Tässä itse kirjottaja on yksi esimerkki.
Minun pitkäaikainen lievä, vuosikymmeniä kestänyt masennus diagnosoitiin heinäkuussa vakavaksi masennukseksi. No itsetuhoset aatteethan on ollu sieltä asti ja ne on vain pahentuneet nyt.
Pillerie määrää on kohotettu koko syksyn.
Lisäksi on ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko sekä eristäytyvä persoonallisuushäiriö.
Meitsi elää käytännössä 4 seinän sisällä ja hakee vaan välillä ruokaa.
Monet aamut tai millon herää minäki päivänä, on semmiset, että pelkkä sängystä nouseminen vaatii ponnisteluja.
Minun ulkoset kontaktit on käytännössä nettimaailma. Muuta ei ole.
Minun pitkäaikainen lievä, vuosikymmeniä kestänyt masennus diagnosoitiin heinäkuussa vakavaksi masennukseksi. No itsetuhoset aatteethan on ollu sieltä asti ja ne on vain pahentuneet nyt.
Pillerie määrää on kohotettu koko syksyn.
Lisäksi on ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko sekä eristäytyvä persoonallisuushäiriö.
Meitsi elää käytännössä 4 seinän sisällä ja hakee vaan välillä ruokaa.
Monet aamut tai millon herää minäki päivänä, on semmiset, että pelkkä sängystä nouseminen vaatii ponnisteluja.
Minun ulkoset kontaktit on käytännössä nettimaailma. Muuta ei ole.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ulos vaan lenkille ja tervehtii kaikkia suomalaisia. Muita ei kannata kun ne luulee sen merkitsevän jotakin muuta kun moikkausta.
Iloinen mieli auttaa.
Sosialistipunikit jostain syystä on pyrkinyt tekemään ihmisestä yksinäisen possun. Ei töitä, ei elämää vain punainen jäsenkirja ja verestävillä silmillä naapurin tuloja kadehtimaan.
Minä äänestän PS ja olen iloinen. Yritän tehdä töitä aina kun niitä on. Tervehdin ihmisiä (vain suomalaisia) kun liikun ja olen heille ystävällinen.
Tämä korona kurimus myös etäännyttää ihmisiä toisista? Keneen voi luottaa riittävästi? Lojaaliutta onko sitä tarjolla vai nostaako itsekkyys enemmän päätään? Itse enempi erakoitunut, koska luottamuksen puute muihin lisääntynyt? Siltä tuntuu?
Onko mieleni sairastumassa erakoitumista myötä? Syyllistänkö kuinka helposti muita kaikesta, kun luottoa muihin ei ole? Virheet korostuvat ja halu ymmärtää ympärillä tapahtuvia asioita kohtaan vähenee? Passivoituminen ja negatiivisuus lisääntyy, kun valoa tunnelin päässä ei näe?
Asioilla on aina kaksi puolta? Haluaako sopia vai riidellä asioista? Haluaako haastaa tilanteita vai tyytyä toisen väittämään, joka todennäköisesti on vielä valheellinenkin? Ärtymys ja paha mieli ei synnytä myönteisiä asioita kenellekään?
Mielenterveys? Onko se tervettä vai sairasta? Kaikki hyvä lähtee itsestä, koska ihminen on valmis korjaamaan omaa kurssia paremmaksi? Vaatiiko se kuinka paljon hyviä kokemuksia tapahtuvaksi? Olemme tässäkin yksilöitä, toisilla vaatii enemmän kuin toisilla?
Kun pumppaa 200mg Ketipinoria jotta saa unen
Ja 600mg masennuslääkettä
Ja 40mg x 3 beetasalpaajaa
Ja 100mg rauhottavaa, niin kyllä tässä ei tiedä onko vai ei.
Itse olen enempi lääkevastainen. Tiedostan jo sen, että vanhempana niitä saa sitten syödä kyllästymiseen asti? Siihen asti pyrin niitä välttelemään. Harrastan, liikun paljon. Käytän jo verenpainelääkettä, sen koin tärkeäksi, koska ymmärsin lopulta sen, että jollen sitä käytä kuolen ennen aikoja. Muutaman kerran oli yläpaine 150 ja alapaine 100 . Liikkuminen ollut itselle henkireikä, mistä en hevillä luovu. Samalla on sitä hengen ravintoa, josta tykkään.
Mulla oli jo kolmikymppisenä välillä yläpaine yli 160. Vaikka en tosiaan ole lihava. Mutta elintavat.
Ilman näitä lääkkeitä en pystyisi edes kotona olemaan, joutuisin laitokseen taikka olisin tehbyt jo itsemurhan, sillä kaukana se ei ole ollut tänäkään syksynä. Juuri ja juuri pysyn kasassa.
Voimia sinulle aloittaja. Voisitko kokeilla sellaista, että ulkoilisit joka päivä vaikka noin puoli tuntia, se piristäisi sinua melko varmasti.
En jaksa. Ja en uskalla mennä ulos. Kaupassakin käyn juuri ennen kauppijen sulkemista ettei tarvii kohdata ihmisiä. Siksi tämä pimrä vuodenaika sopii. Tosin voisin ytittää ajatusta jos ulos lenkille yöllä..
Mielestäni kenenkään on turha antaa mitään reippailu ohjeita hänelle.
Itse ainakin kysyisin alkuun vain haluaisiko puhua ongelmistaan.
Ihan miten itse haluaa tai sitten ei.
Varmaan pitäisi olla vaan valmis kuuntelemaan.
Ei mulla ainakaan olisi mitään ohjeita.
Yritä ulkoilla päivällä, kun on luonnonvaloa, se piristää.
On olemassa sellainen sanonta kuin "Elä luonnon kanssa ja et ole koskaan yksin".
Minua se lohduttaa, toivottavasti sinuakin.
On kiva seurata vuodenaikojen vaihtumista, säätä, lintuja ja muita metsän eläimiä, taivaan värejä ja tähtiä.
Voimia sinulle.