olin jo opiskeluaikana (alaikäisenä) vakituisessa työsuhteessa. Painoin ns. homona hommia. Sitten huomasin sen valitettavan tosiseikan, että hyvän, pätevän ja tehokkaan työntekijän palkka on lähinnä lisää töitä (saat tehdä muidenkin työt). Edes raha ei tuonut mitään tyydytystä elämään. Lähinnä huomasin palkitsevan itseäni hankinnoilla, jotta jaksoin paskassa työssä. Mitä enemmän sai, sitä enemmän sai menemään. Ei täältä tietääkseni mitään mukaan saa lähtiessään, joten miksi edes vaivautua.
Nyt olen downshiftannut pitkän siivun, enkä todennäköisesti aio mennä enää koskaan töihin. Jotain pikkubisnestä on tullut väännettyä koko ajan isompien hankintojen rahoittamiseksi, mutta normaalia päivätyötä psyyke ei enää kestä.
Nyt olen downshiftannut pitkän siivun, enkä todennäköisesti aio mennä enää koskaan töihin. Jotain pikkubisnestä on tullut väännettyä koko ajan isompien hankintojen rahoittamiseksi, mutta normaalia päivätyötä psyyke ei enää kestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.