kiinnittäisin niiden huomiota, jotka ovat normaalipainoisia tai vain lievästi ylipainoisia. On hyvä että pidätte huolen ettei paino pääse nousemaan. Mutta on ärsyttävämpää kuin se, että tälläiset henkilöt alinomaa päivittelvät olevansa laihdutuksen tarpeessa. Varsinkin jos tätä päivttäistä ruikutusta tapahtuu sellaisten seurassa, joilla on todellinen paino ongelma. Ruikuttajat eivät välttämättä ajattele nenäänsä pitemmälle. Minä ainakin olen päättänyt että ruokatunnilla ja kahvitauolla syön sillä tavalla kuin sillä hetkellä huvittaa. Minä syön vaikka sitä lomalta palaajan kakkua, vaikka se laiha laihdutaja vieressä valittaa ettei voi ottaa kun täytyy varoa...
Itse olen kohtalaisesti lihava..
Itse olen kohtalaisesti lihava..
Vastaukset 25
Vanhimmat
että ajattelee kaiken aikaa lihovansa, kun jotain suuhunsa laittaa.
Olen normaalipainoinen, mutta ajattelen jatkuvasti ruokaa.
Päivän paastoan ja sitten sorrun syömään.
Lopulta en enää ajattele mitään, vaan ahmin ja ahmin loputtomasti.
Kamalaa, mutta totta.
Sitä täytyy edes muiden ihmisten katseiden alla näyttää siltä, ettei syö kuin hevonen.
Oeltko tullut ajatelleeksi, että nämä henkilöt ehkä ovat normaalipainoisia _juuri siksi_, että kiinnittävät huomiota siihen, mitä syövät.
Hän ei meinaa jaksaa odottaa lounasajan alkua ja syö vaikka kuinka paljon pääaterioilla. Hän kertoi syövänsä myös välipaloja eikä ole lihonut koskaan. Hänellä on jo nälkä kymmeneltä aamulla töissä.
Odotan sitä, että tiede löytää syyn lihavuuteen niillä, jotka lihovat helposti. Esimerkiksi äidin puoleisen sukuni kaikilla naisilla on taipumus lihomiseen, niin nuorilla kuin vanhemmilla.
Kun katsot keski-ikäistä äitiäsi, saatat itse näyttää samanmuotoiselta kun tulet hänen ikäänsä. Tosin minun nuoruudessani avioiduttua oli hyväksyttyä lapsia saatuaan näyttää äidillisen pullealta. Toivottavasti näistä pyykkilautatrimmatuista teinitytöltä näyttävistä nuorista äideistä ei enää ole huolta tulevaisuuden terveydenhuollolle. Sitten nähdään, kuka heistä kuitenkin lihoo keski-ikäisenä, jos sen määräävät geenit.
On tosi kurjaa kun nyt näyttää ainoa kriteeri olevan se, miten paljon me ylipainoiset rasitamme kansantaloutta, ottamatta ollenkaan huomioon, että monet meistä ovat tehneet ja tekevät yhtä paljon yhtä tarpeellista ja vaativaakin ansiotyötä työpaikoillaan. Kun raataa työnsä ja toimeentulonsa eteen, synnyttää ja kasvattaa lapset, hankkii heille koulutukset ja kodin, ei ole mahdollisuutta keskittyä peilikuvansa tarkasteluun ennenkuin eläkeläisenä. Katsokaa ihmisiä kadulla tai työpaikallanne: kaikki ovat erinäköisiä ja kokoisia, yhdellä on laihat kintut mutta iso maha, toinen on tasapaksu, toinen tasalaiha. Ja luonnepuolella on variaatiota samoin. Toisilla paino heittelee ylös ja alas, ja joillakin suursyömäreillä pysyy samana.
Onko tämä lihavien syyttely uusi rasismin muoto, kun ulkomaalaisiin on jo totuttu? Kannattaa etsiä yhteiskunnan rahojen tuhlausta sieltä missä sitä todella esiintyy ja räikeästi, kuten kerran kuulin, miten joku alkoholin suurkuluttaja ja työtön oli jäänyt tulematta kuntoutettavaksi, eikä muistanut tai kehdannut edes perua aikavaraustaan. Ja kun niin kehutte miten joku pysyy laihana vain kovalla työllä, sanonpa vain että olen minäkin elämässäni onnistuneesti laihtunut n. 10-15 kiloa useita kertoja, mutta mikä nopeasti lähtee, se nopeasti tulee takaisin, eikä siinä vähään aikaa riitä tarmoa aloittaa jälleen uutta rääkkiä, kun on kokenut jo monta pettymystä. Sitä odotan, että lääkäriin mentyä lääkäri sanoisi, että asia numero yksi on painon pudotus ja sen jälkitarkkailu, jotta se pysyisi myös alhaalla vuosia eteenpäin.
Näinhän se on, nykyajan meininki. Pahinta kai siinä on se, että normaalipainoinenkin saattaa tuntea itsensä paksuksi, kun ihannoidaan laihuutta. Itsekin olen jonkinlaisessa kierteessä ollut, jatkuvasti tarkkaillut kilojani, vaikka niitä ei ns painoindeksin mukaan ole ollut liikaa. Silti on ollut tunne, että pitäisi olla laihempi, jatkuvasti joku tuttu tai ystävä toitottaa laihutuskuuriaan. Toista, kun katsoo, tulee tunne, että minunhan se pitäisi laihduttaa. Joten tämä on ongelma sellaisellekin, joka ei ole erityisin ylipainoinen.
Nyt olen kuitenkin päässyt sinuksi tämän asian kanssa, minä olen tällainen ja saan luvan kelvata. Vihdoinkin itsetuntoni on siinä asiassa ja muussakin aikalailla kohdallaan. Mutta ikääkin on sitten jo yli neljäkymmentä. Tässä iässä nainen ihan luonnostaan muuttuu vartaloltaan pikkuhiljaa, siitä ei pääse mihinkään.
Huolestuttaa vain nämä nuoret naiset, he ovat nimittäin kasvaneet melkolailla kovassa maailmassa näiden painoasioiden suhteen. Varsinaista kaksinaismoralismia tässä yhteiskunnassa esiintyy aika tavalla; toisaalta mainostetaan ja tuputetaan roskaruokaa, makeaa, kaikkea "ihanaa", joka loppujen lopuksi on ihmiskeholle pahasta. Toisaalta painostetaan ihmisiä olemaan langanlaihoja, nykyisin harrastetaan melkoista rasismia painon suhteen, julkinen sektorikin on jo siinä mukana. Kieltämättä siihen on aihettakin, mutta miksi se tapahtuu näin päin, syyllistetään ihmiset siitä, että he ovat tulleet joutuneeksi mukaan siihen, mitä joka paikasta tulee tuutin täydeltä, kauppojen hyllyt notkuvat herkuista, lapsesta asti he ovat tottuneet syömään makeaa ja valkoisesta viljasta tehtyjä tuotteita.
Sama instanssi, media houkuttelee ja tuomitsee, syyllistää. Lehdet notkuvat laihdutuskuureja, kaikenlaisia vippaskonsteja tarjotaan ja niillä tehdään rahaa. No tää on tällaista..
No tuo perinnöllisyys on toinen juttu. Kun katson sukulaisiani, itseäni vanhempia, tajuan sen. Kaikki enemmän tai vähemmän pyöreita, iloisia, elämänhaluisia ihmisiä. En ihmettele, että minulla on ollut niin kova työ pysyä mitoissani. Mutta, että he olisivat normaalipainoisia sairaampia. Uskallan väittää, että ei se taida välttämättä niin olla. Mitään erityisiä sairauksia ei näytä olevan, vanhoiksi näkyvät elävän ja suhteellisen hyvässä kunnossa pysyvän. Kaipa se on siitä elämänasenteestakin kiinni. Ja niistä perintötekijöistä, ennenkaikkea. Koska onhan noita laihoja tuttavia ja ystäviä, joiden suvuissa päitä kaatuu sydän-ja verisuonitauteihin oudon nuorena.
Joten yritetään kunnialla kantaa kilomme, vähät tai suuremmat. Tärkeintä olisi kai, että pitäisimme itsestämme huolta, niin, että olisi hyvä olla, päässä ja kehossa. Siihen tarvitaan niin monia asioita, ruoka ei saisi olla pääasia.
Kuten jo muuallakin todettu tällä palstalla, niin ihmisten välillä saattaa olla suuriakin yksilöllisiä eroja aineenvaihdunnassa. Jopa 40%.
Niinpä laiha suursyömäriystäväsi saattaa kuluttaa päivässä 2500 kcal vaikka ei tee muuta kuin katsoo tv:tä.
Sinä vastaavasti saat tuskin kulumaan 1500 kcal vaikka juokset tunnin lenkin joka päivä.
Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Ihmiset ovat erilaisia. Idea onkin syödä juuri niin paljon, KUIN SINÄ ITSE kulutat, eikä tuijottaa muiden syömisiä. Tässä ei ole sen ihmeellisemmästä tieteestä kysymys.
Syöt vähemmän, kuin kulutat: laihdut.
-VT
Sori vaan, mutta sinä toitotat koko ajan tuota samaa, et viitsi oikeasti lukea, mitä joku ihminen yrittää sanoa, saati sitten ymmärtää hänen viestiään. Ihmiset kirjoittavat aidosti ja rehellisesti täällä ongelmistaan. Tuollaiset ylimieliset kommentit ovat oikeastaan turhia.
Olen parina päivänä käynyt lukemassa tätä palstaa, koskaan aiemmin en. Sanomasi olen jo nähnyt monta kertaa, ei se siitä sen viisaammaksi näytä muuttuvan. Pystyt varmaan parempaankin :)
eli miten lasken kuinka monta kaloria päivittäin kulutan, jotta sitten voisin syödä vähemmän kuin kulutan? Koska kulutus on tosiaan niin yksilöllistä, ei netistä löytyvät kalorinkulutukset esim. eri urheilulajeissa ym. voi pitää paikkaansa?
Onko tarkoitukseen keksitty mitään luotettavaa mittaria?
Rakas Varppi tieto, sydämeni ihan verta vuotaa, kun huomaan, miten ilkeitä nuo rumat läskit ovat sinulle tällä palstalla. Syyttelevät toistosta, kun eivät mitään ymmärrä.
Näytähän namuseni nyt noille tuhmille tytöille ja pojille, että pystyt muuhunkin kuin toistoon. Käy esimerkiksi vastaamassa Meritursaan sinulle osoitettuihin kysymyksiin Lukekaa-ketjussa!
Aurinkoista päivää ja suloista vappua sinulle! Koita jaksaa, vaikka vaikeaa se onkin, kun läskit pilaavat maisemat ja tyhmentävät koko maailman. Voimia!
Omaksu säännölliset ruokailu- ja liikuntatottumukset. Laske sitten, paljonko on kalorinsaantisi päivittäin. Odota ja katso, lihotko vai laihdutko. Muuta ruokailutottumuksiasi niin, että painosi pysyy vakiona ja laske tulos.
Kulutus tietenkin vaihtelee päivittäin, eikä sitä tarvitse kovin tarkasti tietää.
"Esimerkiksi äidin puoleisen sukuni kaikilla naisilla on taipumus lihomiseen, niin nuorilla kuin vanhemmilla."
Myös minulla on taipumus lihomiseen niin kuin on molemmilla vanhemmillanikin. Tämä ei estä sitä, että minulla näkyy sixpack. Se vaatii vain kovaa treenaamista ja terveellistä ruokavaliota.
"Kun katsot keski-ikäistä äitiäsi, saatat itse näyttää samanmuotoiselta kun tulet hänen ikäänsä."
Epäilen, että en. Jo 25cm pituusero ja eri sukupuoli vaikuttavat asiaan melko paljon. Treenaamisesta ja ruokailutottumuksisita puhumattakaan.
"Tosin minun nuoruudessani avioiduttua oli hyväksyttyä lapsia saatuaan näyttää äidillisen pullealta."
Entä sitten? Ei se sen terveellisempää ollut. Lisäksi kun olen mies, en varmaan liho synnytysten yhteydessä kovin paljon.
"Toivottavasti näistä pyykkilautatrimmatuista teinitytöltä näyttävistä nuorista äideistä ei enää ole huolta tulevaisuuden terveydenhuollolle. Sitten nähdään, kuka heistä kuitenkin lihoo keski-ikäisenä, jos sen määräävät geenit."
Ei sitä mitkään geenit määrää. Oli millaiset geenit hyvänsä, ei liho, jos ei syö enempää kuin kuluttaa. Kulutusta voi lisätä treenaamalla.
"On tosi kurjaa kun nyt näyttää ainoa kriteeri olevan se, miten paljon me ylipainoiset rasitamme kansantaloutta,"
En ole esittänyt tällaisia väitteitä.
"Kannattaa etsiä yhteiskunnan rahojen tuhlausta sieltä missä sitä todella esiintyy ja räikeästi, kuten kerran kuulin, miten joku alkoholin suurkuluttaja ja työtön oli jäänyt tulematta kuntoutettavaksi, eikä muistanut tai kehdannut edes perua aikavaraustaan."
Miten tämä liittyy lihavuuteen?
"Ja kun niin kehutte miten joku pysyy laihana vain kovalla työllä, sanonpa vain että olen minäkin elämässäni onnistuneesti laihtunut n. 10-15 kiloa useita kertoja, mutta mikä nopeasti lähtee, se nopeasti tulee takaisin, eikä siinä vähään aikaa riitä tarmoa aloittaa jälleen uutta rääkkiä, kun on kokenut jo monta pettymystä."
Normaalipainossa pysyy järkevillä elintavoilla, joihin kuuluu terveellinen ruokailu ja reipas liikunta. Minä olen pudottanut painoa enemmälti (yli 20 kiloa) vain kerran ja pitänyt sen alhaalla jo useita vuosia. Herkästi lihovalta tyypiltä, kuten minä tämä vaatii jonkinlasta tarkkailua, mutta ei mitään "kovaa työtä".
"Sitä odotan, että lääkäriin mentyä lääkäri sanoisi, että asia numero yksi on painon pudotus ja sen jälkitarkkailu, jotta se pysyisi myös alhaalla vuosia eteenpäin."
Miksi sen lääkärin pitää sanoa asia, jonka jo tiedät? Tee se homma, äläkä valita. Ei siihen lääkäriä tarvita, ellei sinulla ole joitain erityisiä sairauksia.
Hienoa, että olet onnistunut painonhallinnassasi, hienoa, että olet komea, hienoa, että sinulla on kanttia sanoa se, siis itseluottamusta, vai mitä se olisi. No kauneus ja komeuskin on katsojan silmissä ja ehkäpä myös lukijan mielikuvissa :) jos on..
Varmaan ymmärrät myös antaa arvon toistenkin ajatuksille ja sille, että he tuntevat itse itsensä parhaiten. Sehän on sitä sisäistä kauneutta.
Tiedostan kyllä että ihmiset ovat normaalipainoisia juuri siksi, että kiinnittävät huomiota siihen mitä syövät. minusta se on vain positiivista ja "kadehdin" heitä. Eilisessä tekstiini tuli paljon kirjoitusvirheitä, jotka on vähän muuttaneet ajatustani.
Tarkoitin kirjoituksessa sitä, että esim. työpaikan lounaspöydässä, jotkut henkilöt alinomaan puhuvat dieeteistään, ajattelematta miltä vieressä istuvasta ylikilojensa kanssa taistelevasta työtoverista tuntuu. Työtoveri varmasti tiedostaa (ainakin minä) ongelmansa. Mutta sitä ei helpota yhtään toisen turha dieettimainonta.
On se nyt herranjestas kumma, kun normaalipainoiset eivät saisi enää puhua edes omista asioistaan, etteivät vain loukkaa lihavia. Minäkin puhun painoa pudottaessani (urheilutarkoituksissa) dieetistäni silloin tällöin. Ruokailun yhteydessä siitä luonnollisesti tulee luontevasti puhe. En tee sitä kiusatakseni ketään tai huomautellakseni jonkun paino-ongelmasta, vaan koska puhun _minulle_ siinä tilanteessa oleellisesta asiasta. Näin tekee luultavasti myös työtoverisi. Se, että sinä syyllistät itseäsi siitä, että syöt kakkua samalla kun sinua kevyempi ihminen diettaa, ei ole hänen vikansa.
Itsekin huomasin taannoin tupakanpolton lopettamisen suuressa innossa puhuvani siitä, että olen varmaan kuukauden kuluttua 10 kg lihavampi. Vasta asian ääneen sanottuani noteerasin, että ympärilläni oli minua ylipainosempia henkilöitä, joihin puheeni ehkä saattoi sattua. Se ei ollut tarkoitus: en tarkkaile ympäristöäni ihmisten eri ominaispiirteiden mukaan, mielestäni ympärilläni oli mukavia ihmisiä joiden kanssa oli kiva jutustella. Heidän painonsa ei ollut minulle ongelma, joten en osannut suodattaa puheitani.
Joopa joo sinussa kulminoituvat suomalaisen perisynnit Viha,Kauna ja Kateus.
Kaikilla terveillä ihmisillä on oikeus hoitaa itseään ja siihen kuuluu myös painontarkkailu.
Itse olen ollut koko ikäni dieetillä aina jollain.
Toisilla vaan on niin, että tuntevat olevansa lihavia vaikka eivät varsinaisesti ole sikalihavia.
Se on tämä nykyyhteiskunta missä ihannoidaan laihoja.Jos elämässä mättää etsin syytä painosta,ulkonäöstä.
Kukaan ei tiedä ,että minulla on heikko itsetunto.
Olen silti onnellinen jos joku on nätti ja hoikka tai menestynyt.
En tarkoita ettei lihava ihminen voi olla kaunis mutta reilusti ylipainoinen..hmm.
Niin olin ennen hoikka ja kuvittelin olevani lihava.
Nyt olen kohtalaisen läski 163 cm ja 75 kiloa ja minä ainakin aion tehdä asialle jotain.
Kyllä mä luulen ,että ne joilla on painonsa kanssa sanomista surffailee täällä.
Ei laihduttamista pitäisi kadehtia,jokaisella on sama mahdollissuus laihduttaa,eriasia jos ei ole halua ja itsekuria.
Minä olen lihonnut 17 kg viimeisen vuoden aikana,todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen sellaista
Juu, valitettavasti sitä syömistä pitää normaalipainoisenkin tarkkailla, ainakin minun. Olen samanpituinen kuin sinä ja itse painoin vuosi sitten suunnilleen saman verran, nyt ollaan normaalipainossa.
Minulla on muita sairauksia, jonka vuoksi tuota painoa oli pudotettava, mikä en halua saada sydän- tai aivoinfarktia viisikymppisenä. Nyt olen saanut mielestäni yhden riskitekijän jollain lailla hallintaan ja siinä on yritettävä pysyä.
lukea kommenttejanne. Komealle miehelle, mielestäni en kirjoiteuksessani kuvannut syyllistäväni sen kummemmin itseäni kuin muita. Toiselle nimimerkille-- myönnän reilusti, että olen kateellinen niile, joilla on itsekuria. olen myös laiska ja mukavuuden haluinen. Eikä kukaan työyhteisössä tai perhepiirissä ole huomautellut ulkomuodosta. kaikki on ihan omien korvien välissä. Onnekis tätä keskutelua ei oisä ottaa liian vakavsti
.. sut ymmärtämään että sullakin ois aihetta laihduttaa. eivät viitsi sanoa suoraan vaan vihjailevat tuolla tavalla
Kai ne normaalipainoisten laihdutuspuheet onkin tarkoitettu lihaville vihjaukseksi. Itse olen normaalipainoinen ja laihdutan, mutta en ole siitä maininnut kenellekään, en edes miehelleni. Viisi kiloa on nyt kevään aikana lähtenyt ja viisi saa vielä lähteä. Silloin olen normaalipainon alarajalla, mikä on minulle sopiva paino.
Oma isäni on sairaalloisen lihava, ja hän tietää taatusti, että on aihetta laihduttaa. Hänelle se on vaikeaa, ja juuri häneltä olen kuullut, miten laihojen laihdutuspuheet tuntuvat pahalta. Siksi pidän suuni supussa omasta laihdutusprojektistani. Ja tiedän siis, miltä se voi lihavista tuntua, kun ihmiset, joilla ei oikeasti ole tarvetta laihduttaa, kommentoivat jokaista suupalaansa - vihjaukseksi lihaville. Muuten, vaikka minulla ei alun perinkään ollut ylipainoa, olen laihtumisen myötä saanut jättää verenpainelääkkeet pois. Eli ilmeisesti tarvetta laihtumiselle tai ainakin ruokavalion muutokselle oli.
Mielenkiintoista, noin minäkin ajattelen. En ole kovin ylipainoinen, mutta painoni nousee aika helposti. Minua ärsyttää suuresti ihmiset, jotka pitävät meteliä laihduttamisestaan. He tavallaan terrorisoivat ympäristöään, puhumalla jatkuvasti laihduttamisesta, vaikka ihan selvästi siihen ei ole kovin suurta tarvettakaan. Ihmetyttää esimerkiksi naiset, normaalipainoiset, jotka ovat viisi kertaa vuodessa kuurilla, eivätkö he ollenkaan ajattele, millaisen mallin he antavat esimerkiksi pienille tyttärilleen, äiti laihduttaa jatkuvasti, äidin syöminen ei pysy kurissa, koko ajan täytyy laihduttaa. Koko perheen ruokavalio saattaa elää sen mukaan, mitä äiti syö. En tiedä, tulee vaan tunne, että tytölle saattaa jäädä aika outo kuva naiseudesta. Sitä paitsi nämä samat laihduttajat syövät kilonsa takaisin, siltä se näyttää ainakin. Turha pitää meteliä tyhjästä, jää vain kuva, että heillä on todella huono itsekuri.
Itse olen muutaman kerran laihduttanut jonkin verran, en suuria määriä. Olen pitänyt sen omana tietonani ja on tuntunut aika kivalta, kun joku on sanonut, että "ootko sä laihtunut".. silloin tietää onnistuneensa. Eikä ne kilot ole heti tulleet takaisin, nytkin tilanne on ollut samanlainen jo useamman vuoden.
No jokaisella tietenkin tapansa, mutta vihjailevat hoikat ovat todella ärsyttävän kuuloisia, he tavallaan kerjäävät sitä, että joku sanoo, että eihän sun tarvitse ..
Sinä olet ymmärtänyt täysin sen mitä aloituskirjoituksessa yritin selostaa. Mutta kiva kun aihe on herättänyt näinkin paljon kommentteja.
vaikka en ole tätä palstaa ja sen kommentteja ilolla lukenutkaan, niin nyt olette kyllä väärässä.
Jos teidän kuultenne joku puhuu laihduttamisesta, ei välttämättä tarkoita vihjailua, että teidän pitäisi laihtua - se saattaa olla myös omaa vainoharhaisuuttanne.
Eikö tule mieleen, että kyseinen henkilö saattaa ihan rehellisesti puhua omista kilostaan piittaamatta huun häivää toisten kiloista? Tuolla ajattelutavalla saatatte menettää monta vilpitöntä ystävää.
Ei koko maailma ole tämän palstan idioottityyppejä täynnä!
Mulla on mielestäni oikeus puhua ruoasta ja syömisistä, kun siltä tuntuu, vaikken olekkaan ylipainoinen. Totuus kuitenkin on, että suurin osa normaalipainoisista ihmisistä joutuu tietyllä tavalla kontroilloimaan syömistään. Jos söisin aina ja kaikkea mitä mieli tekee, massaa alkaisi kertymään hyvin nopeasti. Jo kuukauden kesäloma lihottaa useamman kilon, kun normaali ruokavalio muuttuu esim. reissun takia. Olisi paljon mukavampi syödä mitä mieli tekee ja kuinka paljon vaan, mutta "sukurasitteet" juuri saavat minut ajattelemaan syömisiäni.
Laihis on muuten mielestäni sama asia kun tupakkalakko = ei ole edes tarkoitus pysyvästi muuttaa elintapojaan, vaan halutaan palata tietyn ajanjakson kuluttua vanhoihin tapoihin.
ekaa kertaa palstalla. tulen vähän pahalle päälle, täytyy sanoa. Mielestäni normaalipainoiset eivät tarkoita dieetti kommenteillaan mitään. Ettekö te läskit ole sen pahempaa kokeneet kun että joku sanoo omasta laihdutuksestaan? Missä te elätte. Tiedän että se tuntuu pahalta kun puhuvat laihduttamisesta...kun itse samanaikaisesti otat vastaan puheluita mies kavereiltasi jotka pyytävät näiden hemaisevien puhelinnumeroita.Mutta haluaisitteko olla sellaisia kavereita joiden seurassa pitää varoa puheitaan. Minä en haluaisi, mutta olen. Olen 164cm/85kg, että massaa löytyy.
SE on loukkaavaa kun saat lahjaksi 50kg sukulaiseltasi laihdutuskirjoja ja videoita. Se on loukkaavaa kun isoisäsi aloittaa keskustelun lihavuudestasi suvun yhteisillä päivällisillä. Se on loukkaavaa kun poikaystäväsi sanoo että esittelisi sinut mieluummin kavereilleen jos olisit laihempi.
Mutta minä vaan sanon, että antakaa kavereiden sanoa mitä haluavat laihdutustarpeistaan, vaikka olisivat sinua 30kg laihempia, kunhan eivät ehdottele sitä sinulle. Joka vitun ihminen päättäköön itse laihduttaako vaiko ei. Se ei kuulu muille. Yleensä me läskit tiedostamme "ongelman" itse. Jos kuolen 50 vuotiaana verisuonitautiin, niin se on minun oma ongelmani. Ei tämä maailma niin siisti paikka ole. Toivottavasti tämän kolmenkymmenen jäljellä olevan vuoden aikana kauneusihanteet muuttuvat, ja on taas mahdollista että joku pitää meitäkin kauniina ettei ihan vaan sen takia tarvitse lähteä itseään muuttamaan.
Tunnustan itsekin syyllityneeni tuohon "laihdutus-puheeseen". Taannoin pisteilin itseni painonvartijoissa normaalipainoiseksi, ja jotenkin se touhu, varsinkin alussa, vei niin mukanaan että varmaan siitä tuli puhuttua liikaakin. MUTTA: en todellakaa, missään tilanteessa tarkoittanut puheitani vihjailuksi! Tunnen niin isokokoisiakin kuin langanlaihojakin ihimisiä ja mulle se on ihan yksi ja sama miltä näyttävät! Tärkeitä ovat kaikki! Jollekin isommalle ystävälle joka on päivitellyt laihtumistani tyyliin " voi kun mäkin pystyisin.." olen saattanut sanoa että kyllä sä kuule pystyt jos kerran minäkin, maailman ehkä helpoiten repsahtava tyyppi... Onko tuo sitten vihjailua, en osaa sanoa, minusta ei.
Nyt en enää laihduta vaan pyrin pysymään nykyisessä painossa. En tarkkaile syömisiäni enkä "hyötyliiku" vihjaillakseni vaan ihan itseni takia. Oma ongelmani oli ja on varmaan vielä jonkin aikaa tapa- ja tunne-syöminen, esim. tv:tä katsellessa ja sen verran itseäni vahtaan etten lipsuisi vanhoihin tapoihin ja mittoihin.
Hienosti sanottuna siis elämäntapamuutos on vielä osittain kesken.
Vanhempiini verrattuna luulen että muistuttaisin hyvinkin heitä jos eläisin samoin kuin he.
Ja tässä ei ole kysymys geeneistä vaan juuri elämäntavoista;
Äitini on pula-ajan lapsi, joka kyllä nykyään osaa nauttia voista, sokerista, yleensäkin herkuista. Näitä ei laiteta pöytään vain juhlan kunniaksi vaan joka päivä.
Tämä yhdistettynä vähäiseen liikuntaan -->läskiä...
Vaikka vanhemmiten ruokavalio pysyisikin samana, saattaa paino nousta hidastuneen aineenvaihdunnan, vähentyvän liikunnan tai liikunnan tehon heikkenemisen vuoksi. Esim. Äidilläni on kulumavian takia erittäin pahoja selkäkipuja, joista johtuen liikunta ei voi olla kovin raskasta, lähinnä se on nykyään rauhallista kävelyä joka ei paljon kaloreita kuluta. Joinain päivinä liikkuminen on mahdotonta. Tämä taas altistaa painonnousulle joka taas lisää kipuja selässä. Erittäin ikävä noidankehä.
Nykyään on käytettävissä paljon enemmän tietoa kuin omien vanhempieni nuoruudessa. Lisäksi minulla on käytettävissäni enemmän vapaa-aikaa kuin heillä tämän ikäisenä. Miksi siis en käyttäisi tietoa oikeasta ravinnosta, sekä vapaa-aikaa liikkumiseen. Ehkä säkällä onnistun välttämään edes jotkut kivut tulevaisuudessa.
(Tämän halusin kertoa siksi, että muutaman "mistä säkin laihdutat" kommentin sain kuulla aloittaessani projektiani, en ollut vaikeasti vaan lievästi ylipainoinen.)
Geenejä syytetään monesta pahasta, mutta joskus rehellinen katsaus omiin ja lähi-piirin tapoihin antaa muuta valaisua asiaan. Tätä en sano ilkeyttäni vaan omasta kokemuksesta. Tapojen muuttaminen ei ole helppoa, se on itsekin koettu, mutta monesti syyllinen painonnousuun katsoo peilistä.