Kaunis etäältä ja vaarallinen lähellä.
Veden tekemiä luomuksiakin satoi taivaalta.
Kunnes illantullen luo toinen valoaan.
-mieheltä naiselle-
Veden tekemiä luomuksiakin satoi taivaalta.
Kunnes illantullen luo toinen valoaan.
-mieheltä naiselle-
Siellä se valoaan loistaa
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onneksi ei minulle. Menetät toki sydämesi minulle, mutta en pahaa tee, kunhan ei tämmöisessä mukana väkisin pidetä. Mikä sitä sukua vaivaa? Muillakin ollut samoja ongelmia, tiedän kyllä että ovat kymmeniä vuosia sitten suosineet serkusten välisiä liittoja, sodassa tai sen jälkeen osa ilmeisesti lukenut mustaa Raamattua, sukulaisia paljon välitilassa, odottavat ilmeisesti armahdusta. Jonkun verran myös sota-aikaisia lapsikuolemia, pelastimme yhden sielun. Osa niistä taloista on täynnä surua, pitäisi puhdistaa kaikki. Yhden puhdistimme, mutta sinne jäi vielä jotain. Siellä näin 1.kerran sen portinvartijan. Hirmuisen iso, vahva ja komea. Hyvin vakava ja surukatseinen. Poistimme heiltä myös 30 sukukirousta, jotka langetettu joskus 1800 luvulla. Uskon että näiden takia minun piti tänne tulla, vielä on jotain tehtävää.
Sodassa meni paljon väkeä täältä, ja osa ei ikinä palautunut ennalleen. Aika viriliä porukkaa, koska suoraan heidän jälkipolveaan on vielä Keski-iässä. Muistan erään henkilön puhuneen että omistivat kerran melkein puoli kylää, mutta ei enää, ja en tiedä siitä sen enempää. Löysin henkilön vanhoja uskonnollisia kirjoja ja kirjeenvaihtoa Amerikkaan. Tosi mielenkiintoista. Kirjoihin tehty ihmeellisiä merkintöjä, miehelleni on ollut suuret odotukset. Jotain he ovat odottaneet pitkään.
Hänellä oli myös tapana sanoa, hiljaa ettei alakertalaiset herää. Jotain puhui minulle eri olemuksista. Nyrpeään sävyyn he aina puhuvat suvun miehen puolisoista.
Niiden suvussa on myös ollut kuulemma hirmu vahva noita, jonka nimeä toivottiin jos saamme tytön.
Hänen kuviaan on joka talon seinällä, näen niistä aina painajaisia, tuntuu että tuijottaa. Tule tänne niin päästään tutkimaan.
Koskakohan me päästään niitä yhdessä katsomaan...
Ja vielä, kun viimeiset henkilöt kuoli siitä sukupolvesta, nousi esiin jotain mustaa. Ilmeisesti jotenkin pitivät hallinnassa tätä kaikkea. Ollaan kuitenkin niin myöhässä, että lähes kaikki asiasta tietävät ovat kuolleet, muistisairaita tai ei suostu uskomaan mitään. Kuten mieheni, joka varoittaa tutkimasta asioitaan. Mutta minulla on semmoinen olo, että en pysty siihen, ja niin ei ole tarkoitettu.
Dorka kaikki kuollaan joskus
Lumihiutaleita ❄ auringossa 🌤 kimaltavat illan kuutamossa 🌙 jos pakkanen käy vesi kuuraan.
Koskakohan tulee ensilumi? Joulukin on ihan kohta...
Miten mies jakselet? Toivoisin, että et päästäisi minusta irti kaikesta huolimatta.
Omo ja se Ariel
Kaunista.