Lumihiutaleet kilvan leijailleet,
läpi yön, pimeässä ehtineet,
ovat maahan vapaasti pudonneet.
Joella valkoinen maa, pimeyden askel, jälkenä peittoon valkeaan.
Kahdet jäljet maahan painuneet,olivat
polkua öisen pimeän metsän,
tuolloin edenneet, harjalle nousseet,
jäljet nuo,
polulla pimeässä,perätysten.
Polulta pihaan päätyneet
kuivaan poutahiekkaan levinneet,
öihin varjojensa, toisiinsa liimautuneet.
läpi yön, pimeässä ehtineet,
ovat maahan vapaasti pudonneet.
Joella valkoinen maa, pimeyden askel, jälkenä peittoon valkeaan.
Kahdet jäljet maahan painuneet,olivat
polkua öisen pimeän metsän,
tuolloin edenneet, harjalle nousseet,
jäljet nuo,
polulla pimeässä,perätysten.
Polulta pihaan päätyneet
kuivaan poutahiekkaan levinneet,
öihin varjojensa, toisiinsa liimautuneet.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täälläkin leijailee ; kaunis aloitus päivään❤❄
Leija
Jos lumi ei kimmellä
kun maahan jää
se sulaa pois
jää märkä maa
Luminen lehti puusta nähden,
värjöttää oksalla yhä kylmissään;
on nähnyt kaiken.
On nähnyt kaiken.
Linnanradan tuolla puolen,
polulta pihaan veivät jäljet, jo vankoiksi painuneet,
vasten seinää, vasten sateen piiskaamaa
seinää, perätysten, kulkivat jäljet polulta kaksikon.
Kukkulalla lakka kaunis,
hallan vaaran rajamailla.
Pyyntikuoppien vanhojen aikojen,
tontilla esi-isien,
pesäpaikkana
suruperhosten.
Tikkaita ylös noustessaan,
joka askelma seinää paiskiessaan.
Narskahtelevan luukun, narskis kas vain
ja ovi eteensä avautui. Ollut luolassa seinän, ei mitään vietävää, six koliseva hämärän hiiipiii, noita ääniä ulkoa tajutessaan, ehtinyt ei seistä hetkeään, hämärä ilmalennostaan, luukusta tikkaisiin, halki vankan lankun pokkipään, hajonneen tikkaan tään,
läht
ivarjossaan metsään rämpimään.
Keiju katselee kun pupu loikkii illan hiljaisessa hämyssä.
Pupu pysähtelee välillä, kuuntelee pitkillä korvillaan. Kuuleeko se koko maailman äänet, ihmetellen, kuulostellen, korvat väristen.
Lunta satelee hiljalleen kuin pumpulinpehmeää nenän päähän.
Koiruliini haistaa myös pupun ja jää ihmettelemään, pysähdellen, haistelee pupun jälkiä.
Aamukävelyllä pupun tassun jäljet lumessa. Koiruliinin kuono pupun jäljissä, häntä heiluen, lumisessa metsässä.
Lunta sataa, valkeita pitsihaituvia koiruliinin kuonon päällä.
Koiruliinista tulee mieleeni ruskean musta koira, nimeltään Rudolf.
Talvella on lumella valta
Lumiukko voi kuvitella olevansa,
lumimies joka neidon ikkunan alla
päivä kaudet tuijottaa ja kovana tököttää
Miksi neito mököttää...🤭
Ei ole lumiukkoa ikkunan edessä, ei lumipalloista lyhtyäkään. Niin ei neitokaan mököhtä, ei liikene kuiten hymyäkään.
Maskinaamassa 😷 vaan silmät nauraa...
Hyi helvetti, lunta! HYI.