Elämätön elämä sairauden kourissa muiden pilkan kohteena vai ennenaikainen itseaiheutettu onnellinen kuolema ja ulospääsy ahdistuksesta? Samahan tuo on 🍀
Mitä menetettävää enää on
Anonyymi
17127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eipä ole. Olet jäänyt negatiivisuuteen. Johonkin elämän onnellisuus odotuksiin jumittunut. Elämäsi näkeminen positiivisesti ei saisi sinua ajttelemaan noin.
Niin. On ehkä parempi vain tappaa itsensä. Pääsisivät kaikki eroon minusta vihdoinkin. Sitä ne haluu. Ainakin muutamat ihmiset. Ja eräs akka 🍀
Kuka nainen tätä sinulle miehelle mielestäsi toivoo?
Just näin tämä negatiivisuus sinulle puhuu. Mitä sanoisi ja sanoo positiivisuus? Viis muiden haluista,itsesi elämänhalu on tärkeämpää. Se sinut onnelliseksi tekee..
Et taida ymmärtää että ympäristölläkin on suuri vaikutus ihmiseen. Ja kun ihminen julkisesti nöyryytetty, henkisesti liattu, mustamaalattu niin siinä on vaikea olla onnellinen kun on tuomittu yksinäisyyteen.
Anteeks vaan mutta minua on julkisesti nöyryytetty, mustamaalattu..jne yhden naikkosen toimesta.
Minä tiedän kyllä. Mitä kauheimpaa kokenut olisit,itsesääli on vielä pahempaa. Anteeksi antamalla heille ,jotka ei anteeksiantamisesta edes mitään ymmärrä , on vahvuutesi. Se,ettet jää katkeruuteen makaamaan vaan nouset sen yläpuolelle. Et uhriudu ja siten jää alistetuksi. Kun Sinun ei tarvitse. Ellet itse tahdo.
Niin muakin. Erään A-naisen ja N-naisen toimesta.
Vastaisiksi aloittajamies kysymykseen, vaikka saikin jonkun sekundatietoosen hyysärin pauloihinsa itseään paapomaan
Voin antaa sulle puolet mun ylävartalosta.
Mistä sinä sen tiedät?
mitäpä sitä, ja sitten kun on paljon menetettävää, sittenhän se vasta helvetin pahalta tuntuisikin. ja jos ei edes sairaus saa huomiota pois toisten aheuttamasta piinasta, se kai osoitus jonkinlaisesta perustavasta kyvyttömyydetä huomata elämän arvo ihan sellaisenaan, tunne olemassaolosta.
Ei kannata rangaista siitä itseä, että muut ehkä ovat ilkeitä. Ilkeilijäthän näyttävät oman heikkoutensa. Kannattaa vaan sinnikkäästi mennä eteen päin ja yrittää olla muille hyvä. Ei kannata edes tuhlata energiaa pahoihin ajatuksiin. Silloinhan ei itse ole kovin paljon ilkeilijöitä parempi, jos myös itse ajattelee muista lähtökohtaisesti negatiivisesti. Tsemppiä!
Minulla on semmoinen teoria, että mitä jos masennus johtuukin sisäistetyistä toisten ihmisten ilkeistä puheista. Perustelen tätä sillä, että me ihmiset laumaeläiminä omaksumme todella paljon asioita muilta ihmisiltä, ja varsinkin niiltä, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä. Jos joutuu tilanteeseen, jossa esimerkiksi saa jotenkin negatiivisen leiman niskaansa porukassa, ja muut alkaa joukolla ilkeilemään tai käyttäytymään muuten huonosti, niin ne sanat ja se käytös on helppo sisäistää. Sitten ihminen alkaa itse kohtelemaan itseään niinkuin ne ilkeät tyypit kohteli. Kamalat sanat alkaa kaikumaan mielessä, ja kohta niitä uskookin itse, ja niistä tulee osa identiteettiä ja minäkuvaa. Sen myötä alkaa tuntea itsensä huonoksi, mitättömäksi ja kelpaamattomaksi, ja haluaa ehkä rangaista itseään jotenkin, eikä enää usko omiin mahdollisuuksiinsa. Ehkä tie ulos tästä asetelmasta on se, että tiedostaa sen, että kyse ei ollutkaan koskaan siitä, että vika olisi aina itsessä, vaan on voinut joutua ilkeitten ihmisten aivopesemäksi, ja tavallaan ihmisrymissä esiintyvien negatiivisten sosiaalisten ilmiöiden kohteeksi.
Minulla samanlainen tilanne kuin ap:lla. En kuitenkaan halua antaa periksi. Koetan uskoa siihen, että vielä joskus koittaa se parempi aika, ja yritän tehdä töitä sen eteen. Olen myös "biohakkeroinut" itseäni, ja se on tuottanut jonkin verran tulosta, niin että olen terveempi ja ajatus on kirkastunut. Vielä on hommia jäljellä sillä puolella, ja toivottavasti näen vielä joskus sen päivän, että olen terve. No, jos ei täysin terve niin ainakin melkein. Muiden ihmisten ilkeitä puheita ei muuten kannata kuunnella, he vain tuovat siinä esille oman vajavaisuutensa.
Kun ei ole enää mitään menetettävää, niin silloin on kaikki voitettavana.
Et varmaankaan ole täysin sairas, kun tännekin kirjoitit, ja ihan selkeästi. Pää siis toimii, ja kädet toimii. Koeta keskittyä siihen, millä tavoilla olet terve. Aika harva muuten on edes täysin sairas, tai täysin terve, suurin osa ihmisistä on jotain siltä väliltä.