Eilisessä 45 Minuuttia -ohjelmassa esiteltiin yhtenä skenaariona tulevaisuuden voimantuotannossa orjatalous.
Valistunut nykyihminen toki naurahtaa keveästi moiselle pelottelulle. Tällaisia science fiction -tyylisiä uhkakuviahan esiintyy aina silloin tällöin. Elämmehän jo niin sivistyneessä maailmassa, että barbariaan vajoaminen on tyystin mahdotonta.
Itse fantasiakirjallisena hörhönä aloin toki ihan mielikuvitusta harjoittaakseni miettiä, miten homma muka "oikeasti" toteutettaisiin.
Jos ihan oikeasti haluttaisiin siirtyä takaisin orjatalouteen, sitä ei tietenkään voitaisi tehdä kertarysäyksellä kansannousujen vuoksi, vaan ovelasti pikkuhiljaa hivuttamalla.
Ensin pidettäisiin tarkoituksella yllä suurta työttömyyttä. Voitaisiin vaikkapa siirtää työtä valtakunnan rajojen ulkopuolelle, halvempiin maihin, oman maan työntekijöiden ulottumattomiin. Näissä nk. "halpatyömaissa" vallitsisi jo käytännössä orjuus sosiaaliverkon puuttumisen tai romahtamisen vuoksi.
Automatiikan aiheuttamasta työn tuottavuuden merkittävästä kasvusta huolimatta ei otettaisi kuuleviin korviinkaan vaatimuksia työajan lyhentämisestä, eli jäljellejääneen työn jakamisesta työikäisten ihmisten kesken. Tätä perusteltaisiin keksimällä uhkakuvia vaikkapa valtavasta tulevasta työvoimapulasta - työaikoja pitää välttämättä jopa nostaa, vastattaisiin.
Työttömiä kohtaan alettaisiin olla kovempia: heitä alettaisiin syyttää lusmureiksi. Toitoteltaisiin, että kyllä jokainen töitä löytää, vaikka työttömiä on yli kymmenen kertaa avoimia paikkoja enemmän.
Alettaisiin kohdistaa työttömiin "toimenpiteitä". Ensimmäinen aste voisi olla, että heitä aletaan pakottaa töihin normaalia palkkaa pienemmillä korvauksilla. Duunia ei saisi vapaasti valita, eikä hommasta olisi realistisia mahdollisuuksia irtisanoutua vaikka olot olisivat kuinka kohtuuttomat. Korvauksen pienuus estäisi myös lakkoilun ja kaikki muut työtaistelumuodot. Puheissa kaikki naamioitaisiin "välittämiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi".
Toinen aste olisi homman lisääntyminen. Luonnollisesti tällainen "välittäminen" olisi itseäänruokkiva masiina, ja ilmaista työvoimaa virtaisi kiihtyvästi markkinoille. Koska orjatyövoima lisäisi firmojen tuottoa, esiteltäisiin totuutena kuinka hyvin systeemi toimii ja BKT nousee - BKT:han on erehtymätön totuus, joka mittaa kansojen onnellisuutta.
Näin se siis aloitettaisiin. Mutta eihän tällainen voi nykyaikana olla mahdollista. Ei maailmassa, joka on vauraampi kuin koskaan.
Valistunut nykyihminen toki naurahtaa keveästi moiselle pelottelulle. Tällaisia science fiction -tyylisiä uhkakuviahan esiintyy aina silloin tällöin. Elämmehän jo niin sivistyneessä maailmassa, että barbariaan vajoaminen on tyystin mahdotonta.
Itse fantasiakirjallisena hörhönä aloin toki ihan mielikuvitusta harjoittaakseni miettiä, miten homma muka "oikeasti" toteutettaisiin.
Jos ihan oikeasti haluttaisiin siirtyä takaisin orjatalouteen, sitä ei tietenkään voitaisi tehdä kertarysäyksellä kansannousujen vuoksi, vaan ovelasti pikkuhiljaa hivuttamalla.
Ensin pidettäisiin tarkoituksella yllä suurta työttömyyttä. Voitaisiin vaikkapa siirtää työtä valtakunnan rajojen ulkopuolelle, halvempiin maihin, oman maan työntekijöiden ulottumattomiin. Näissä nk. "halpatyömaissa" vallitsisi jo käytännössä orjuus sosiaaliverkon puuttumisen tai romahtamisen vuoksi.
Automatiikan aiheuttamasta työn tuottavuuden merkittävästä kasvusta huolimatta ei otettaisi kuuleviin korviinkaan vaatimuksia työajan lyhentämisestä, eli jäljellejääneen työn jakamisesta työikäisten ihmisten kesken. Tätä perusteltaisiin keksimällä uhkakuvia vaikkapa valtavasta tulevasta työvoimapulasta - työaikoja pitää välttämättä jopa nostaa, vastattaisiin.
Työttömiä kohtaan alettaisiin olla kovempia: heitä alettaisiin syyttää lusmureiksi. Toitoteltaisiin, että kyllä jokainen töitä löytää, vaikka työttömiä on yli kymmenen kertaa avoimia paikkoja enemmän.
Alettaisiin kohdistaa työttömiin "toimenpiteitä". Ensimmäinen aste voisi olla, että heitä aletaan pakottaa töihin normaalia palkkaa pienemmillä korvauksilla. Duunia ei saisi vapaasti valita, eikä hommasta olisi realistisia mahdollisuuksia irtisanoutua vaikka olot olisivat kuinka kohtuuttomat. Korvauksen pienuus estäisi myös lakkoilun ja kaikki muut työtaistelumuodot. Puheissa kaikki naamioitaisiin "välittämiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi".
Toinen aste olisi homman lisääntyminen. Luonnollisesti tällainen "välittäminen" olisi itseäänruokkiva masiina, ja ilmaista työvoimaa virtaisi kiihtyvästi markkinoille. Koska orjatyövoima lisäisi firmojen tuottoa, esiteltäisiin totuutena kuinka hyvin systeemi toimii ja BKT nousee - BKT:han on erehtymätön totuus, joka mittaa kansojen onnellisuutta.
Näin se siis aloitettaisiin. Mutta eihän tällainen voi nykyaikana olla mahdollista. Ei maailmassa, joka on vauraampi kuin koskaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hyvään kirjoitukseen linkki vastineeksi;)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000580&posting=22000000007410270
Olen huomaavinani yhtymäkohtia pysyvään työttömyyteen Suomessa, tuotannon siirtämiseen äskettäin teollistuneisiin maihin, matalapalkka-alojen luomiseen ja työtä tekevien työvaatimusten kohoamiseen ja sosiaalipalveluiden purkamiseen! Näytämme olevan tämän typologian toiseksi viimeisessä vaiheessa, ennen paskaduunien määrän kasvua.