Oon ihan hajalla

Jaksoitko kuitenkin postata tuon "nuorityttötrollin?

Kiitos tästä 😭
En näe itsessä mitään hyvää. Olen täydellinen hylkiö. Jeesusta yritän nyt rukoilla, että auttaisi hädän hetkellä enkä päätyisi siihen viimeiseen ratkaisuun. Valvon kaikki yöt milloin mistäkin syystä. Kirkon auttava puhelin ei vastaa minulle. Yritän huomenna uudelleen. Moikka

Kiitos! Sanasi lämmittävät sydäntäni. Tiedän, että tarvitsen nyt kipeästi apua enkä tule sitä mielenterveyspalveluista saamaan. Se tie on kuljettu loppuun.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos! Sanasi lämmittävät sydäntäni. Tiedän, että tarvitsen nyt kipeästi apua enkä tule sitä mielenterveyspalveluista saamaan. Se tie on kuljettu loppuun.

Kyllä auttajia on vaikka kuinka kotka arvostavat sinua juuri sellaisena kuin olet. Mutta on myös ikävää sakkia ja heistä kannattaa pysyä erossa.

Missä tilanteessa tahansa onkin niin se tunnetila, se minäkokemus, heikkouden tunne, huonouden tunne, ahdistuskin, ne kaikki katoaa jossain välissä, ehkä nopeastikin, ja sitten et enää edes muista nykyisiä ahdistuksia. Katse eteenpäin vain!

Missä tahansa tilanteessa onkin, sen voi nollata täysin, ja aloittaa uudestaan rakentamaan parempia olosuhteita. Tarvitsee vain ja ainoastaan hyvää opastusta ja hyviä neuvoja. Ahdistusta ja epävarmuutta on myös hyvä opetella jossakin määrin sietämään jonkin verran, koska se vahvistaa. Mistään kokemastasi ei lopulta jää mitään jälkiä Sinun todelliseen minääsi. Se kaikki katoaa kuin pilvet taivaalla.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä auttajia on vaikka kuinka kotka arvostavat sinua juuri sellaisena kuin olet. Mutta on myös ikävää sakkia ja heistä kannattaa pysyä erossa.

Missä tilanteessa tahansa onkin niin se tunnetila, se minäkokemus, heikkouden tunne, huonouden tunne, ahdistuskin, ne kaikki katoaa jossain välissä, ehkä nopeastikin, ja sitten et enää edes muista nykyisiä ahdistuksia. Katse eteenpäin vain!

Missä tahansa tilanteessa onkin, sen voi nollata täysin, ja aloittaa uudestaan rakentamaan parempia olosuhteita. Tarvitsee vain ja ainoastaan hyvää opastusta ja hyviä neuvoja. Ahdistusta ja epävarmuutta on myös hyvä opetella jossakin määrin sietämään jonkin verran, koska se vahvistaa. Mistään kokemastasi ei lopulta jää mitään jälkiä Sinun todelliseen minääsi. Se kaikki katoaa kuin pilvet taivaalla.

Ei se ahdistus välttämättä minnekään katoa. Tilannetta tai tapahtunutta ei myöskään voi nollata täysin, esimerkiksi itselläni terveydenhuollossa kokemani vääryydet ovat koko ajan läsnä, vaikka osasta tapahtumista on aikaa 17 vuotta. Olen niin stressaantunut, että triggeröidyn tietyistä sanoista tai keskusteluaiheista ja sellainen jatkuva ahdistus ja paha olo kaivaa mieltä ja tulee takaumia menneistä asioista.

Minä pelkään mennä lääkäriin, koska en tiedä, onko hän lukenut ne kirjaukset, joita on vääristelty ja muuteltu muutaman mua hoitaneen epäasiallisen henkilön toimesta. Mä en tiedä, mitä ”tulkintoja” sinne on kiireessä tai näiden asiattomien kirjausten pohjalta tehty. Mä en uskalla hakea rokotetta sieltä, mistä haluaisin, koska joudun pelkäämään, että rokottaja avaa mun hullun paperit. Mä en saa vakuutuksia tai ne on niin kalliita ettei niitä kannata ottaa tän mun hoitohistorian takia. Mä en saa fyysisiin sairauksiini hoitoa, esim. lähetteet vaan katoaa jonnekin tai niihin ei vaan reagoida moneen vuoteen. Mun valituksiin ei tule asiallisia vastauksia, sillä mua pidetään psykiatrian puolellakin jotenkin huomattavan epäluotettavana. Näille ihmisille minä avauduin ja kerroin kipeimmät ja häpeällisimmät asiani ja luotin, että kyllä nää ihmiset osaa ja hoitaa. Ei se sit mennytkään ihan niin.Mä en voi asioida kelassa, sosiaalitoimistossa tai työkkärissä, koska pelkään, että nekin näkee ne mun hullut viestit, joita laitoin, kun olin hädissäni ilman hoitoa ja lääkkeitä ja pelkään, et henkilökunta tekee musta jotain pitkälle meneviä johtopäätöksiä niiden vuoksi, olenhan itse todistanut näin tapahtuneen. Mä haluaisin hävittää koko tän oman tarinan, sillä tämä joukko ohitti täysin mun avunpyynnöt eli koko homma ja itsen nöyryytys oli vielä ihan turhaa työtä, sillä ei sieltä apua saanut, kun sitä tarvitsi. Nämä työntekijät ovat siivonneet ja kaunistelleet tarinaa itselle paremmaksi.

Sitä henkistä kärsimystä, jota tää porukka aiheutti ei voi nollata. Se rikkoi jotain pysyvästi, se rikkoi mun ajatuksen oikeudenmukaisesta maailmasta tai siitä että voi luottaa siihen, että jos tarvitsee apua, sitä saa. Tää tapahtui mulle ja oli niin sietämättömän kamalaa, että toivon hartaasti, että joskus herään nollautuneena ja pilvet ovat taivaaltani poissa. Vaikka hoito on nyt hyvää, se ei poista tätä traumaa mihinkään eikä niitä näkymättömiä arpia, jotka mun sieluuni tästä jäi tai pysyviä muutoksia aivoihin, joita nää lääkekokeilut aiheutti.