Ollaan jo(/vain) puol vuotta lasta yritetty ja nyt kun vihdoin tärppäs olin onnesta soikeana. Petyin kuitenkin mieheni reaktioon. Hän vaihtoi puheenaihetta kun yritin keskustella masuasukistani. Jotenkin ehkä etääntykin musta. No riitahan siitä sit tuli kun tunsin oloni niin yksinäiseksi. Hänen selityksensä oli et se tuli niin yllättäen ja hän haluaa vaan ajatella asiaa rauhassa itsekseen. Oltas vielä niinku enenki. Mä taas oisin halunnu yhdessä hänen kans iloita ja suunnitella tulevaa.
Eihän tämä tietenkään sitä kerro että hänestä huono isä tulisi, mut sai kyllä ajattelemaan että oliko hän sittenkään valmis tähän. Tai sit mun hormoonit sai mut ajatteleen asiaa vaan omalta kannaltani.Ehkä vaadin häneltä liikoja. Kai silläki oikeus tuntea niinku tuntee. Petyin kuitenkin ,ku en olekaan nyt niin onnellinen ku vakuutin silloin itselleni, et kun olen raskaana oon vaan onnellinen.
Onko jollain kokemuksii samantapasii kokemuksii ensireaktioista? Miten kaikki selvis? Miten mies muuttui raskauden aikana?
Eihän tämä tietenkään sitä kerro että hänestä huono isä tulisi, mut sai kyllä ajattelemaan että oliko hän sittenkään valmis tähän. Tai sit mun hormoonit sai mut ajatteleen asiaa vaan omalta kannaltani.Ehkä vaadin häneltä liikoja. Kai silläki oikeus tuntea niinku tuntee. Petyin kuitenkin ,ku en olekaan nyt niin onnellinen ku vakuutin silloin itselleni, et kun olen raskaana oon vaan onnellinen.
Onko jollain kokemuksii samantapasii kokemuksii ensireaktioista? Miten kaikki selvis? Miten mies muuttui raskauden aikana?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mies oli kanssa alussa vähän hiljainen, mutta sanoi myöhemmin sen johtuneen siitä, ettei vielä oikein ymmärtänyt, että lapsi tosiaan on tulossa. Älä huolestu, kyllä meillä ainakin miehen suhtautuminen muuttui, kun oli vähän aikaa ajatellut asiaa itsekseen. Nyt hän on innostunut tulevasta vauvasta. :)
itse olet jo lapsesi kanssa, koko ajan. mies kypsyy ajatukseen paljon hitaammin. ehkä hän sitten alkaa odottaa vauvaa yhtä innolla kuin sinä, kun hän näkee konkreettisesti kun masusi alkaa kasvaa. muista että mies ei tunne potkuja mahassaan! sama on sitten synnytyksen jälkeen: olet ollut lapsen kanssa jo 9kk, väistämättä teille on muodostunut jo yhteys toisiinne. lapsi tuntee sinut tuoksusta ja sydämen sykkeestä. miehelle lapsi on aivan vieras ja outo, se vain tupsahtaa hänen käsivarsilleen. mies voi jopa tuntea mustasukkaisuutta vauvalle ja sinulle. ja itsensä ulkopuoliseksi kun ei ole "äiti" vauvalle.
jos tunnet itsesi kovin yksinäiseksi ajatuksinesi, kirjoittele esim. täällä muille äideille. moni on ollut samassa tilassa. ja voithan näyttää miehellesikin tuon "isien palstan", ehkä hänkin löytää sieltä muita kohtalotovereita. ja osaa näin purkaa tuntojaan.
yhdessä päätimme ruveta "yrittämään" lasta,no tärppäsikin ekalla kerralla!ja se oli liikaa miehelleni,päivä joilloin testi näytti plussaa..oli painajainen.miehen käytös muuttui aivan kamalaksi ja sitä jatkui noin2kk ja sen jälkeen tulikin ero.miestä ei ole kiinostanu koko asia ollenkaan,ei ole yhteydenpitoakaan.toivon että sinun miehesi on vain "onnesta" sekaisin,eikä sen takia vielä oikein osaa puhua asiasta!!onnea raskauden johdosta:)itselläni ei ole sitä jäljellä montaa viikkoa enää:)))
Meillä raskaus oli iloinen järkytys. Raskaus oli yllätys, mutta avomieheni oli kuitenkin iloinen kunhan molemmat toivuttiin alkujärkytyksestä. Nyt jo odotetaan innolla vauvaa vaikka ollaankin vasta ihan alussa.
me yritettiin myös lasta ihan tarkoituksella, mutta kun tulin raskaaksi ja kerroin asiasta miehelleni niin hän ei puhunut minulle koko päivänä mitään. Olin itsekkin aivan paniikissa että mitä jos tulee ero, pärjäänkö lapsen kanssa yksin jne. Mutta kun tyttäremme (nyt 8kk) syntyi, niin mieheni rakastui häneen heti aivan täysillä ja on ollut hyvä isä. Olen nyt jälkikäteen sanonut että minusta tuntui kauhean pahalta ja stressaavalta hänen asenteensa silloin kun olisin tosissaan tukea tarvinnut...mies on sanonut että se oli jonkinlainen shokki että tosiaan tulin niin äkkiä raskaaksi ja häntäkin pelotti isäksi tuleminen. Nyt meillä on asiat todella hyvin ja sisaruskin suunnitelmissa jonkin ajan kuluttua. PS. oltiin oltu yhdessä 7 vuotta kun tulin raskaaksi.
Tuo käytös miehiltä on tosi yleistä. Ne alkaa ehkä miettimään että miten käy baari iltojen ja/tai miten pärjätään taloudellisesti. Tiedän monta jolle on käynyt noin, mutta kyllä se sit siitä, usko pois!
Kaikille vastauksista. Nyt hetken itsekseni miettineenä näkee asian jo vähän positiivisemmin. Ehkä mä sit vaan itse iloitsen ja odotan koska hänki rauhottus. Pahalta tää tuntuu edelleen. Lapsi on kuitenki niin toivottu mulle ja sitä kuvittelin sen olevan miehelleki. Ehkä hänki sit ku raskaus alkaa näkyyn tai viimeistään synnyttyä. Onnellista odotus aikaa kaikille!
Mekin yritettiin yli puolisen vuotta ennenkuin tärppäsi ja kun se hetki saapui oli mieheni hämmentynyt ja vaipui pariksi tunniksi horrokseen.. Siellä sen pään sisällä on mahtanut vilinä käydä kun se välillä ääneen totesi että "meille tulee vauva"..
Odottelin kunnes se tuli taas tajuihinsa ja sitten me keskusteltiin uudesta ihmis-alusta joka siellä masussa asustaa..
Anna miehellesi aikaa sulattaa vauva uutinen rauhassa..
Meillä meihestäni kasvoi todellinen isi joka huolehtii etten kaadu, nosta mitään painavaa, peittelee yölläkin mut moneen kertaan kun pelkää mun saavan rintatulehduksen vaikka la on vasta heinäkuun alussa! (eli eihän sitä voi saada, ennenkun maito nousee rintoihin)
Voin sanoa etten voi saada tämän parempaa isiä lapselleni kun tämän mikä mulla nyt on!
Ja kohta päästään kokemaan uusia ihania asioita kun vauva syntyy..
Joten eiköhän se sinunkin miehesi kohta ala iloitsemaan tulevasta vauvasta..
pärjäile!
Meilläkin tuleva isi oli ensin ihan vaisuna, eikä tosiaan halunnut vauvasta keskustella.
Minä taas vauhkosin pikkuvaatteiden perään ja vaikka mitä.
Vähän ajan kuluttua oli jo innoissaan kertomassa omille vanhemmilleen ja muille...
Sitten seurasi taas vaisu kausi..
Ekaan ultraankaan ei tahtonut tulla.
Tuli kyllä uusintaan (kun oltiinkin vähemmillä viikoilla kuin oli laskettu) ja sen jälkeeen sille jotenkin valaistui että on siellä oikea vauva...
Voi olla, ettei miehet osaa asennoitua niin hyvin kuin naiset.
Eihän mies kuitenkaan tunne niitä alkuraskauden oireita, ja kun raskaus ei vielä näy niin voi olla vaikea asennoitua, että todella on tulossa isäksi.
Me ollaan nyt viikolla 18 0 ja tuleva isä alkaa nyt kai ihan tosissaan asennoitua vauvaan, kun on jo varovasti alkanut katsella vaatteita ja tarvikkeitakin.
Mulla täällä samanmoiset tunnelmat.. Tosin tulin raskaaksi heti ensi yrittämällä. Mietityttää vaan oltiinko liian hätäisiä kun isukki ei halua puhua asiasta ollenkaan. Ja en uskalla vielä kertoa kellekään muulle, kunhan saan ensin jotakin varmistusta asiasta (rv 5 meneillään). Jotenkin tuntuu vaan niin pirun yksinäiseltä olla ja elää tämän ihanan asian kanssa!
Pakko vaan uskoa, että miehillä asian sulattelemiseen menee aikaa ja että he tarvitsevat muutakin konkreettista näyttöä lapsesta kuin kaksi punaista viivaa tikussa.
Onnea meille! :)
Kun meillä yllätysvauva päätti ilmoittaa tulostaan tikun varrella, olimme molemmat järkyttyneitä.
Minä aloin ymmärtää, mistä on kyse, mutta miehelleni olen sama yksi henkilö kuin aina ennenkin. Onhan se ymmärrettävää, kun mitään ei näy (7 6 menossa). Minä sen sijaan tunnen kaikki miellyttävät tuntemukset alavatsakivuista herkkiin rintoihin ja pahoinvointiin (jolla ei ole mitään tekemistä aamun kanssa =O).
Minulle riittää, että mies on kerran sanonut ääneen minun olevan raskaana. Hän siis tietää sentään asian. =O) Mutta en voi olettaa hänen vielä asiaan paneutuvan.
Ultraan lähdöstäkin kyllä puhun, mutta ei hän tiedä, tuleeko. Toivon, että tulisi ja asia konkretisoituisi hänellekin, mutta toisaalta on parempi, kun ei isällisiin velvollisuuksiin ala painostaa vielä tässä vaiheessa.
Täyttäköön velvollisuutensa sitten vaipanvaihdolla myöhemmin. Sopii minulle. =O)
Kuten myös se, että myhäilen itsekseni maha-asukista ja mietin, millä tavalla sitten joskus kertoa sukulaisille. =O) Tämä on mukavaa, tämä odottaminen.