Juu eli mulla oli pitkään kestänyt on/off-suhde kaksosmiehen kanssa. Tietysti herkkänä kalana menin rakastumaan häneen ihan täysillä ja omaa tyhmyyttäni roikuin suhteessa, joka jälkeenpäin ajatellen aiheutti mulle huomattavasti enemmän mielipahaa kuin onnellisia muistoja.
Tämä kaksosmies oli sellainen, että yhtenä hetkenä vannoi rakkauttaan ja oli mitä hellin ja ihanin ihminen. Puhui tulevaisuudesta ja loi suunnitelmia suhteellemme. Sitten äkkiä hän olikin kylmä eikä osoittanut tunteitaan millään tavalla, ei välttämättä pitänyt yhteyttäkään päiväkausiin. Mietin aina olinko minä tehnyt jotain, mikä sai hänet viilenemään minua kohtaan, enkä keksinyt mitään järkevää selitystä. No, lopulta tuo suhde ajoi minut lähes hulluuden partaalle ja yritin irrottautua siitä. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, kaksonen suostutteli ja lämmitteli mut aloittamaan aina uudelleen. Vähän aikaa kaikki oli hyvin, kunnes sama toistui taas.
Onko tuollainen ailahtelevainen käytös kaksoselle ominaista? Eniten ihmetytti se, että hän pystyi vakavalla naamalla valehtelemaan tunteistaan ja tuottamaan mulle pettymyksen toisensa perään. Ja kummalliselta tuntui, ettei kaksonen kuitenkaan pystynyt helposti minusta luopumaan, vaikka tuskin hänelle niin paljoa edes merkitsin. Ehkä kalana olin liian herkkä ja helppo vastus kaksoselle, nykyisin seurustelen härän kanssa eikä paremmin voisi mennä :)
Tämä kaksosmies oli sellainen, että yhtenä hetkenä vannoi rakkauttaan ja oli mitä hellin ja ihanin ihminen. Puhui tulevaisuudesta ja loi suunnitelmia suhteellemme. Sitten äkkiä hän olikin kylmä eikä osoittanut tunteitaan millään tavalla, ei välttämättä pitänyt yhteyttäkään päiväkausiin. Mietin aina olinko minä tehnyt jotain, mikä sai hänet viilenemään minua kohtaan, enkä keksinyt mitään järkevää selitystä. No, lopulta tuo suhde ajoi minut lähes hulluuden partaalle ja yritin irrottautua siitä. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, kaksonen suostutteli ja lämmitteli mut aloittamaan aina uudelleen. Vähän aikaa kaikki oli hyvin, kunnes sama toistui taas.
Onko tuollainen ailahtelevainen käytös kaksoselle ominaista? Eniten ihmetytti se, että hän pystyi vakavalla naamalla valehtelemaan tunteistaan ja tuottamaan mulle pettymyksen toisensa perään. Ja kummalliselta tuntui, ettei kaksonen kuitenkaan pystynyt helposti minusta luopumaan, vaikka tuskin hänelle niin paljoa edes merkitsin. Ehkä kalana olin liian herkkä ja helppo vastus kaksoselle, nykyisin seurustelen härän kanssa eikä paremmin voisi mennä :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kaksoset ovat hyvin ailahtelevaisia, mutta aitoja tunteissaan. Tämä varmasti aiheuttaa päänvaivaa muille. Miksi et kysynyt miksi kaksosesi muuttui niin, vaan mietit itseksesi ja täällä jälkeenpäin kysyt. Eihän niin mikään suhde kestä. Varmasti siihen joku syy oli olemassa. Ehkä hän oli loukkaantunut, mutta ei olisi halunnut silti luopua sinusta. Kaksoset ovat tunneihmisiä ja pahinta kaksoselle on loukata hänen tunteitaan, eikä kaksonen sitä välttämättä kerro kuin käytöksellään. Itse kaksosena suuttuessani vetäydyn ja jäädytän kuoren päälleni, ettei sisällä kiehahda liikaa.
Tietysti mä yritin hänen kanssaan puhua ja kysellä mikä on, vastauksena oli aina ettei häntä mikään vaivaa tms. Kysyin olenko tehnyt jotain väärin, en kuulemma ollut. Muutenkin tuollaiset keskustelut tuntuivat vain ärsyttävän häntä ja sain sellaisen käsityksen, että hänen mielestäni inisin turhasta. Ehkä hänen käytökselleen sitten oli joku syy mitä en vain itse tajunnut, mutta en minä ainakaan jaksanut jatkuvasti arvuutella että millä tuulella herra tänään mahtaa olla. Tuntui, ettei hän oikein osannut päättää mitä halusi, ehkä siitä johtui tuo soutaminen ja huopaaminen.
Huomasin myös, että aina kun hänelle tapahtui jotain negatiivista, hän tuli luokseni hakemaan tukea ja hellyyttä. Kuitenkaan itse en niitä häneltä välttämättä tarvitessani saanut, hyvällä tuulella ollessaan hän ei oikein edes jaksanut kuunnella minun ongelmiani.
Olen myös kalatyttönen ja otin, menin ja rakastuin kaksosmieheen. Huih!
Meni muutama kuukausi ja sain kuulla, että hänkin rakastaa minua. Siitä muutama viikko eteenpäin ja hän ei osannutkaan enää rakastaa, vaan vetäytyi takaisin omaan maailmaansa, johon en minä mahtunut. Kaksi viikkoa kipristelin niin, että emme kumpikaan pitänyt mitään yhteyttä, mutta koska rakastin tosissani vieläkin, niin otin yhteyttä ja taas mennään.
Hänessä on uskomaton vetovoima jota en voi vastustaa ja vaikka hän sattaakin yhtäkkiä tehdä niin, että ei pidä yhteyttä moneen päivään, niin silti jaksan sinnikkäästä odottaa. Tuntuu kyllä kuin hänessä olisi kaksi eri ihmistä. Toinen niin ihana ja lämmin ja toinen kylmä ja välinpitämätön. Repii ja raastaa sisintä tämä epätietoisuus, mutta jos pyydän häneltä vastauksia, en niitä saa. Ei hän osaa vastata. Ei tiedä, ei osaa sanoa jne. ja paremman puutteessa siihen on tyytyminen.
Ja kuuntelen aina hänen asioistaan ja huoliaan ja tiedän hänen elämästään paljon. Mutta kun kerron omista asioista, ei hänellä kiinnosta kovinkaan ja luulen, että ei hän tiedä minusta lopultakaan juuri mitään. Viisi kuukautta yhdessä oloa ja uskomaton epävarmuus, en edes tiedä tälläkään hetkellä mitä hän tuntee vai tunteeko mitään... Olenkos sittenkin vaan se höynäytettävä hölmö?
Oi voi, todellakin kuullostaa ihan samanlaiselta toi sun tilanteesi mitä itsellä silloin kaksosen kanssa oli! Paha sanoa oletko höynäytettävä osapuoli suhteessanne, itse näin jälkeenpäin voisin sanoa että ainakin tietyiltä osin olin. Mulla on aina ollut ongelmana se, että annan liian helposti anteeksi ihmisille, kenties kalan herkkyys ja halu uskoa hyvää muista ihmisistä vaikuttavat asiaan. En tiedä, että olisivatko kaikki naiset tuollaisia äkillisiä yhteydenpidon lopettamisia, kylmyyskohtauksia yms noinkaan kauan katselleet.
No joo, mä odotin kanssa aina vaan sitä päivää, että hän muuttuisi taas siksi ihanaksi ja helläksi mieheksi ja annoin kaiken huonon kohtelun anteeksi. Kaveritkin alkoivat jo puuttua asiaan kun olin miehen takia usein ihan rikki, ja kehottivat minua irrottautumaan hänestä oman mielenterveyteni takia. Aikansa se otti, mutta lopulta päästin irti, lopullisesti. Sydäntä särki ja kaipasin kauan, mutta pian huomasin seisovani omilla jaloillani ja se tuntui erittäin hyvältä! Tässä vaiheessa voisin sanoa olevani tyytyväinen etten enää ole kiinni siinä miehessä, löysin tilalle sellaisen, jonka kanssa elämä ei ole ainaisia pettymyksiä ja mielipahaa :)
jooh, pitäis kai päästää vaan irti. Mut vielä kai odotan, että tämä mies muuttuis. Ja olis sellanen ajattelevainen ja ihana koko ajan, ei vain silloin kun se ite niin tahtoo vaan myös silloin kun minä sitä tarviin.
Kyllä mullekin on kaverit jo sanoneet, että heitä pois tuo homma. Kun aina vaan menen juosten takas, kun tämä henkilö mulle soittaa tai muuten ilmoittaa olostaan. Ja muutaman päivän kuluttua itken ikävää ja tuskaa, kun hän on huomannutkin, ettei tästä mitään tule. Tai on sit taas vastaamatta viesteihin.
Luulin että tämän ikäisenä ei enää menis tollaseen mukaan (en ole mikään teini enää, melkis 30) mutta eipä se vaan ikään katso, kun ihastuu/rakastuu ja käyttäydynkin kuin joku teinityttö. Odotan puhelin kädessä soittoa, jota ei tule ja nyyhkytän illat kavereille. No, mulla nyt kumminkin on vaan yks kokemus kaksosmiehistä, joten toivon, että tämä ei kuitenkaan ole totta jokaisen kohdalla. Kyllä varmasti minäkin olen viallinen. Ja tietysti olenkin...
Mut kahlitsemaan en ole ikinä alkanut, enkä ala, joten miehellä on kyllä ollu vapaus liikkua ja mennä aina siellä missä tahtoo. En todellakaan tiedä edes kaikkia reissuja, enkä tahdokaan. Vois sattua vaan enemmän.
Kun ite olen kalat, niin herkkä olen ja otan ehkä liikaakiin itseeni kaiken. Haaveilen paljon ja eihän ne haaveet todellisuutta vastaa. Mutta vielä luotan siihen, että tämä mies nyt huomaisi minut tasaisempaan tahtiin kuin aikaisemmin.
Melkein voisin kirjoittaa loppuun, että ilmoitan sitten, kun hän taas huomaa tahtovansakin jotain muuta kuin minut. Pitäisiköhän tehdä näin "julkisesti" lupaus et se on sit viimenen kerta. Sit kipristelen tuskissani ja päästän lopullisesti irti. Parempi sekin kai olis kuin jatkuva epätietoisuus. Tämä oikeesti raastaa!
Ihanaa, että voi jakaa tätä jonkun kans jolla on samanlaisia kokemuksia. Tiedänpä ainakin, että joku voi ymmärtää. Vaikeaa tämä on...
Halaukset kaikille, horoskooppimerkkiin katsomatta! =)
Tuntuu, että mitä enemmän luen tuosta sinun jutustasi, sitä enemmän se muistuttaa omaani. Tähän mennessä lähes kaikki mitä olet kirjoittanut olisi voinut olla suoraan minun kynästäni :)
En minäkään sitä miestä mitenkään kahlinnut tai hänen tekemisiään tentannut. Sellainen ei vaan koskaan ole kuulunut tapohini, ei missään suhteissa. Kärsin sitten yksin pahasta mielestäni kun miehestä ei mitään kuulunut päiväkausiin. Ja niin, eiköhän silläkin miehellä jotain reissuja ollut, joista en edes olisi halunnut mitään tietää.
Ja tosta irtipäästämisestä... Kyllähän mä ennen sitä lopullista päätöstä olin jo monesti sanonut että nyt sai riittää. Ja yhtä monta kertaa lipsuin päätöksestäni kun mies sai sydämeni sulamaan. Mun onnellisuus oli riippuvaista siitä, miten miehen kanssa juuri sillä hetkellä meni! Kun meillä meni "hyvin" olin taivaissa, kun "huonosti" olin täysin masentunut ja surullinen. Silloinkin kun onnistuin pysymään viimein päätöksessäni, meni kauan ennenkuin lopetin ikävöimisen. Mulla oli heikot hetkeni, joina olin jo puhelin kädessä valmiina ottamaan häneen yhteyttä. Puhumattakaan siitä, että kauan vertasin kaikkia miehiä häneen, ja eihän niin voi minkäänlaista uutta suhdetta aloittaa.
On minustakin ollut mukavaa vaihtaa ajatuksia tästä jutusta, vaikkei itselläni enää niin ajakohtaista olekaan :) Tsemppiä sulle, kirjottele vaikka halutessasi tänne jos jotain muutoksia tilanteessasi tapahtuu!
no nyt mie sit viimein laitoin sen viimesen pisteen tähän suhteeseen. Enää en voi enkä saa lipsua. Aika ahdistava olo, mutta tästä selvitään vielä. "Kaksoseni" oli itenkin samaa mieltä, et parempi mennä eri suuntiin. Huomenna hänen mielipide voi olla muuttunu, mut ite en vaan voi ottaa enempää vastaan, tai mun kalaparini repeää kokonaan kahtia, ja sit olen ihan rikki koko elämäni. Joten nyt tsemppiä mulle ja yritän olla kovana...
Itse olen seurustellut kaksosmiehen kanssa 9 kuukautta. En kylläkään ole horoskoopiltani kalat vaan härkä. Kaksonenhan on ihana, hellä ja huomaavainen, mutta myös todella ailahtelevainen. En ole koskaan ollut varma hänen tunteistaan. Rakastaako hän minua vai mitä hänelle yleensäkään merkitsen. Kuitenkin hän on sanonut, että hän pitää sitä itsestään selvänä, että rakastaa minua ja että tiedän sen sanomattakin. Kuitenkinhan naispuolisia henkilöitä täytyy muistuttaa silloin tällöin... ;) Tuon ailahtelevaisuuden olen huomannut ja sen että pystyy valehtelemaan päin naamaa ilme värähtämättäkään. Kuitenkaan tuosta yhteydenottamisesta en osaa sanoa... Sillä omalla kohdallani hän soittaa minulle ainakin kerran päivässä ja laittaa muutaman viestinkin. Näemme usein, mutta silloin jos emme, olemme kuitenkin edes yhteydessä ja tiedämme missä kumpikin on. Kuitenkin hän on aina se, joka ensimmäisenä ottaa yhteyttä. Kannattaa puhua asioista paljon kaksosmiehen kanssa.. ihan kaikesta! Jos tuntuu siltä, että olisit höynäytettävänä... puhu siitäkin. Puhu omista tunteistasi ja kerro kaikki mikä mieltäsi painaa... Kaksoselle täytyy puhua. Muuten hän ei vain tajua mitään :D Kuitenkaan kaikki kaksoset eivät ole täysin samanlaisia, eivätkä kaikki miehetkään ole. Kaksosen kanssa seurustelu on vaikea suhde. Kaksonen kun ei haluaisi vapaudestaan luopua.
Hyvä että oot Mirellah tehnyt päätöksesi, positiivista että kaksosesi itsekkin oli sitä mieltä että teidän on parempi jatkaa erillänne. Toivottavasti pysyt päätöksessäsi paremmin mitä itse silloin aikoinani aluksi pysyi,n ja toivottavasti mies todella ymmärtää tilanteen eikä ala viekotella sua takaisin.
Juu, huomasin että vapaudesta luopuminen oli kaksoselle vaikeaa. Mutta kun parisuhteessa ollaan tai yritetään sellaista rakentaa, on toisen ihmisen oltava senverran tärkeä, että voi muut seikkailut hänen takiaan jättää väliin. Ei minun kaksossuhteeni kaatunut puhumisen puutteeseen tai muuhun sellaiseen, uskokaa pois, kolme vuotta sitä suhdetta yritin pitää pystyssä ja saada toimimaan. Miehet ovat erilaisia juu, eikä aina ole helppoa itselleen sitä oikeaa kumppania löytää.
Ja päätöksessäni olen pysynyt. Onhan tuo kaksosmies soittanut / viestitelly, mut en ole enää vastannut. Itselläni on niin paljon parempi olo nyt, kun ei enää sydän rullalla tarvitse miettiä, että mitäköhän miehen päässä liikkuu ja koska nähdään ja mitä ja mitä??? Kyllä on vaan parempi päästää irti epätoivosesta suhteesta, vaikka aluksi tuntui, että en selviä (eka viikko ihan hirveä), ja nytkin vasta kuukausi takana, mut olo on ihan kuin eri ihmisellä. Ei enää unettomia öitä ja kyyneleitä vaan hymyillen pusken kesää kohti ja sitähän ei koskaan tiedä, kuka vielä vastaan käveleekään =)
Kiitokset kalatyttönen sulle kannustuksesta, osaltasi olet vaikuttanut päätökseeni ja nyt on oloni huomattavasti parempi. Aurinkoista kesää, ja halauksia!!!!
Oi kuinka ihanaa kuulla että minun kokemuksistani on ollu sulle apua :) Tosi aurinkoista ja mukavaa kesää myös itsellesi, etköhän säkin ala vähitellen katselemaan ja löytämään uusia tuulia. Ja ainakin minulla uudet tuulet toivat elämääni paljon enemmän onnea mitä vanhat ikinä, uskon että samoin käy sinulle!
Kesätuuletko puhaltaneet vai mitä tapahtunut, mutta kyllä on nyt hyvä ja lämmin olo. Vierelle on tupsahtanut ihana (neitsyt)mies, ja vaikka ollaankin tapailtu vajaa kuukausi, niin silti tuntuu, että tästä vois ehkä jopa tullakin jotain. Ainakin olen selvillä siitä, missä mennään ja jutellaan asioista. Toista se oli kaksosmiehen kanssa, jonka mielipiteet vaihtui päivittäin. Huih!
Nyt hymyillen eteenpäin ja hyvää kesää kaikille!
Halaukset kalatyttöselle!
Hei! Luin mielenkiinnolla teidän ajatustenvaihtoanne... Itselläni on takana vaikea ero ja kosketti teidän molempien kirjoitukset aika tavalla. Olen todella onnellinen puolestasi, kun olet päässyt eron yli ja kun vielä olet löytänyt elämääsi uusia tuulia! Onnea sinulle uuden ystäväsi kanssa ja hyvää kesää!
Onnea Mirellah myös minun puolestani! On tämä ajatustenvaihto ollut mukavaa ja terapeuttista minustakin, vaikka uusissa suhteissa olenkin. Kaikkea hyvää sinulle! Ja mukavaa, jos nämä kirjoitukset ovat jotain ulkopuolistakin koskettaneet :)
Uusia kuulumisia pitkästä aikaa. Olen yhä edelleen onnellisesti yhdessä neitsyt mieheni kanssa ja tuntuu, että viimeinkin on löytynyt ihminen, joka voisi olla Se Oikea. Olen niin onnellinen ja kiitän sinua vielä kerran "kalatyttönen", kun jaot kokemuksesi (erityisesti) minun kanssani. Ilman sinua, en ehkä olisi uskonut, että kaksosta parempaa voisi edes ollakaan. Vaan kun on =D (ainakin minulle). Ihanaa alkavaa syksyä aivan kaikille!
Onpa Mirellah mukavaa, että olet taas kirjoitellut kuulumisiasi, ja vieläpä positiivisia sellaisia :) Ihan mieltä lämmitti, kun sattumalta netissä käydessäni tsekkasin tämän keskustelun. Muistan tuon tunteen, kun oman kaksoseni silloin hylkäsin lopullisesti, ettei häntä parempaa voi maan päällä olla. Onneksi asia ei oikeasti ollut niin. Minulla syksy on lähtenyt käyntiin tasaisen hyvissä merkeissä, toivotan kaikkea hyvää ja pitkää yhteistä tulevaisuutta sinulle ja neitsytmiehellesi!
Olen yhä edelleen neitsytmieheni kanssa, mutta viime aikoina olen kovasti kaivannut entistä kaksosmiestäni. Siis ihan mielettömästi! Näen unia hänestä ja aamulla hän on ensimmäinen ajatus mielessäni. Tämä on aivan kamalaa! Mikä minussa on vikana, kun kaipaan häntä? Olen todella, TODELLA onnellinen neitsytmieheni kanssa, mutta kuitenkaan en pysty päästämään mielestäni kaksosmiestä, joka pahasti kohteli sydäntäni. En ymmärrä ollenkaan, miksi kaipaan häntä... Kertokaa joku, mikä minua vaivaa???? P.S onneksi en ole törmännyt häneen melkein neljään kuukauteen. Juoksisin suoraan syliin, jos hän vielä huolisi... Miksi minä ajattelen edes näin???
voi_olla_totta! Itse olen tuntenut täysin samoja fiiliksiä viime aikoina! Tulin juuri miehen kanssa baarista, ja kaksonen pyöri mielessä koko illan ajan... Tiedätkö, tuli sitten tunne, että pakko käydä tsekkaamassa tämä viestiketju vielä ennen nukkumaan menoa. Niin outoa että sinulla Mirellah on ollut samanlainen tilanne kuin minulla (?), uskottelen itselleni koko ajan, ettei kuulumisten kyselemisestä tekstarilla tms. olisi mitään haittaa, että koko touhu olisi vaan viatonta ja normaalia tuttujen sananvaihtoa. Eihän tästä tule mitään, jos tämän fiilis ei katoa :< Ja en minäkään kaksoseen ole onneksi törmännyt. Tiedän, että sydän siinä jälleen heittäisi kuperkeikkaa, vaikka härkä minulle niin hyvä onkin ollut :(
Kyllä tässä on tullu taas mietiskeltyä, että onko tämä syksyn melankolisuus tarttunut minuunkin. Surettaa vähän joka toinen asia, ja siitä tulee mieleen aika kaksosmiehen kanssa. Tunne haikeasta ikävästä, mitä tunsin silloin melkein koko ajan. En ymmärrä mikä vietti minulla on olla melankolisessa mielentilassa! Onko se tyypillistä kalaa, vai oonkos vaan vähän friikki?
Mut on kyllä kumma, että sullakin "kalatyttönen" on ollu entinen kaksosmiehesi mielessä. Ihmettelen itseäni kovasti sen suhteen, että hyvän suhteen keskellä, kaipaan entistä kaksosmiestäni näin paljon. EN ole koskaan tuntenu näin... Mut en ole uskaltanu viestejä hänelle laittaa tai mitään. Pelottais niin kovasti vastaukset, tai vastaamattomuus. Uskon kuitenkin, että viimeistään ensi kuun aikana tulen törmäämään häneen, sillä menen paikkakunnalle jossa hän asuu ja siellä ei voi olla törmäämättä. Kammottavaa ajatellakin, jos sydän heittää kuperkeikkoja kurkussa silloin. Joutuu alkaa taas unohtamisen alusta asti. Ja se on raskasta!
Tulipas tilitys taas. Mut teki hyvää kuulla, että kalatyttönen sinullakin on vähän samanlaisia fiiliksiä. En ole uskaltanut kenellekään edes tunnustaa, että asia on niin ja senpä takia se kaihertaa vieläkin enemmän. Ollaanpas yhteyksissä!
Halaukset vielä!