onko kellekään tehty vatsalaukun tähystystä eli sitä kun joutuu nielemään putken? Kurkku kuulemma puudutetaan, joten oksennusta ei tule, mutta oksennusrefleksi tulee kuitenki? Ei kuulosta oikein houkutelevalta..
Onko kuinka inhottava kokemus, ku saatan joutua tuon putken nielemään?
Onko kuinka inhottava kokemus, ku saatan joutua tuon putken nielemään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Enkä enää ikinä uudestaan siihen suostu. Väittivät, että letku on 3-5mm paksu, hevon pask... olihan sen letkun pää mutta letku olu etusormen paksuinen.
Oksensin 10-15min aikana varmaan yli 200 kertaa. Taukoamatta koko tapahtuman ajan. Vesi valui silmistä ja räkä nenästä.
Nyt olis taas ollut edessä, mutta saavat tehdä sen jollain muulla menetelmällä vaikka nielemällä sen mikrokameran.
Näytepalan ottamisen jälkeen tuntui vatsan seinämässä viikon vihlova tunne.
Että tällaista on sinulle luvassa.
Mutta kannattaa sinne mennä jos kuntoon itsensä haluaa.
Mulle tehtiin gastroskopia herttoniemes tänää ja olihan se just tasan yhtä hirveetä ku mitä sen kuvitteliki olevan. Oksennusrefleksiä pukkaa koko ajan, varsinki sillon ku se kamera liikkuu ruokatorvessa. Se on kamala kokemus ikävä kyllä, ite en haluu enää koskaan joutuu siihen.
kaikki kokevat tähystyksen erilailla. Minut on tähystetty 2 kertaa ja vaikka kokemus ei kovin miellyttävä ollutkaan, niin sen kyllä kestää. Oksennustahan ei juuri voi tullakkaan, sillä tähystykseen mennään tyhjällä vatsalla. Yökkäysrefleksi kyllä toimii, mutta sekin on yksilöllistä. Koepalojen otto tuntui pienenä vihlaisuna, mutta jälkikipuja ei ollut. Kurkku oli toimenpiteen jälkeen kipeä pari päivää. Ei muuta kuin menet reippaasti tähystykseen, jos sinut sinne määrätään, sillä paljon tärkeämpää on hoitaa vaivasi kuntoon kuin pelätä toimenpidettä. Tsemppiä :)
Hyvin se varmasti menee. Itse en saanut mitään esilääkitystä, mutta suosittelen sinulle sitä. Pahin vaihe on putken nieleminen. Yritä pysyä rauhallisena vaikka se ei helppoa olekaan. Tähystys kannattaa tehdä, että varmistutaan mahalaukun ja suoliston tilasta.
Tsemppiä!
eikä ollut niin kauheaa kuin kuvittelin, toki epämiellyttävää, mutta sen kestää. Jos lääkäri määräisi taas tähystykseen, niin menisin kyllä. Toimenpide voidaan suorittaa myös sedaatiossa eli antavat rauhoittavaa lääkettä suoneen, mutta sedaatio-toive pitää esittää ennen tähystykseen menoa. Joka paikassa se ei nimittäin ole mahdollista.
Tähystys on ihan ok, älä turhaan pelkää. Se on pieni hetki sun elämässä. Itsellä se meni hyvin, sain rauhoittavaa suoneen enkä edes huomannut kun letku oli jo matkalla mahaan. Tietysti yökkäilin kokoajan, mutta oksennustahan ei tule koska mahan täytyy olla tyhjänä. Limaa tulee tosin paljon.
Pyydä rauhoittavaa, se antaa ainakin vähän rauhallisemman olon. Itse oli kuitenkin ihan järjissäni koko ajan, lääke auttoi kuitenkin pysymään rauhallisena ja hallitsin itseni paremmin. Tsemppiä!
Tähystetty on kahdesti minutkin.
Ainakaan minun kurkkua ei puudutettu, ainoastaan putkeen laitettiin liukuvoidetta.
Ekalla kerralla olin istualtaan, silloin tuli oksennus refleksi ja mahasta turskahti vähän nesteitä, mutta tähän kannattaa varautua.
Toisella kerralla olin vasemmalla kyljellä ja oksennusrefleksiä ei tullut. Tosin olin jo tottunut ajatukseen putkesta. Sanoin lääkärille että aiemmin tuli yökkö.
Tokalla kerralla varmaan laittoivat liian vähän sitä liukuvoidetta kun kurkku ilmeisesti hinkkauspaloi, kun oli kipeä pari päivää putken jälkeen.
Mutta ei kannata jännittää. Ei nuo operaatiot minusta satu yhtään. Rennosti vaan. Voisin mennä vaikka huvikseni kolmannenkin kerran.
On tehty ja itse asiassa se oli helpompi toimenpide kuin olin aikasemmin kuvitellut.
Inhottavaa kyllä oli, mutta ei ylitsepääsemättömän kamalaa.
En tiedä tuosta oksentamisesta =D mä ainakin laattasin, kun ne vetäs sen putken pois, mut onneks kurkku oli puudutettu ni ei tuntunu oikeestaan miltään.
Jos haluat lisää tietoa tutkimuksen kulusta, niin eti google:sta Gastrolabin sivut, sielt löytyy.
Tiesin operaation jo etukäteen itselleni jokseenkin täysin mahdottomaksi, koko hommaakin olin jo perumassa. Kuitenkin sain koottua itseni ja soitettua Keski-Uusmaalaiseen terveyskeskukseen ja kerrottuani peloistani, jolloin hoitaja taivutteli tulemaan edes kokeilemaan josko operaaatio onnistuisi, tässä yhteydessä hän lupasi että saan esilääkityksen.
Tuomionpäivä koitti valvotun yön jälkeen. Toimenpidehuoneeseen "päästyäni" kysyin että missä vaiheessa sitä luvattua esilääkitystä saan, oli vastaus hieman heikolla suomenkielellä "et sinä mitään lääkitystä tarvitse". Kysyipä lääkäri vielä ohessa ammattiani, ja kun ilmoitin työskenteleväni varsin "miehisellä" ja osin vaarallisella alalla, hän ihmeteli että mitä oikeen tässä nyt pelkään. No kuitenkin toistin vaatimukseni esilääkityksestä, jolloin puoskari pyysi hoitajaa tuomaan yhden 5mg diapam -lääkkeen. Operaatio aloitettiin n. 2 min kulutta lääkkeen otosta.
Totuushan on se, ettei ko. lääke vaikuta mitenkään itsenikaltaiseen 90 kiloiseen mieheen ja varsinkaan 2 min. imeytymistajalla, joten se siitä esilääkityksestä.
Itse operaatio sitten tosiaan oli sitä varsinaista helvettiä, pahempaa kuin mikään tähän astisessani elämässäni. Muistoksi jäi todella kipeä kurkku ja ikuiset traumat, joten en takuulla enään ikinä tule menemään kyseiseen operaatioon ja varsinkaan saman kyseisen puoskarin (joka lääkäriksi itseään kutsuu) operoimana.