Näin sivuhuomiona. Et sure ikävääsi. Tasapaino ja energia oikein huokuu sinusta, sinulla on vaikeuksia pitää ne sisälläsi. Ei sillä, ihan hyvä, että olet onnellinen ja fiilikset korkealla. En halua niitä sulta ottaa pois, enkä voisikaan. Ehkä olet tasainen luonne, tai vahva, tai oikeasti tyytyväinen. Toivon viimeistä.
Ei sulla ainakaan murheet mieltä paina
Anonyymi
36786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Luulisin että myös iloinen ja onnellinen.
Eihän se sitä tietenkään jokapäivä ole mutta ihan ok.
Välillä.
Se on vain niin kenkkumaista jos jotkut sotkoo mieltä .
Jos tietäisit, mitä kaikkea olen kokenut ja mistä vahvaksi tullut. Et ihmettelisi yhtään. Minua ei helpolla lannisteta.
Hyvä! Jatka samaan malliin.
Ihmisillä on niin eri tavat elää tunteitaan. Kukaan ei tiedä mitä toinen sisimmässään kokee ja tuntee. Voi olla hyvinkin tasapainoisen oloinen ihminen, mutta sisällä pyörii sellainen hurrikaani, että alta pois. Onko se sitten vahvuutta, jos kokoaikaa ei ole kuin maansa myynyt tai pilaa mökötyksellä muidenkin päivää?
Jos on suuri suru päällä, niin mielestäni se on eräänlaista vahvuutta olla iloinen ja pirteä. Itse uskon kylläkin, että se on harvinaista. Ei kaikki tahallaan mökötä. Taustalla voi olla vakava suru.
Sen vakavan surun rinnalla yksi "pilalle mennyt päivä" on pienisieluisuutta. Sori, että näen tämän näin.
Millähän tunneälyllä sä teet päätelmiä?
Entäs jos olen vaan hyvä peittämään ne suruni ja murheeni. Hoidan sen suremisen suljettujen ovien takana yksin. Mutta ei ne surut tasapainoani heiluta. Olen perustyytyväinen ihminen.
Kyllä on asiat tulleet hoidettua ja hyvä mieli.
Tää on irvokas.
Mistä niin päättelet? Sivusta
Jos mä olisin nykyisestä yhtään huonommassa kunnossa, en selviytyisi. En pystyisi hankkimaan ruokaa (asun yksin) ja joutuisin irtisanoutumaan töistä, koska en jaksaisi mennä anomaan sairaslomaa. Ja jos jaksaisin sen tehdä, en sitä saisi, koska mulla ei ole sille konkreettista syytä ja näytän täysin normaalivointiselta. Pitäisikö sun miettiä hetki uudestaan ja miettiä sanomisiasi vähän tarkemmin.
Nostan tämän.
Onko tämä miehelle vai naiselle suunnattu kysymys? Ja mitää ikävää nyt pitäisi surra? Onko jollekkin tapahtunut jotain?
Rakastan elämää. Varsinkin kun sinä olet läsnä💓
Joskus yöllä itken kaiken ikävän kerralla ja sitten taas reipastun ja jatkan omia puuhiani.
Sinin ikävöinti ei edes tunnu pahalta, vaan silloin tunnut niin todelliselta ja merkittävältä, kuin olisit vieressäni ja pitäisit kiinnni minusta. Et sinä koskaan ole poissa.
Onnellisuus ja iloisuus on minun sydämen luonne. Kyllä minäkin välillä olen väsynyt ja kärttyinen, voit uskoa. Sitten kun kuulen iloisen kappaleen soivan, niin maailma on taas kohdallaan ja hymyilen onnellisena.
Sellainen minä olen. Muiden mielestä vähän liiankin onnellinen, sinunkin. Harmi, että tunnet itsesi ulkopuoliseksi minun onnestani.
Voin kyllä nostaa sinutkin lentämään. Tykkäisitkö siitä?
🐦
Tykkäisin. Ehdottomasti. Ehkä olet juuri sellainen luonne, joka voisit minut nostaa kuopasta.
Tykkäsin siitä, mitä kirjoitit.
Miksi sinä siellä kuopassa olet?-Oletko mennyt piiloon maailmalta?
Tule vaan jo pois, kaikki on ihan hyvin, jos vielä lintujen laulusta tykkäät, minunkin. Aina tulee uusi aamu ja linnut laulavat ja taivas on sininen.
Jos vielä joudut kuoppaan, niin kuuntele tätä laulua ja muista minua, minulla on vähän samanlainen ääni, kun tuolla kauniilla Marialle. Silloin et ole enää ikinä yksin kuopassa ja muistat että kuopasta pääsee ylös lentämällä❤
https://youtu.be/e48viAGu9TY
Minä taas en tykännyt yhtään. Liian teennäistä makuuni. Ehkä olen sinulle täysin vääränlainen.
Ehkä sinulle sopii sitten paremmin joku laskuhumalassa rustattua ulinaa suoltava kuoppamieli Kalliosta jolla on aina joku draama ja ongelma työn alla, omatoimisista tekijöistä lähtien...?
Voin kyllä kertoa, että se vasta teennäistä onkin, kun ihmisten pahaa oloa ruokitaan kaupallisissa tarjoituksissa😃💩
Maailmasta löytyy iloisuutta, hyvyyttä ja kauneutta eikä siinä ole mitään teennäistä. Ehkä se vaan sinuata tuntuu siltä, kun et ole tottunut korkealentoisiin tunnelmiin?
Koskaan ei ole liian myöhäistä katsoa myös sitä Elämän aurinkoista puolta ja astua pois totalitäärisestä kurjuudesta❤
https://youtu.be/d-diB65scQU
Olen vahva luonne, koska olen joutunut selviämään kaikesta. Minua on sorrettu elämäni aikana niin paljon ja olen käynyt pohjalla asti. Vihaan yli kaiken sitä, että pitää olla tahalleen ilkeä toiselle. Saatan olla energinen ja jaksava, mutta vain sen yhden miehen ansiosta. Olen muuten jo menettänyt toivoni kaikkeen. En jaksa enää.
Todellakin on.
Tarviin päiväunet joka pvä
Väsyn helposti
Onkohan narkolepsia
Olet tärkeä tuki
Sydämenasioissa
Unohdin mainita sen, että hänellä ei ehkä ole ikävää ollenkaan. Sekin selittää iloisen ilmeen ja kevyet askeleet.
Aloittaja
Joskus voi olla iloinen myös kaivatun läsnäollessa. Toinen saa iloiseksi.
Ok. No jos noin, niin ok.
Olen eräs sellainen, joka herättää naisessa hilpeää mielialaa. En vain voi tietää mistä hilpeys johtuu. Tosipaikassa sanoo toisella tavalla, tai sitten ei tunnusta tunteitaan.
T ap
Sanoo mitä? Että ei pidä? Että ei halua nähdä? Että sun näkeminen saa huonolle tuulelle? Jos sanoo, sit usko sitä.
Mutta jos se sanoo toista ja tuntee toista? Voisiko olla?
Mä oon itkenyt hänen vuokseen niin monet kyyneleet. Viimeisellä kerralla päätin, että nämä ovat viimeiset. Annan hänelle enää kohteliasta käytöstä ja kevyttä pintaa. Ehkä sunkin hän tekee samaa? Ei päästä sua pintaa syvemmälle, ettei enää satu.
Sä elät mielikuvitusmaailmoissa näine leikkeinesi
Jos samaa leikkiä leikkii monen eri ihmisen kanssa, niin kyllä siinä kolahtaa omaan polveen loppupeleis ja itku tulee. Lobotomia auttaa unohtamaan surut ja murheet, ei siinä voi ku hymyillä.
Ihminen kestää loppupeleissä aika paljon kaikenlaista rasitusta. Ilkeät ihmiset saa ja pitää jättää kaveripiirin ulkopuolelle. Vain hyvien ihmisten joukossa jaksaa elää ja pitää omasta kunnostaan huolta. Työ on tarpeellista, en voisi ajatella pelkkää löhöilyä kotisohvalla. Toimintaa pitää aina olla. Rytmi ja ryhti pysyy ballansissa.
En tajua tuota logiikkaa: ” Ei sillä, ihan hyvä, että olet onnellinen ja fiilikset korkealla. En halua niitä sulta ottaa pois, enkä voisikaan. ”
Onpa jalomielistä, kun et halua ottaa fiiliksiä häneltä pois… kysymys kuuluu, että miksi ihmeessä haluisit? Siksi että hänellä olisi yhtä pask a olo kuin sinulla, jotta oma olosi paranisi? Siksikö, vai miksi? Kerro.
Olen aidosti hyvilläni siitä, että hän on onnellinen. Jos on? Enhän sitäkään tiedä.
Miksi sitten ajattelet noin? En minä vaan sanoisi vaikkapa että Ystäväni on onnellinen, enkä halua ottaa sitä häneltä pois. Millainen sivupersoona siellä sitten on olemassa, joka noin mahdollisesti voisi tehdä? Ei sillä, palsta täynnä narsisteja ja psykopaatteja, sopii varmaan sitten sinuunkin.
Mainio paikka tosiaan vähän kirjoitella ja avata ajatuksiaan 🙂
Siksi, että hän tai joku voisi helposti ajatella, että kadehdin hänen onneaan. Yksinkertaista.
Vahva ja selvinnyt kaikesta. Sinä mies tiedät paljonkin minusta. Kävin nopeasti päässäni läpi meidän kohtaamisia. Olet ollut kaikessa mukana.
Mielen tasapainon eteen kannattaa tehdä työtä, eikä se tunteellisella ihmisellä aina helppoo oo ja paljon, paljon muutakin ikävää on sattunut elämässä ja huolia yllin kyllin, siksi itteeni ainakin oikeesti jopa oksettaa ihmiset, joille elämäntehtävä tuntuu olevan, että jos joku vaikuttaa ( ja huom. vaikuttaa) olevan tyytyväinen ja onnellinen niin eiköhän tehdä jotain ettei varpilla enää oo. Kantsii yrittää löytää iloa pienistäkin asioista, ehkä haaveilla suuremmista, joista kenties joku voi joskus toteutuakin.