien ja työläisten lisäksi talonpojat ovat olleet erityinen luokka ja ovat vieläkin.
Valtio merkitsee siten riitaantumista itsensä kanssa; vähälukuinen omistajien ryhmä ja suurilukuinen pääomia omistamattomien luokka tärkeimpinä. Kyse on työn tuottavuuden hedelmien jakamisesta.
Orja ei tyytynyt osaansa mutta ei aikanaan osannut ajatella muuta kuin rikkaaksi muuttumista ja että vallitseva järjestelmä olisi ollut luonnonmukainen.

Kapitalismissa proletaari ymmärsi hiukan enemmän. Hän näki epäsuhdan tulonjaossa ja kohtelussaan ja alkoi vaatia oikeudenmukaisuuden toteutumista. Työväenluokkka kehitti työväenaatteen ja heitti rohkean tunnuksen; Tahdomme valtiovaltaan, osaamme johtaa valtiota ja taata oikeudenmukaisuuden, emme halua jatkaa alistettua elämää. Kehitys alkoi 1 800 luvulla ja on muuttanut kapitalismia aikamoisesti mutta ei riittävästi. Aseet, työväen surma, ovat toistaiseksi omistajien valttikortti ylijäämäpääomien tuhoamisessa, mikä on työväelle sanomattoman epäedullista. Sodassa omistajat laittavat työläiset sotimaan keskenään ja itse keräävät voitot. Palkkatyöläisiin iskostetaan rikollinen isänmaalisuuden henki, lupa surmata mutta rauhan aikana se on kielletty. Omistajat ovat laatineet surmaamiselle isänmaallisuuden kaavun sotana.

Avainasia.
Ihmiskunta ei ole muodoton kasa ihmisiä. Ihmiskunta, kansallisuudet, erilaiset yhteisömuodot. Erilaiset suuret joukot ihmisiä tietyissä suhteissa muuhun yhteisöön, millä keinoin hankkii tulonsa. Ristiriita yhteisön sisällä.

Luokat ja luokkataistelu.

Karl Marx vuonna 1852:
"Mitä minuun tulee niin minulle ei kuulu kunnia enempää nykyisen (kapitalismin/P)
yhteiskunnan luokkien olemassaolon kuin myöskään niiden välisen taistelun keksimisestä .... Mitä minä toin uutta niin ensinnäkin todistin, että kaikkien luokkien olemassaolo on sidottu vain tuotannon tiettyihin historiallisiin kehitysvaiheisiin; toiseksi, että luokkataistelu johtaa välttämättömästi proletariaatin diktatuuriin (työväenluokan valtaan/P), kolmanneksi; että tämä diktatuuri itse on vain siirtymistä kaikkien luokkien hävittämiseen ja luokattomaan yhteiskuntaan."

Työväenluokan tehtävä on siten johdattaa luokkaristiriidan lakkauttamiseen ja yhdenvertaisten ihmisten yhteisön rakentamiseen. Tätä kutsutaan työläisen vapauttamiseksi.
Erilaisten luokkien riippuvuus on käsitettävä yhteydestä tiettyyn historialliseen vaiheeseen.
Historian kulku ei aina kulje sääntöjen mukaan. Kapitalismi synnytti uudelleen henkiorjuuden (vailla mitään oikeuksia oleva työläinen) kun sen olisi tullut synnyttää työläinen, jonka oikeus on myydä työvoimaansa kelle tahansa. Viimeksi mainittu ilmaantuikin jälkijunassa, kun 400 vuotinen orjuusaika päättyi viime vuosisadan alussa. Henkiorjuutta tavataan edelleen pienessä mittakaavassa.

V.I.Lenin erottaa neljä piirrettä luokkamääritelmälle.
1. Paikka historiallisesti määräytyneessä yhteiskunnallisen tuotannon järjestelmässä.
2. Suhde tuotantovälineisiin.
3. Osuus työn yhteiskunnallisessa organisaatiossa.
4. Millä keinoin ja missä määrin ne saavat osansa yhteiskunnallisesta rikkaudesta.

Luokkien olemisessa erotetaan pääluokat, esim. kapitalistiluokka ja työväenluokka, jotka ovat kapitalismissa pääluokkia. Luokat eivät ole monoliittisiä. Kapitalisti tai pienyrittäjä voi kupsahtaa proletaariksi tai proletaari nousta omistavaan luokkaan tai maajussiksi jne..
Alkuyhteisössä ei alkujaan ollut toisilleen vastakkaisten etujen luokkia, koska lisätuotetta ei syntynyt. Kun yhteisö kohosi heimoasteelle ja varsinkin kun viljely ja karjanhoito astui tuotantoon, yhdenvertaisten ihmisten yhteisö alkoi hajota. Kahakoissa voitettuja ei enää teloitettu. Heidät otettiin työvoimaksi, orjiksi. Omasta väestä maatalouden pientuottaja saattoi joutua velkaorjaksi. Tämä muuten on mainittu raamatun juutalaisuskon osiossa jumala Jahven lakina; Oman kansan velkaorja tulee vapauttaa viimeistään 6 vuoden kuluttua vuodeksi mutta hän saa tulla töihin sen jälkeen uudelleen orjana! Orjanomistuksen aikana yleensä kaikki lait kirjattiin jumalilta saaduiksi.!! Jumalia käytettiin alusta saakka omistajien laillistamiseksi omistamattomien tappioksi.
Orjuuden synnyttyä syntyi myös kaksi pääluokka yhteiskunnallisessa tuotannossa;
orjanomistajat ja orjatyövoima.
Kaikissa yhteisömuodostumissa on nähtävissä välikerroksia. Henkisen sivistyneistön piirissä nähdään upporikkaita kuin myös taloudellisesti tiukalla olevia.

Feodalismin pääluokat olivat maaorjatalonpojat ja maaorjanomistajat.
Kapitalismissa pääomien omistajat ja työväenluokka.
Nykyinen kapitalismi tuottaa yhä mahtavampia miljardööriomistajia kun samaan aikaan sadat miljoonat ihmiset elävät nälänhädässä.

Luokat ja luokkataistelu.

Luokkataistelu vääjäämätön seuraus vastakkaisista luokkaeduista. Oleellisin luokkavastakohta esiintyy omistajien ja palkkatyöläisten välillä. Eri tuotantomuodoissa se esiintyy toisistaan poikkeavasti, joko piilevänä tai avoimesti, mm. orjakapinat orjavaltiossa, talonpoikaiskapinat feodalismissa ja kapinoina, mielenosoituksina sekä työlakkoina kapitalismissa. Niin ikään sosialismissa osoitetaan mieltä mikäli hommat eivät hoidu.

Työläisten toimintakeinot ovat kolmenlaisia.
1. Poliittinen taistelu valtiovallasta ts. parlamentaarinen toiminta. Toimet oikeudenmukaisuuden puolesta sosiaalisten oikeuksien lisäämiseksi jne... Unohtaa ei saa pahimman sairauden sodan mielettömyyden poistaminen eli toimet rauhanomaisen kanssakäymisen puolesta
2. Taloudellinen taistelu riittävän toimeentulon puolesta, työolosuhteiden ja sotun parantaminen.
3. Ideologinen kamppailu ja joka on tällä haavaa ehkä tärkein. Työväenluokan maailmankatsomus vastaan porvarillista nihilismiä. Ideologisella taistelulla on juuret nykyisyydessä mutta myös tähtäin tulevaisuuteen. Tällä foorumilla ideologinen kamppailu käy kuumana.

Tällä haavaa kapitalismin tärkein sotajärjestö nato uhkaa maailmanrauhaa. Se on rikkonut sitä kolmisenkymmentä vuotta peräjälkeen alkaen 90 luvulta. Naton toimien yhteydessä porvaristo huijaa äärettömästi juuri ideologian avulla. Naton sotakohteet leimataan sotahinkuiseksi (joitakin sellaisia tosin onkin) mutta nato järjestää hyökkäyskohteeseen pitkän propagandavalmistelun saadakseen itsensä laupiaaksi samarialaiseksi ja sitten pommit alkavat tippua onnettomien niskaan.

Työlakko ilmaantui palkkatyöläisten "aseeksi" 1800 luvulla. Se on tuottanut tappioon päättyneistä lakoista huolimatta työväestölle voittoja Palkkatyöläisten lakot ovat muuttaneet jopa valtiovaltaa siedettävämmäksi.

Avainsana: Pääristiriita asuu omistajien ja työllään elävien välillä.
Suomen työväenluokkaa koetellaan parhaillaan. Vaarassa on ammattiyhdistysliike.
Monet omistajien puolesta puhuvat porvarien ajatuspajat tuottavat propagandaa ay-liikkeen kukistamiseksi ja poliitikot toistavat niitä yleisölle.

Valtio.
Valtio on luokkaherruuden elin. Johtava yhteiskuntaluokka alistaa muita väestöryhmiä enemmän tai vähemmän.
Alkuyhteisössä ei ollut valtiollista rakennetta. Omistaja ja alistettavat puuttuivat. Iltanuotiolla yhteisö voi yhdessä päättää tekemisistään.

Valtio on väistämätön tuote yhteiskunnan jakautuessa eduiltaan erilaisiin väestöryhmiin. Maanviljelyksen ja karjanhoidon ilmaantuminen synnytti lisätuotetta, Sitä voitiin anastaa ja anastettiin. Väestömäärän kasvu esti kansankokouksellisen päätösvallan. Uusi omistava luokkakerros vahvisti pala palalta uudet säännöt, vahvisti omistusoikeuden rahvaan huomaamatta jekkua. Alkuyhteisössä jokainen hallitsi omia työkalujaan. Valtio vahvisti jokaisen omistusoikeuden, niin rikkaan kuin köyhänkin. Alkeellinen tavarakauppa suosi omistajien rikastumista. Orjaksi voitettu toisen yhteisön sotilas sai hänkin omistaa vaatteensa ja syödä sen ruoan minkä omistaja tarjosi. Omistusoikeuden lakipykälä johti varakkaiden "parempien ihmisten" vallan kahvaan
Läpi luokkayhteiskuntien tuotantovälineet omistavat ovat muodostaneet valtiovallan. Valtiovallan muoto on muuttunut aineellisen kehityksen mukana.

Valtio syntyi yksityisomistajien etujen turvaamiseksi.
Armeija syntyi alistettavien kurissa pitämiseksi. Armeija vahti omaisuuden suojaa; rikkaat saivat osuutensa, omistamattomat oman osansa. Armeija otti palvelukseen rahvasta käydessään rosvosotaan toista omistajien valtiota vastaan.
Valtiossa säännellään omistajien keskinäisiä suhteita ja erityisesti omistajien valtuuksia rahvaan suhteen. Toki kapitalismissa syntyi ja vallitsee työväenluokan kamppailun tulokset, joka sekin näkyy nykyisessä lainsäädännössä.
Valtiovallan kaikki elimet heijastivat kansan ja valtion eriytymistä toisistaan.
Vasta kapitalismissa työväenluokka valloitti äänestysoikeuden parlamenttiin ja naiset saivat äänioikeuden. Vasta hiljan naisia on myös valittu korkeisiin virkoihin. Menetetty demokratia ikään kuin palailee takaisin ripotellen. Omistusoikeuden lait pysyvät entisellään ja omistajien eduksi.

Kapitalismi mainostaa muinaista ateenalaista demokratia, joka on tosiasiassa täydellinen orjavaltion epädemokratia.
Väestö jaettiin omaisuuden mukaan neljään luokkaan. Rikkain neljännes muodosti hallituksen ja valtion korkeimmat virat, Sitten seurasi toiseksi rikkain osa vähemmillä oikeuksilla. Sotilaat olivat kolmas luokka. Se oli suorassa rikkaimman luokan hallinnassa. Neljäntenä alinna oikeudettomat orjat. Orjat olivat suurin väestöryhmä Ateenan kukoistuksen aikana (200 - 400 eaa.). On esitetty luku; vapaita 90 000 mutta orjia 400 000.
Ateenan demokratia oli todellisuudessa omistajien diktatuurin valtaa.

Sosialismissa säilyy jonkin aikaa hallitsevan luokan, työväenluokan valta, mutta jota kaiken aikaa tulee siirtää koko kansan vallaksi.

Yhteiskunnallinen oleminen ja yhteiskunnallinen tajunta.

Dialektiikan puolella on käsitelty aihe; materia ja tajunta. Tajuntaa ei voi olla olemassa ilman materiaa. Materia synnyttää yksilölle tajunnan. Tajunta ei ole mitään muuta kuin olemassa olevassa ihmisessä tapahtuvaa materiaalista ainesosien liikehdintää.
Samaten yhteiskunnallista tajuntaa ei ole ilman ihmisryhmiä, ilman ihmiskuntaa. Yhteiskunnallinen oleminen on ensisijainen.
Ihmiset ovat keskenään monenlaisissa suhteissa mm. tuotannossa, harrastuksissa, kulttuurissa yms. . Näiden pohjalta syntyy puhekieli, kansalliset erikoisuudet ym.

Yhteiskunnallinen tajunta on yhteiskunnallisen olemisen heijastusta.
Yht.kunnallinen tajunta on objektiivista todellisuutta, ihmiskuntaa ja luontoa heijastavien aatteiden, teorioiden, ihmisten katsomusten, sosiaalisten tunteiden, tottumusten ja tapojen kokonaisuus. Tajuntaa heijastaa todellista olemista yksilöiden ulkopuolelta.

Tajunnalla on suhteellinen itsenäisyys joko pysyä todellisuudessa tai kehitellä teorioita ilman tutkimusta. Kaunokirjallisuudessa voi esikuvina olla joitakin ihmisiä tai tapahtumia mutta kirjailija ei koskaan voi kertoa tapahtumien kulusta absoluuttista totuutta eikä kaunokirjallisuuden tarvitse silti olla humpuukia.

Yksilö elää vain tietyn ajan. Ihmisyhteisö kerää ä muistiin kaikenlaista tulevia sukupolvia varten. Teknistä uutuutta ei tarvitse kahdesti keksiä.
Yht.kunnallinen tajunta kehittyy ja muuttuu ihmiskunnan aineellisen kehitystrendin mukana. Vertailun vuoksi alkuyhteisölle riitti alkeellinen tieto ruoan hankintapaikoista. Nykyaikainen kehittyneen kapitalismin kulttuuri tarvitsee tuhansia kertoja korkeampaa sivistystä, jonka menneet sukupolvet ovat luoneet. Alkuyhteisön tiedoilla ihmiskunta kuolisi nälkään suurelta osin. Ihmiskunnan historia puhuu sen puolesta, että ihmisen olemisen, heidän aineellisten, tuotannollisten suhteidensa muututtua, muuttuu myös heidän tajuntansa, vanhat näkemykset häviävät (huom. säilyy kirjoissa ja museoesineissä) ja uusissa olosuhteissa syntyy tarpeita vastaavat uudet aatteet.
Muun muassa uskonnolliset teoriat muuttuvat likipitäen tuotantotapojen muutosten mukana. Orjavaltio synnytti luonnonhenkien tilalle taivaaseen hallitsevan ylimystön jumalylimystönä. Kristinusko heijastaa globaalia Rooman valtakuntaa, jossa maailmaa hallitsee yksi jumala/keisari ja niille vastavoimana "saatana" jumala. Saatana olisi kapinoiva kansa. Feodalismi vahvistaa jumalopin valtiollisen hallinnon yhdeksi osaksi. Kapitalismissa alkaa voimakas uskontojen alasajo ketään siihen pakottamatta. Ihmiset muuttuvat enemmän tai vähemmän materialisteiksi nähdessään luonnon ilmiöt todellisiksi.

Yht.kunnallinen tajunta muuttuu aineellisen maailman muutosten mukana, yht.kunnallisen olemisen muuttumisen mukana.
Sillä on olemassa suhteellinen itsenäisyys kuten yksilönkin tajunnalla. Pahin skenaario on siinä, kun korkeatasoista teknistä keksintöä käytetään ihmisten surmaamiseen. Mutta trendille on vastavoima. Yhä enemmän lisääntyy rauhan maailman ideologia.

ps.
Jätän tämän tähän. Yleispiirteet on esitetty. Kysyä saa, yritän vastata. Liike ei ole pelkästään materiaolioiden liikettä. Myös tajunta kehittyy muuttuu, pitää muistissa oikeat seikat, käyttää niitä hyväksi, erehtyykin, korjaa virheensä. Pohjimpana lienee halu saada oikea tieto kaikesta.

Yhteiskunnan perusta ja päällysrakenne.
Perusta.

Jokaisen historiallisen yhteisön perusta on sama sosialismia ja kommunismia myöten. Se ei ole sota, johon vallitseva historiantutkimus vahvasti viittaa.
Jokaisen tuotantotavan perusta on aineellinen tuotanto, ei sen tuhoaminen. Ihmisten täytyy tuottaa aineellisia hyödykkeitä, ravintoa, vaatteita, asumuksia, niiden valmistamiseen työvälineitä eli elämisen käyttötarvikkeita, ei tuhomaistarvikkeita.

Aineellisessa tuotannossa ihmiset joutuvat keskenään määrätynlaisiin suhteisiin ja joita sanotaan tuotantosuhteiksi.
Alkuyhteisössä suvun ja heimon jäsenet omistivat elinalueensa maat, tekivät yhdessä hommia vähäisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Se edusti tiettyä yhteisomistusta. Sen jälkeisissä tuotantosuhteissa tuli lailliseksi yksityisomistus.
Tuotantosuhteiden muuttumista aineellisen tuotannon kehityksen seurauksena voidaan kuvata näin: Yhteiskunnan taloudellisen perustan muodostaakin se moninainen suhteiden kokonaisuus, mikä ihmisten kesken syntyy yhteiskunnallisen tuotannon, tuotteiden vaihdon ja jakelun prosessissa.

Mikään uusi tuotantosuhde ei ole absoluuttisen "puhdas", siinä on uutta mutta myös vanhasta hyväksi koettua mutta pääpiirteet ovat alkuyhteisö, orjuus, feodalismi, kapitalismi, sosialismi ja ..... .
Yhteiskunnan tuotantovoimia ovat tuotannon välineet ja ihmiset, jotka harjoittavat tuotantoa oman tuotannollisen kokemuksensa ja työtottumustensa varassa.

Seuraavaksi päällysrakenteesta.

Mitä päällysrakenteella tarkoitetaan? Lyhyesti, kaikkea sitä, mitä yhteiskunnan talousperustan pohjalta kasvaa esiin.
Sitä ovat yhteiskunnalliset aatteet, katsomukset ja niitä vastaavat poliittiset, juridiset ja muut laitokset ja hallintamuodot. Kun tuotantosuhteet muuttuvat tapahtuu muutoksia päällysrakenteessa joko kokonaan tai osittain mutta pyrkivät kuitenkin heijastamaan uutta tuotantotapaa. Orjatkin pitivät olotilaa laillisena tai samaten feodaaliaateli. Uskonto esiintyi kuviossa esivallan laillistajana. Muun muassa Jeesuksen vuorisaarna esitti: Kunnioita esivaltaa. Esivallat kuitenkin sortuivat ja uusi tuli tilalle tuotantotavan muuttuessa. Miksi?

Hallitseva luokka ei kyennyt hallitsemaan entiseen tapaan eivätkä hallittavat myöskään olleet tyytyväisiä olotilaansa. Yhteisö ei enää voinut kehittyä olemassa olevilla konsteilla ja ellei muutos tapahtunut vapaaehtoisesti niin väkivalta astui mukaan muutoksen kätilönä. Kapitalismin esiinmarssi Euroopassa tapahtui hyvinkin verisesti. Nouseva porvaristo lannisti aatelistoa ja kirkkokuntia niiden suurten maaomaisuuksien takia. Säädellyt feodaaliset säätyetuoikeudet kumottiin ja tilalle tuli yksi sääntö: Rikastu vapaasti tuottamalla ja myymällä. Kapitalismi kumosi säätyvallan ja loi tilalle puolueet ja vaalit parlamentteineen. Perustuslaki turvasi omaisuuden ja leimasi rikokseksi rikkaiden omaisuuteen koskemisen.
Kapitalismi yksinkertaisti ihmisten väliset suhteet. Rahan määrä ratkaisi säätyvallan sijasta. Mutta kapitalismi tavallaan teki käännöksen kohti demokratiaa. Tosin kiivaiden melskeiden jälkeen työväen puolueet ja järjestäytyminen tulivat sallituiksi ja ne saattoivat asettaa oman elämänsä ehtoja esille.
Kapitalismi voi vallan hyvin muuttua vapaaehtoisesti sosialismiin. Ihmiskunta imee tietoa menneestä ja voi hahmottaa kulkua tulevaisuuteen. Toistaiseksi näyttää siltä, että taantumuksen voimat kykenevät estämään demokratian laajenemisen. Luokkavastakohta on, se näkyy kaiken aikaa, kapitalismin sotaisuus markkinoista näyttää laajenevan, työväenluokkaa sumutetaan kiihkokansallisuusopeilla ja jopa sotakiihkolla.

Marx ja Engels selvittivät ihmiskunnan kehitystrendiä tutkimalla aineellista kehitystä ja saattoivat todeta tuotantotapojen kehitystrendin. Työväenluokka on viimeinen luokka, joka asettuu valtiolaivan peräsimeen. Sillä on yksi tehtävä, lakkauttaa toisilleen eduiltaan vastakkaiset yhteiskuntaluokat.
Tuotantotapa (alkuyhteisö....kapitalismi) on tärkein voima ja tekijä, mikä määrää koko yhteiskuntajärjestelmän rakenteen. Se tarkoittaa sitä, että orjavaltioon ei voinut asettaa kapitalismin hallintamuotoa eikä kapitalismiin orjuutta.
Henkiorjuus kapitalismin vauhdittajana kaipaisi oman lukunsa - se on poikkeus säännöstä mutta liittynee maailman tuntemattomien alueiden löytymisen yhteyteen. Siirtomaakapitalisteille ei yksinkertaisesti riittänyt työvoimaa ja he hankkivat sitä etupäässä Afrikasta henkiorjina.

Avaintarina:
Tuotantotapa, tuotantosuhteet, yhteiskunnallinen päällysrakenne. Ihmiskunnan kehitystrendi alkeellisesta monimutkaisempaan.

Olevaisen kokonaisuuden yhteys ja ykseys.

Friedrich Engels: Kun otamme luonnon tai ihmiskunnan historian tai oman henkisen toimintamme ajatustutkimuksen alaiseksi, niin meille tarjoutuu lähinnä kuva loputtomasta yhteyksien ja vastavaikutusten punoutumasta, jossa mikään ei jää entiselleen, paikoilleen eikä entiseen muotoon, vaan kaikki liikkuu, muuttuu ja häviää.

Elollisen ja elottoman yhteys on kiistaton. Elollista ei olisi olemassa ilman elotonta. Ihminen on aina ja kaikkialla tekemisissä erilaisten kappaleiden kanssa, ajakoonpa lentokonetta tai näppäillessä tietokonetta tai kyntäessään maata viljelykuntoon, harjoittaessaan kulttuuria jne..
Ihminen elää tietyssä avaruuden kolkassa tähtien seassa tietyllä planeetalla ja on yhteydessä tuntemaamme universumiin, ollen pieni murunen rajatonta materiaa.
Tästä olioiden ja ilmiöiden sekamelskasta tehdään usein monenlaisia kaaosteorioita. Ilmiöt olisivat satunnaisia eikä mitään loogisuutta voi havaita.

Ajatellaanpa vaikka ihmiskunnan kehitystä. Ihminen pikku hiljaa kehittää tarkoituksellisesti uusia ja parempia työkaluja, ryhtyy tekemään niitä koneiden avulla ja joutuu yhä useampien esineiden ja aineiden kanssa tekemisiin. Ja jotta keksitty ei unohtuisi, siitä kerrotaan nuorille, sittemmin laaditaan kirjoja muistin avuksi. Yksi asia johtaa toiseen ja niin edelleen usein sitä itse ajattelematta. Kun keksitään kirja savilevyistä, niin papyrys otetaan myöhemmin helpompana kirjan lehdiksi ja myöhemmin paperi.
Niin luonnossa kuin ihmiskunnan keskuudessa ei tietoisesti välttämättä ajatella tulevia. Kukin pulma tulee eteen ja se ratkaistaan tai sitten ei.
Mikään olio ei ole siten erillisenä olemassa. Sillä on tuhannet ja taas tuhannet siteet ympäristöön.

Ihmiskunnaan historiasta voidaan todeta, että kukaan tuskin kehitti maatalouden ja karjanhoidon siksi että syntyisi orjanomistusvaltio. Eikö totta?
Ihmiskunnan menneisyyttä sinänsä on turha murehtia. Tuotantotapojen ja tuotantosuhteiden muutokset ovat lainomaisia. Ne ovat tapahtuneet ihmisten tahdosta riippumatta. Sekin kuuluu elämän yhteyteen, kun kehitystrendistä käydään polemiikkia.

Valtioiden väliset suhteet syntyvät ja muuttuvat yhteiskuntakehityksen mukana. Maailmanmarkkinat ja kansojen välinen tavaranvaihto on syntynyt tarpeesta. Jollain on jotain mitä toisella ei ole ja niinpä tavaranvaihto on edistynyt sitä erikseen tahtomatta. Kukapa olisi uskonut sata vuotta sitten, että 50 rikkainta omistaa vähän ajan kuluttua yhtä paljon kuin puolet maailman köyhimmistä. Marxkaan ei ryhtynyt esittämään lukuja löytäessään pääomien kasaantumisen lain mutta ennusti oikein kapitalismin talouden trendin tosiseikkoja tutkimalla.

Auringon ja maan yhteys.
Kukaan ei ole asettanut sellaista aurinkoa ja tällaista maapalloa ja niille keskinäistä vetovoimaa. Entä maapallo. Sen vetovoimasta pois päästäkseen täytyy olla suurempi vastavoima.

Avaintarina: Ihmisen, luonnon ja olevaisen ykseys.
Luonto, materiaalinen maailmankaikkeus, on olemassa ihmisestä riippumatta. Ihminen on riippuvainen luonnon ehdoista mitä suuremmassa määrin. Siksi maapalloa ei saa saastuttaa elinkelvottomaksi.

Mehän emme tiedä lainkaan millainen on Maan ulkopuolisten älykkäiden sivilisaatioiden tapa järjestää elämänsä, joten mitään universaalisti/multiversaalisti yhtenäistä tapaa tehdä se, kuten vaikkapa kommunismi, ei voida sanoa olevan, on vain yhden planeetan erään poliittis-aatteelisen joukon oletus jostain, jonka toteuttamista on yritetty jo sata vuotta, heikolla menestyksellä ja karmeilla historiallisilla ihmiskokeilla tuon järjestelmän kokeiluissa.

Kosmologiaan liittyvissä tieteen lehdissä esitetään pitkälle meneviä arveluja elämän olemassaolosta muualla universumissa. Kosmologia esittää arvelut täysin irti uskonnoista perustaen arvelujaan siksi, että universumin materia on kaikkialla samankaltaista, on suuret galaksit ja niissä aurinkokunnat.

Materian yleinen ykseys ja yhteys luonnossa ja yhteiskunnassa.

Elollinen ei ole mitään muuta kuin olemassa olevaa materiaa tietyllä tavalla järjestäytyneenä, alituisessa muutoksen tilassa niin elottomassa kuin elollisessakin luonnossa. Maan ja auringon keskinäinen riippuvuus esiintyy vetovoimana sekä auringon säteilynä. Aurinkoa lähinnä ja kauimpana olevalla planeetalla keskinäinen riippuvuus on erilainen. Maapallon elollinen elämä on riippuvainen auringon säteilystä
Maapallo sattuu olemaan sillä etäisyydellä ja muilla ehdoilla sellainen, jossa elämä syntyi tajunnalliseen olioon saakka. On luultavasti miljardeja aurinkokuntia, joissa elämää ei ole tai vain hyvin alkeellista.

Luonnon ja ihmiskunnan siteistä tunnetaan vain pieni osa.
Luonnontieteiden ja materialistisen filosofian ero on siinä, että luonnontieteet tutkivat kaikkea mahdollista yksityiskohtia myöten mutta materialismi näyttää kaikkein yleisimmät ja oleellisimmat yhteydet ja suhteet, jotka ovat ominaisia luonnolle, yhteiskunnalle ja inhimilliselle ajattelulle. Toisin sanoen se selvittää ne yhteydet, jotka ovat luonteenomaisia koko meitä ympäröivälle maailmalle liittäen ne ne yhtenäiseksi ja eheäksi kokonaisuudeksi.

Näitä yhteyksiä ovat dialektiikan käsitteet ja historiallinen ihmiskunnan kehitystrendi työn ja työkalujen kehityksenä ja kuinka se on muuttanut ihmisyhteisöjä aineellisesti että henkisesti (kulttuurin kehitys).

Idealismin filosofian eräs harhakäsitys maailman (materian) ykseydestä. Se olisi olemassa aatteen, idean, jumaluuden tai hengen olemassaolona.
Näkemys on järjetön. Jos maapallolla ei olisi ajattelevaa älyä, se ei olisi olemassa. Toisaalta aate, idea olisi perussyy materian liikkeelle.
Materialismi: Henkinen on materian ominaisuus (tajunnan omaava olio) mutta henkinen itse ei ole materiaa vaan materian yksi liikemuoto.
Ihmisyhteisön henkistä, kulttuurillista puolta ei saa aliarvioida. Se kuuluu olennaisena osana ihmiskunnan olemukseen.

Avainsana: materian ja tajunnan yleisestä suhteesta.

Yhteiskunnalliset vallankumoukset.

Pitkin historiaa valtioiden olemassaolon aikana on tapahtunut kuninkaitten tai hallitusten syrjäyttämistä ilman yhteiskunnallisia muutoksia. Näin myös kapitalismissa. Porvarillinen propaganda nimittää niitä vallankumouksiksi. Teesi on väärä. Yksi hallinnon perushenkilö syrjäytetään ja syrjäyttäjä astuu tilalle. Mikään ei muutu olennaisesti. Omistajat vaihtavat johtajia toisiin heille uskollisiin. Näihin "vallankumouksiin" liitetään usein väkivalta, jota todella myös tapahtuu.

On todettu aikaisemmin, että tietty tuotannon tieteellistekninen taso pakottaa muuttamaan yhteiskunnallista päällysrakennetta. Ensin uusi tuotantomuoto vakiinnuttaa valtansa ja myöhemmin se muuttuu kehityksen jarruksi.
Kun tuotantosuhteet joutuvat ristiriitaan kasvavien tuotantovoimien kanssa ja kun tämä ristiriita saavuttaa kyllin korkean asteen, alkaa yhteiskunnallisten vallankumousten aikakausi.
Orjayhteiskunta kumosi alkeellisen suku- ja heimoyhteiskunnan, edisti tuotantovoimia (henkiorjatyöllä) kunnes se tie oli kuljettu ja feodaalinen valtio astui tilalle.

Yhteiskunnallisen vallankumouksen ei tarvitse välttämättä olla väkivaltainen. Kun uusi tuotantomuoto osoittaa edistyksen, niin perässä tulevat yhteisöt voivat sovittaa päällysrakenteen vapaaehtoisesti uutta vastaavaksi. Kansalaissota ei siis ole välttämätön mutta ilman kipeää uuden ja vanhan omistajien välillä tuskin voidaan välttää.
Lenin esitti, että Länsi-Euroopassa vallankumous olisi huomattavaksi kivuttomampi kuin Venäjällä. Miksi? Lännen tuotantovoimat olivat paljon korkeammalla kuin Venäjällä.

Kaikissa tapauksissa, kun on puhe yhteiskuntasuhteiden perusteellisesta muutoksesta, vanhoja tuotantosuhteita edustava vallassa oleva luokka, jonka olemassaolon määräävät nämä suhteet ja jonka vauraus perustuu lisätuotteen hyväksikäytön vanhoille muodoille, vastustaa epätoivoisesti muutoksia, jotka uhkaavat poistaa siltä sen etuoikeudet. Se käyttää puolustaakseen niitä ensi sijassa voimakkainta asettaan - valtiota.
Poliittisen vallan valtaaminen, valtioelinten haltuunotto tai vanhan valtiokoneiston murskaaminen ja uusien vallanelinten luominen on ehto uusien taloussuhteiden voitolle. Näin suunnilleen kaikki aikaisemmat tuotantotavat ovat syntyneet vanhentuneen järjestelmän kohdusta. Muutosprosessi on voinut olla nopea tai kestää vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja.
Valtiaan tai hallituksen vaihtaminen, ellei se muuta yhteiskuntasuhteita, on vain vallitsevan omistajaluokan keskinäistä kahinaa.

Yksilöt eivät kumoa hautaan kuuluvaa hallintomuotoa. Siksi mm. yksilöterrori marxilaisuudessa on kielletty. Kansajoukot muuttavat hallintomuotoa ajan tasalle tai sitten ei.
Työväenluokka toimiessaan etujensa puolesta ei aseta väkivaltaa ensisijaiseksi.
Väkivalta vallankumouksen kätilönä ilmaantuu vain silloin kun hallitseva luokka ei kykene omaamaansa tapaan edistämään kehitystä ja omistamattomat eivät halua enää elää vanhaan tapaan.
Karl Marx: Yhteiskunnallinen vallankumous on yhteiskunnallisen edistyksen välttämätön ehto, se on historiallisen kehityksen veturi. Yhteiskunnallinen vallankumous ja omistajien keskinäiset kahinat vallasta (sodatkin) ovat toisilleen vieraita käsitteitä.

Avaintarina: Yhteiskunnallinen vallankumous ja omistajien keskinäinen valtataistelu (aseellinenkin) ovat kaksi erilaista toimintamuotoa. Omistajien keskinäiset sodat eivät edusta kehitystä.

Kysymys kuuluukin, onko kapitalismi ongelmissa huimaavan tieteellisteknisen vallankumouksen alkuvaiheessa. Kapitalismin keskinäiset sodat vallasta toisiinsa nähden ovat suuresti lisääntyneet muutamassa vuosikymmenessä. Ne tuhoavat aineellista vaurautta julmetusti sekä muuttavat rahvaan moraalia sotamyönteiseksi.
Turvallisuuden ehdoksi asetetaan aseistuksen lisääminen. Ihmiskunnan ajattelukantaa muokataan väkivallalle edulliseksi.
Samaan aikaan maapallon elinympäristö on heikentynyt.

Loppusanat.

Paljon olisi vielä sanottavaa. Oletan että yleiset pääpiirteet sekasortoiselta näyttävästä kehitystrendistä on esitelty.
Usein porvarillinen historiankirjoitus keskittyy sotiin, ihailee suuria sotapäällikköjä ja jopa esittää että aseiden kehitys edistäisi siviilituotantoa keksinnöillään. Niinkin tapahtuu mutta teesi on vaarallinen. Sillä pyritään ikuistamaan ihmisten vihamielisyys toisiaan vastaan ja puolustelemaan varojen haaskaamista aseisiin. Todellisuudessa sodat jarruttavat siviilituotannon kehitystä. Ilman sotiakin normaalit keksinnöt tulevat tehtyä ja nopeammin.
Ihmiskunnan historiassa sodat näyttelevät taantumuksellista osaa mutta ovat kuitenkin olleet todellisia.

Mat. filosofian historiankäsitys keskittyy tavaratuotannon kehityksen historiaan ja niiden kehityskulussa yhteisön hallintamuotojen muutoksiin, työkalujen kehitystrendiin, yhteiskunnallisen tajunnan muotoutumiseen. Tämä on pääpiirre ja sen ymmärtämiseksi täytyy olla tietoa hallitusmuotojen muutoksista, sodista, kulttuurin kehityksestä jne..
Tässä artikkelisarjassa on esitetty yleinen kehitystrendi vieläkin yleisemmin. Alan kirjallisuus kertoo täsmällisemmin.

Tarkkaavainen lukija huomaa jumalien puuttumisen historiankulusta. Ihmiset ovat todella niitä luoneet muiden taruhenkilöiden kera alhaisella tietotasolla perustellakseen luonnon ilmiöitä. Uskomukset ovat erikoisuus, tietty kehitysvaihe todellisuuden ymmärtämiseksi ja siten osa kulttuuria, joskus ilkeämielinenkin kuten kristinuskon noitavainot ja uskonsodat.
Näyttää siltä, että vaikka uususkontoja syntyy siellä täällä, ne ovat vain valtauskontojen toisintoja hieman eri muodossa. Yleinen kehitystrendi kulkee materialistisen filosofian mukaisesti. Aine eli materiaalinen olento keksi maailmanhenget. Idealismin filosofiassa maailmanhenkien tahto esitetään tapahtumien syiksi kun todellisuudessa tietämättömyys synnytti henkiolennot. Luonto toimii syysuhteiden mukaisesti ilman "taivaallisia" henkiolentoja.
Näyttää aivan siltä, että yleismaailmallinen uskontoihin uskomisen alasajo on meneillään. Tilalle tulee tutkittu tieto - se vasta monimutkainen ja mielenkiintoinen onkin.

Ihminen elää yhteiskunnassa. Jokainen ihminen, erityisesti nuori, joutuu ennemmin tai myöhemmin kysymyksen eteen; miten elää, millaisia päämääriä asettaa itselleen ja millaisia keinoja käyttää niiden saavuttamiseksi.
Historiallisen kehityksen suuntaviivat on nähtävissä. Mikään ei muutu ellei ihminen asetu muutoksen veturiksi, olipa tavoite hyvä tai huono. Se on politiikkaa, jota joka päivä ympäri maailmaa harjoitetaan. Teoria ja poliittinen käytäntö eivät ole identtisiä käsitteitä. Unelmat ja haaveet toteutuvat monien mutkien kautta, vaikeidenkin mutkien kautta. Historiallinen materialismi antaa suuntaviivoja, ei sen enempää. Loppu on toimen ihmisten käsissä niin kuin aina on ollut.

Edellinen kirjoitus kertoo täyttä totta.
Jos aikaisemmin on kuljettu alkeellisesta korkeampaan itse sitä tiedostamatta niin nyt mahdollisuudet ovat toisenlaiset.
Yhteiskunnallinen tajunta kautta maailman näkee paljon pidemmälle kuin esim. kapitalismi syntyessään n. 500 vuotta sitten.
Enää ei olekaan epäselvää tarttua siihen mitä tuotetaan ja millä tavalla tuotetaan. Siihen tarvittiin tietty kapitalismin tuotantotaso ja joka asettaa ihmiskunnan seinää vasten. Tuotetaanko ihmisten tappovälineitä vai kehitellään saasteetonta tuotantoa ja rauhan maailmaa.

Taantumukselliset porvarit vaativat yhä enemmän aseita, jotka muka olisivat onnen ja autuuden lähde. Viis siitä saastuuko maapallo elinkelvottomaksi.
Tieteellisesti on todistettu ihmisen aiheuttaneen suurta katastrofia elinolosuhteilleen. Ihmisen velvollisuus on myös korjata erheensä.
Tämä ei tarkoita, etteikö jotain olisi tehty. Ongelma on siinä, että tulisi tehdä paljon enemmän. Ongelma ei ratkea sota-asetuotannon kasvattamisella. Se vain pahentaa tilannetta. On viittä vailla, että yksilöt alkavat uudelleen kaivaa pommisuojia ellei ihmiskunta järkiinny.

Talouden lait ovat muuttumattomat. Jos rakennat aseita, se työmäärä on poissa siviilituotteista tai muusta tarpeellisesta. Sota ei enää ole ratkaisu jonkin valtion tulojen pitämiseksi tasapainossa.
Yhteiskunnallinen tajunta on edistynyt vuosituhansien kuluessa. Sen avulla voidaan tutkia menneisyyttä mutta myös katsoa tulevaisuuteen. Miksi? Ihminen itse on henkisesti kasvanut värkkäillessään yhä nerokkaampia työkaluja, tutkinut avaruutta, kehittänyt lääketiedettä ja luonnontieteitä.

Ihmiskunta kokonaisuudessaan voi kääntää turmiollisen kehityssuunnan raiteilleen.
Jos haluamme tuhota elinympäristömme, mikään ulkopuolinen ei sitä voi estää.
Ihmiset tekevät toiminnoillaan historiaa. Ihmiset seisovat vastuunkantajana, säilyykö elinympäristömme vai annetaanko sen tuhoutua.

ilmastonmuutosta vastaan kaikki, se on kaikkein suurin uhka tämän-
päivän maailmassa. Se jos mikä yhdistää ihmisiä kaikkialla maailmassa
ja vie ratkaisukeskeisiä asioita eteenpäin.Kaikki voimat ilmastomuutosta
vastaan se koskee myös meitä jokaista jotka teemme valintoja.
Kun ihmiskunnalla on yhteisiä päämääriä sodankynnyksetkin edelleen
laskevat ja tarvetta käydä sotia pienenee.

Totta. Suuret ongelmat heiluttavat koko yhteiskuntaa.
Kun sanotaan, että tuotannollinen kehitys kulkee vääjäämättömästi eteenpäin yhteiskunnallisesta tajunnasta riippumatta niin toteuttajat ovat ihmiset itse, ei kukaan muu.
Näemme taaksepäin kapitalismin ja feodalismin ja orjuuden ajat. Näemme kapitalismin suuret tieteelliset keksinnöt, koneellisen suurtuotannon luomisen emmekä kritisoi sitä.
Maailmanrauhan saavuttaminen on mahdollista, Se on välttämätön vastaisen kehityksen varalta. Ilmaston muutoksen torjuminen, nälänhädän voittaminen. Lääketiede tarvitsee tietoa ja välineitä. Nämä ja monet muut yleismaailmalliset ongelmat odottavat ratkaisuaan. Oligarkit haaskaavat tieteen tuloksia toisten surmaamiseen, kun ihmisille tulisi rakentaa asuntoja ettei heidän tarvitsisi asua kaatopaikoilla pahvimajoissa.
Maapallo on meidän kaikkien isänmaa. Älkäämme tuhotko asuinaluettamme typerien rikkauksien hamuamisen vuoksi.