Suomi on järjettömän kilpailukykyinen....

Vahvojen sähköverkkojen Suomessa ei vielä täysin ymmärretä, kuinka sähköistynyt yhteiskuntamme jo on.
-menit minne tahansa aina on sähköverkkoja näköpiirissä, melkoin voi noin sanoa kun tässä Suomea samoiltua ristiin rastiin.
esim. Uuden Aurora-linjan valmistuttua Ruotsi nojaa yhä enemmän Suomeen.

Meillä on ollut vieraitten viikot. Aika kulunut kanssaan niin nopsaan mm
käytiin Nuuksion kansallispuistossa, joka oli heille elämys suurkaupunkilaisina, että näin liki pääkaupunkiamme tuollainen " AARRE" kuten he sanoivat. Siitä voisi pidempäänkin kirjoittaa, mutta jokainen löytää googlella hakien laajempaa tietoa.

Jos aloitukseen ja sähköön. Siinä "rautarouva" näitän kattaa maamme sähkön runkolinjat.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9f/Rautarouva_voimajohtopylväs_1.JPG/800px-Rautarouva_voimajohtopylväs_1.JPG

Nyt pitäätukeutua valmiiseen tietoon >>
Varsinaisen kantaverkon alkuhetki oli Imatrankosken vesivoimalaitoksen ja sen Turkuun ja Viipuriin yhdistävän 563 kilometrin mittaisen Suomen ensimmäisen 110 kV:n suurjännitesiirtojohdon, eli niin sanotun Rautarouva-linjan käyttöönotto 16. tammikuuta 1929. Tähän runkoyhteyteen liitettiin sähköasemien kautta sen varrella sijainneita sähkölaitosten alueverkkoja, muun muassa Helsingin 35 kV:n alueverkko. Linjan länsipäähän rakennettiin vuonna

Vähäsateisten vuosien 1932–1934 aiheuttama vesivoimapula johti teollisuudessa sähköpulaan, joka rajoitti laajentuvaa teollisuustuotantoa ja nosti kustannuksia varsinkin Kymenlaaksossa. Teollisuus joutui ostamaan sähköä Imatran Voimalta ja tuottamaan sitä kivihiilellä vuonna 1932. Teollisuus päätti heti rakentaa Vuokseen oman vesivoimalan ja sille omaa rinnakkaista sähkönsiirtoverkkoa. Verkon ensimmäinen osa rakennettiin samanaikaisesti Vuokseen rakennetun Rouhialan 100 MW:n vesivoimalaitoksen kanssa, joka valmistui 1937.

Rouhialan sähköä käyttivät osakkaat Kymin Osakeyhtiö Kuusankoskella, Enso-Gutzeit Imatralla, Yhtyneet Paperitehtaat, Etelä-Suomen Voima, Tampella ja Ahlström. 120 kV:n siirtolinja rakennettiin Rouhialasta Imatralle, sekä Inkeroisiin, mistä se haarautui Kyminlinnaan ja Kuusankoskelle. Myös Simpeleen paperitehtaan oma 47 kV:n johto liitettiin Rouhialan vesivoimalaitokseen. ESV:n 1930 valmistunut 70 kV:n linja Kymijoelta Porvoon kautta Helsinkiin liitettiin tähän Rouhialan Voima Oy:n verkkoon Kyminlinnasta, sekä Inkeroisista. Imatran Voiman siirtoverkko ja teollisuuden oma siirtoverkko olivat suoraan yhdistettynä toisiinsa vain Korialta aina 1950-luvulle asti.
Moskovan välirauhan menetykset

Sodanjälkeisten alueluovutusten yhteydessä Suomi menetti noin kolmasosan vesivoimatuotannostaan (35 vesivoimalaitosta, 122 MW tehoa, muun muassa Enso ja Rouhiala) ja osan kantaverkkoa, sekä Kannaksen 35 kV:n alueverkon. Tilanne johti sähköpulaan ja sähkönkäytön säännöstely loppui vasta helmikuussa 1949. Teollisuus aloitti Rouhialan korvaavan vesivoimaprojektin jo 1944 Kemijoen Isohaarassa, joka käynnistyi loppuvuodesta 1948. Voimalaitoksen lopullinen teho on 106 MW. Raha- ja tavarapula vaikeuttivat voimalaitoksen ja sen siirtoyhteyksien rakentamista.

Eteläisen Suomen sähköntarve sysäsi liikkeelle Pohjois-Suomen vesivoimaloiden rakentamisen ja sähkön siirtoon rakennettiin 220 kV:n linja Oulunjoen Pyhäkoskelta Hikiälle vuonna 1951, sekä 400 kV:n linja Kemijoen Pirttikoskelta Hyvinkäälle 1960. <<

Siinä tuollainen pieni -laaja katsauskin, kun asiaa mahduttaa yhteen sivuun.