En nähnyt mitään merkittävää sinussa. Mutta pikkuhiljaa jokin sisäisissä tunnoissa muuttui, pikku hiljaa askel kerrallaan. En osaa sanoa tarkalleen mikä iski, mutta ainakin ne monet erikoiset katseen luonnit. Pinnan alla olikin mielenkiintoinen ja tutkimaton maailma, ne ajatukset ja tapa kertoa asioita hauskasti. Alussa se oli orastavaa ja heikkoa ihastuksen tunnetta, mutta mitä pidemmälle aika meni ja opin tuntemaan, niin ihastus muuttui rakkaudeksi. Näin ei aiemmin ole käynyt. Löysin aarteen, hienon persoonan, joka puhutteli sydämen syvimpiä tunteita ja sielun harmonisia sointuja. Omalta kannaltani katsoen meillä resonoi. Näin jälkikäteen ajateltuna meidän tarina, jos nyt sanaa meidän sopii käyttää, vaikuttaa erikoiselta. Oliko sattumaa, ja oliko kaikki vain minun vilkkaan mielikuvitukseni tuotosta, nekin hetket kun sisäiset äänet sointuivat yhteen? Mutta tämähän on vain minun versio tarinasta, voimakkaasti värittynyt tarina.
Miten tämä rakkaustarina päättyi? Ei, se ei ole päättynyt, mutta ei alkanutkaan.
Miten tämä rakkaustarina päättyi? Ei, se ei ole päättynyt, mutta ei alkanutkaan.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Kaunis kuvaus siitä kun sielut kohtaa 🪐🌠
No ei mun mielestä kyllä kauheen kaunis...
Samaa mieltä, ehtaa paskaa koko setti.
Niin kun jo tärventynyttä sielua ei kovin " hennoksi" muuttoo... ja kipujani jotka ovat vihlovia tai pistäviä niin olen sitten varmoon minäkin.??
Itse en sanoisi noin tylysti, että en pitänyt hänestä alussa. En miettinyt koko asiaa alussa. Hän oli ihminen joka käväisi siinä kerran toisenkin enkä kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Kunnes jotain tapahtui. Se loppu on "meidän" tarina, minun ja hänen. En tiedä onko se jo päättynyt vai ei. Kyllä se sydämessä elää vielä pitkään. Hän elää minussa. (naiselta)
Hienosti kirjoitit! Tuossa on jotain, joka resonoi minun kanssani, tarinani kanssa.
Ehkä sanoin tylysti. Ehkä olisi voinut sanoa, etten kiinnittänyt häneen huomiota.
Hienosti kirjoitit itsekin. Tarinoissa on kieltämättä jotain samaa. Ehkä ollaan molemmat rakastuttu johonkin ihmiseen melko yllättäen. Tai niin mulle kävi.
"Alussa en pitänyt sinusta". "En nähnyt mitään merkittävää sinussa". Aika ikävästi sanottu. Oliko ensitapaaminen jotenkin negatiivinen vai mitä?
No ei kyllä tässä tilanteessa ole.
Noilla ilmaisuilla on tarkoitus kuvailla yllätyst, muutakin kyllä. Se tuli puskista. Ja nuo sanat on totta.
Voitko sanoa saman suomeksi?
Minä ymmärsin tämän täysin. Ei tarvitse suomentaa.
No se oli sitten varmaan sulle tarkoitettu.
Ei välttämättä, en sillä tarkoittanut, ehkä ollaan vaan samalla aaltopituudella. Samanlainen ymmärrys.
Missä tapasitte?
Mitään rakkautta ei koskaan ollutkaan.
Kyllähän tuolla aloittajalla oli, sen osaa lukea lapsikin. Miten edes kehtaa omia noin kauniin tekstin tuollaisella pikkulapsen kommentilla? Eihän tuo aloitus sulle ole.
Aloitus on pelkkää surkeaa soppaa ja epämääräistä ajatuksen juoksua. Mitään rakkautta tai edes siihen liittyvää ei tuossa teksiläjässä ole. Joku nahjainen yh kuvittelee itsestään liikoja ja sotkee puurot ja vellit keskenään.
Sinä olet täällä se nahjainen yh. Mun mielestä enkä ole ap.
Ei minulla ole jälkeläisiä, joten huti menee satutäti.
Samaa mieltä 22:53:n kanssa. Olisin hyvin otettu jos teksti kertoisi tapauksestani. ( mies )
Nyt oikeesti herätkää!😂
Sinä voisit itse herätä tuosta jatkuvasta harhasta ja kuvitelmista, että kaikki täällä vaan leikkii ja kiusaa toisia. Kyllä te kiusaajat olette täällä vähemmistöä. Niin halvatun äänekästä vaan. Kun kasvat aikuiseksi, huomaat ettet ole edes kovin hauska.
Harhat ja kuvitelmat ovat tämän palstan sisältö.
niin mutta nuo tekohauskat lapset pilaa nekin.
Totuus satuttaa.
Lapset luulee olevansa asioiden ytimessä, mutta ei ymmärrä omaa yksinkertaisuuttaan ja purkaa riittämättömyyden kokemuksiaan täällä kun ei muutakaan väylää ole ja kukaan ei kuuntele
Voisitko sinä raukkaparka mennä sairastamaan tuota taitaisi jonnekin muualle, tuo kirjoittelusi on erittäin myötähäpeää herättävää, mutta sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Sivusta
Olisi sinullakin ollut edes se nahjainen yh, niin olisi joku sinut kasvattanut hyväksi ihmiseksi.
Ihana.
Juu, mutta en minä pidä sinusta silti vieläkään.
Mitä täälä teet sitten?
Ihana alotus, todella valloittava. Tuossa on kyse jo pintaa syvemmästä. Toivottavasti ap:n tunteiden kohde kokee samoin. Tuosta näkee, että elämä yllättää. Uusia ihmisiä kohdatessa on hyvä olla mieli avoimena, pelkkiin pinnallisiin asioihin kiinnittää alkuunsa huomiota, mutta kun toisen tapaa toimia, eleitä, juttuja ym. oppii tuntemaan voi fiilikset muuttua. Kerta kaikkisen hurmaava ja raikas alotus tällä palstalla, kiva lukea, muuten täällä ei enää viitsikään paljo mitään lukea. Kiitos alottaja, kun saat uskomaan, että hyviä asioitakin voi tapahtua.
En minäkään aluksi nähnyt hänessä mitään erikoista, en huomannut häntä. En tiedä, miksi silmämme alkoivat tarttua niin usein toisiinsa. Siinä vain kävi niin. On minulla joitakin teorioita siitä, miksi niin kävi. Minä en edes tajunnut siinä olevan puoleltani mitään ihastumista ennen kun se kolahti kunnolla. Kun tajusin sen, ihmettelin, miksi en ollut nähnyt häntä aiemmin. Nyt en enää pysty olla näkemättä häntä. Ja kun näen, sisälläni syttyy valo, jonka uskon hänen näkevän.
Olipas upea kirjoitus jollekin, mutta jos satut olemaan hän niin voitais oikeesti nähdä joku päivä.
Hei! Mielenkiintoinen profiilikuva sulla. ☺️
Kiitos, olis kiva nähdä sun profiili kuva ... 😏
Moi vaan täältäkin olipas upea kirjoitus aloittajalla.
Niin
Sisällämme valo
Se näyttää tietä
Meitä on varmaan monta joille on käynyt juuri näin. Jotenkin tuntuu että se eoätodennäköinen ihastuminen epätodennäköiseen ja jopa ehkä epäsovinnaiseen kohteeseen pitkän ajan kuluessa on jotain elämää suurempaa ja merkityksellistä. Se yhteys niin ainutlaaruinen. Sitä en tiedä kokiko tai kokeeko hän tilanteen näin. Olenko vain yksin luonut kuvan.
Samat ajatukset meillä. t. Nainen sivusta
Minusta aloituksessa ei ole mitään upeaa ja kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Taidat olla se sama mies, joka arvostelee naisia päivät pitkät täällä ja kuvittelee, että pari överiä liirumlaarumia loukkaavan alkulauseen jälkeen jotenkin sumuttaa lukijoita? Narsismiksi tuota kutsutaan
Minäpä kerron, miten tässä kävi. Ap teki kauniin aloituksen, jonka jälkeen kaikki muut alkoivat sohia toisiaan, joten ap livahti takavasemmalle piiloon. Nainen, josta aloituksessa kertoi, ei ole tietoinen kirjoituksesta, joten koko homma lässähti kasaan, kuin pannukakku.🤣🤣🤣
T. Minä.
Näin täällä käy joka ketjussa. Ajanvietettä.
Eli tämä sönkötys oli kuin olikin naiselle ja aloituksen pohjimmainen tarve oli kertoa, että aloittaja on parempi ja nyt hän sallii ajatustensa olevan pelkkää tähtisadetta purppuran värisellä taivaalla? Ei jatkoon ja on kyllä hölmö jos ei tuon siirapin läpi näe
Ei pidä paikkaansa. Mulla on pakonomainen tarve sohia kiusaajia ja olla kisattujen puolella. En silti ajattele, että aloitus olisi minulle. Nuo tarpeettomat aloituksen arvostelijat tuntevat tarvetta käydä aloittajien kimppuun. Ihmisten, jotka kirjoittaa niin, että he hädin tuskin sitä itse ymmärtävät.
Loppu.
Täällä on nämä ikävöijät suurimmaksi osaksi nuoruuden höppänöitä😊jotka vielä uskoo siihen ainoaan rakkauteen. Jos sattuu ihastumaan vaikka perheelliseen ,on satavarma että tuo se oikea on ,satujen prinssi😊 valitettavan usein se satujen prinssi osoittautuukin sammakoksi. Eipä toivoisi kenellekkään niitä raastavia pettymyksiä, mutta oppi se on heidänkin koulunsa ja juuri pettymysten ja virheiden kautta. Olen pahoillani mutta näin se menee.
No kuule, kun kaikki ei pidä ihmisiä ylipäätään satujen prinsseinä/prinsessoina hyvinhän aloittajankin on kuvannut kuinka hän ei ensin viehättynyt ihastuksestaan, mutta sitten tuntemisen myötä roihahti. Sanoisin, että asioita tapahtuu ihmisille, jotka uskoo asioihin. Rakkauttakin on, kun siihen uskoo ja itse rakastaa.
Kaiken nähneenä voin kommentoida ajatuksiani. Mikään roihahdus ei kerro mitään mistään oikeasta kun sellaista ei edes ole. On vain oppikouluja jotka tiettyjen ihmisten kautta elämme. Ihastuminen,ei edes rakastuminen kerro siis mistään muusta kun että ota opikseksi .
En tykkää ihmisistä, jotka asettuu toisten yläpuolelle esim. ajatuksella kaiken nähneenä. Voit olla paljon nähnyt ja kokenut, kuten itsekin olen, en silti voisi ikinä ajetella, että olen kaiken nähnyt. En myöskään pidä omia ajatuksiani parempana kuin vähemmän kokeneilla ja me pohjataan ajatuksia eri kokemusten kautta ja ny the way, vasta kuoleman hetkellä on kuitenkin kaiken kokenut tai voihan sitä loppuelämänsä viettää kaiken kokeneena, mutta sehän olis turhaa, eiks mielummin kantsis kuolla pois, kun ei enää mitään koettavaa oo.
Sinä olet keski-ikäisen kyyninen. Teet rakkaudesta vitsin. Oma rakkautesi on jo arkista tai ohi, ei sillä ole mitään tekemistä enää romanttisen rakkauden kanssa. Tunnistan tuollaisen, olen ollut samanlainen. Olin samanlainen kunnes edessä seisoi mies, joka sulatti kaiken kyynisyyden pelkällä olemuksellaan.. nyt uskon että rakkautta on ja se kuuluu kaiken ikäisille. Toki iän myötä lähestymismahdollisuudet kapenee. Ei nähdä baarissa kuten nuoriso. Saattaa vaikka jämähtää nettipalstalle tunteilemaan.
Elämä ei ole kokemuksia varten. Itse haluan ainakin olla seuraamassa mihin maailma etenee mahdollisimman pitkään.
Ap, jos tämä olisimme me: too much water under the bridge
Oletko jollain englannin kielikylpykurssilla kun pitää koko ajan tännekin sitä mättää?
Ei ollut rakkaustarina alkanut kun minut pois eristettiin. Ehkä palaamme asian äärelle kun molemmat kasvamme ihmisinä. Olit tärkeä, olet tärkeä mutta silti poistin numerosi, aika ei ollut meidän.
Miksi pitää vastata rakastuneelle kuin jollekin tinder treffille? Mietin vaan sivusta. Sinä ja ap olette kuin eri maailmasta.
Kaikille ei ole suotu kirjoituslahjoja, joten en ilmaise tunteitani kirjoittaen. Hän tietää kyllä tämän ominaisuuteni. Kiitos kuitenkin kommentistasi.
No joo näihin kommentteihin,enkä ole aloittaja ,senverran että näköjään sitten vanhoinakin otetaan ensiaskelia asiassa jos toisessa. Toinen voi olla nähnyt ja kokenut kaiken rakkauden saralla ,mutta oppimista edelleen muissa asioissa, ja sitten päinvastoin😊 Eletään,tehdään virheitä ja opitaan,jokainen omaan tahtiin.
Ap, kerro tuo sama hänellesi, kenestä aloituksessa puhut. Kerro se hänelle, äläkä pidä noita ajatuksia itselläsi, ellet selkeitä pakkeja ole saanut. Ehkä teillä on vielä mahdollisuus jatkaa kaunista tarinaanne, joka ei välttämättä ole pelkästään yksipuolista. Et tiedä sitä ennen kuin kysyt.
Mutta mikä minä olen neuvomaan ketään, kun itse vähän vastaavaa kokeneena annan asian olla, kertomatta tunteista pelon takia, mutta myös oman riittämättömyyden tunteen takia. Älä tee kuten itse teen, osin luovuttaneena, mutta pystymättä unohtamaan, vaikka kuukausia on kulunut näkemisten välillä, ja lähes kaksi vuotta vailla puhemahdollisuutta. Omalla kohdalla taitaa olla jo myöhäistä.
L.
Mitä ihmettä te naiset valitatte? Olkaa inhimillisiä miehille, älkääkä vaatiko "kuulentoa" ainakaan aivan heti! Nimim. Munat jäissä Marsiin asti.
Miten tää liittyy aiheeseen? Miksi kirjoitat täällä?
No eiköhän tuo ole aika normaalikin suhtautumistapa aikuiselle, no ehkei ihan aversio mutta neutraali ja hieman varauksellinen suhtautuminen vieraisiin ihmisiin. Eikä sellainen luonnonlapsimainen välittömyys ja uteliaisuus,Ja sitten on myös niitä tosi hitaasti lämpeneviä, joihin tutustuminen ottaa tosissaan aikansa, jos päästävät ylipäätään tarpeeksi lähelle sen koskaan tapahtua. Kaikissa on enemmän mitä päälle päin näkyy. Joskus sen vain huomaa liian myöhään, pitkään lähelläänkin olleista ihmisistä. Että olisi ollut aineksia paljon enempään, ikävää ainutkertaisen ihmiselämän pienentämistä ja tuhlausta tuo.
Miksi se ei ole alkanut? Voisitko tehdä asialle jotain, kun noin paljon rakastat?