On asia, jota en hallitse. En ole sitä koskaan hallinnut ja stressaantuminen vei todella voimat. Aloin kuvittelemaan, että tänä päivänä asiat olisivat toisin. Tai varmaan toivoin sitä kovasti. Aloin näkemään asian niin, ettei ole muuta mahdollisuutta, kuin saada asiat ennalleen. Kun haluan vain suojella kovasti. No nyt jo tuntuu siltä, että roikun tuulimyllyn lavassa myrskytuulessa. Mitään ei onneksi oltu vielä aloitettu kuitenkaan. Minusta ei ehkä olisi enää siihen, vuodet veivät minusta kaiken. Kaiken sen, millä jaksaa. Juuri kun aloin vähän voimaantumaan, sain tämän ajatuksen. En vaan voi myöntää, että tähän en pysty. Jotain minussa on vaan lopullisesti mennyt hajalle niin, että en kestä enää samalla tavoin, vaan kaikki romahtaa. Mikä tässä on ollut niin ylivoimaista? Minun pitäisi tämän kanssa selvitä. Mutta ei. Tunnen olevani vanha. Pitää keksiä uusi keino. Minun kuuluu suojella.
Joskus on vaikea myöntää
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.