Kun virassa olevat kuninkaat vierailevat kansansa keskellä, paljon väkeä kokoontuu seuraamaan tapahtumaa. Usein maassa on punainen matto, jota pitkin kuningas seurueineen kävelee.
Hänen turvallisuudestaan huolehditaan. Kulkureitit tarkastetaan etukäteen. Tilannetta valvotaan maasta ja ilmasta. Kysymys on suuresta tapahtumasta, jota uutisvälineet seuraavat.
Eräässä kaupungissa oli tulossa tällainen vierailu. Koulun uskonnon tunnilla opettaja kyseli lapsilta, mikä on korkein mahdollinen asema, jonka ihminen voi saavuttaa. Opettaja ajatteli lasten vastaavan, että se on kuningas. Pieni poika viittasi innokkaasti ja sai vastata: ”Se on Jumalan lapsen asema.”
Raamatussa Jumalaa verrataan kuninkaaseen. Maaherra Pilatus kysyi Jeesukselta kuulusteluissa: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” (Matt. 27:11.) Jeesus myönsi, mutta lisäsi, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta (Joh. 18:36).
Kun Jeesus naulittiin ristille, kiinnitettiin hänen päänsä yläpuolelle taulu, jossa luki: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”. Siinä ilmoitettiin kuolemantuomion syy. Kun Jeesus oli näin sanonut, hän oli syyttäjien mielestä pilkannut Jumalaa.
Kuningas oli juutalaisille tuttu asia. Kuninkaan valitsi virkaansa henkilö, joka oli häntä vielä arvokkaampi, tai kansa. Oli myös mahdollista, että kuningas itse otti vallan käsiinsä. Hän sääti lakeja ja pani ne toimeen ja oli myös tuomari. Kuninkaalta vaadittiin, että hän oli Jumalaa pelkäävä.
Vanhan testamentin kansa odotti Jumalan lupaamaa Messiasta. Tätä Herran voideltua kuvataan psalmissa: ”Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. – – Voiton sankari.” (24:8.)
Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että psalmilaulun kirjoittaja on ottanut kuninkaan vertauskuvaksi kuvaamaan Jeesuksen tuloa Jerusalemiin. Tämän oli profeetta Sakarja ennustanut (9:9–10).
Adventin psalmissa kuvataan juutalaisen jumalanpalveluksen kulkuetta. Se on nykyään usein käytössä luterilaisissakin kirkoissa. Siinä esitetään Jumalan saapumista seurakunnan keskelle. Portin ja oven avaamisessa voi nähdä myös ihmisen sydämen avaamisen. Luterilainen kirkko on Sanan kirkko, jossa korostetaan julistetun Jumalan sanan tärkeyttä.
Jumala haluaa, että Pyhän Hengen voimalla julistettu, elävä Jumalan sana saisi avata kuulijan sydämen ottamaan vastaan kutsun Jumalan valtakuntaan. Siinäkin on portti: ”ahdas portti ja kaita tie, joka vie elämään” (Matt. 7:14). Jumalan sanan julistusta ja opetusta tarvitaan, koska asia on vieras tälle maailmalle.
Tässä korkean elintason ja suuren hyvinvoinnin ajassa ovat ajankohtaisia Jeesuksen sanat opetuslapsilleen: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?” (Mark. 8:36–37.)
Adventti viittaa myös Jeesuksen toisen tulemisen odotukseen. Kerran Kunnian Kuningas tulee loistossaan, ei enää halpa-arvoisen aasin selässä.
Armahdetut saavat ikuisen elämän. Ei katsota sitä, millainen ajallinen elämä on ollut, vaan että on Jumalan lapsen asema.
Juhani Alaranta
Hänen turvallisuudestaan huolehditaan. Kulkureitit tarkastetaan etukäteen. Tilannetta valvotaan maasta ja ilmasta. Kysymys on suuresta tapahtumasta, jota uutisvälineet seuraavat.
Eräässä kaupungissa oli tulossa tällainen vierailu. Koulun uskonnon tunnilla opettaja kyseli lapsilta, mikä on korkein mahdollinen asema, jonka ihminen voi saavuttaa. Opettaja ajatteli lasten vastaavan, että se on kuningas. Pieni poika viittasi innokkaasti ja sai vastata: ”Se on Jumalan lapsen asema.”
Raamatussa Jumalaa verrataan kuninkaaseen. Maaherra Pilatus kysyi Jeesukselta kuulusteluissa: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” (Matt. 27:11.) Jeesus myönsi, mutta lisäsi, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta (Joh. 18:36).
Kun Jeesus naulittiin ristille, kiinnitettiin hänen päänsä yläpuolelle taulu, jossa luki: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”. Siinä ilmoitettiin kuolemantuomion syy. Kun Jeesus oli näin sanonut, hän oli syyttäjien mielestä pilkannut Jumalaa.
Kuningas oli juutalaisille tuttu asia. Kuninkaan valitsi virkaansa henkilö, joka oli häntä vielä arvokkaampi, tai kansa. Oli myös mahdollista, että kuningas itse otti vallan käsiinsä. Hän sääti lakeja ja pani ne toimeen ja oli myös tuomari. Kuninkaalta vaadittiin, että hän oli Jumalaa pelkäävä.
Vanhan testamentin kansa odotti Jumalan lupaamaa Messiasta. Tätä Herran voideltua kuvataan psalmissa: ”Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. – – Voiton sankari.” (24:8.)
Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että psalmilaulun kirjoittaja on ottanut kuninkaan vertauskuvaksi kuvaamaan Jeesuksen tuloa Jerusalemiin. Tämän oli profeetta Sakarja ennustanut (9:9–10).
Adventin psalmissa kuvataan juutalaisen jumalanpalveluksen kulkuetta. Se on nykyään usein käytössä luterilaisissakin kirkoissa. Siinä esitetään Jumalan saapumista seurakunnan keskelle. Portin ja oven avaamisessa voi nähdä myös ihmisen sydämen avaamisen. Luterilainen kirkko on Sanan kirkko, jossa korostetaan julistetun Jumalan sanan tärkeyttä.
Jumala haluaa, että Pyhän Hengen voimalla julistettu, elävä Jumalan sana saisi avata kuulijan sydämen ottamaan vastaan kutsun Jumalan valtakuntaan. Siinäkin on portti: ”ahdas portti ja kaita tie, joka vie elämään” (Matt. 7:14). Jumalan sanan julistusta ja opetusta tarvitaan, koska asia on vieras tälle maailmalle.
Tässä korkean elintason ja suuren hyvinvoinnin ajassa ovat ajankohtaisia Jeesuksen sanat opetuslapsilleen: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?” (Mark. 8:36–37.)
Adventti viittaa myös Jeesuksen toisen tulemisen odotukseen. Kerran Kunnian Kuningas tulee loistossaan, ei enää halpa-arvoisen aasin selässä.
Armahdetut saavat ikuisen elämän. Ei katsota sitä, millainen ajallinen elämä on ollut, vaan että on Jumalan lapsen asema.
Juhani Alaranta
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.