Määritelkää sanonta "vanha metsä"?
Määritelkää sanonta...
Mie vaan
4382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanoisin kuitenkin, että semmoinen jossa peikkojen on hyvä asustaa ja eläinten rauhallista napostella ruokiaan. Valoa siivilöityy vain hieman tuuhealle sammalpeitteelle kostean seisovassa ilmassa.
Vanha metsä on 80-xxx.
Metsätaloudessa "vanha metsä" lienee kasvunsa päättänyt metsä, jossa puuta kuolee noin saman verran kun syntyykin, Etelä-Suomessa tämä kehitysvaihe tulee vastaan ehykä 100-140 vuoden iässä, pohjoisessa metsänrajalla (Inarissa) jotain 170-200 vuotiaana. Kuusikko voi pysyä tässä tilassa kauan, tunnetaan hyvin vanhoja ns. kulorefugioita, jotka eivät ole palaneet hyvin pitkään aikaan. Pohjoisessa kuutiotilavuus stabiloituu tuonne 50-60 hehtaarikuution vaiheille, seassa kasvaa yleensä 10% koivua jonka elinkaari jää johonkin 120-140 vuoteen.
Männiköistä ei ole tietoa, koska niiden kehitykseen kuuluvat metsäpalot; paksu parkki ja oksien karsiutuminen ovat sopeumia säännöllisiin paloihin. Vanhat aihkit tunnetusti selviävat varsinkin maapaloista, vanhojen yksilöiden rungosta voi löytyä jälkiä useista metsäpaloista. Keskimäärin männiköt ovat palaneet noin sadan vuoden välein, siis ennen metsäpalojen sammutusta.
Myrskyt myös uudistavat vanhaa metsää, mutta harvoin totaalisesti; aina osa puista jää pystyyn.
Eli vanha männikkö on aukkoinen, eri-ikäinen metsä jossa vanhimmat puuyksilöt ovat satojen vuosien ikäisiä ja nuorimmat aukkojen taimet vain muutamia vuosia vanhoja.
Vanhassa kuusikossa isompien puiden keski-ikä lienee 200-250 vuotta, koivut ovat 50- 150 vuotiaita.
Oliskohan tuossa tarpeeksi määritelmää?
Siis, jos vanhaa metsää inarissa halutaan suojella, se tarkoittaa sitä, että hakkuiden lisäksi siellä pitää lopettaa myös poronhoito. Nykyisellään männyn luontainen uusiutuminen on osittain jopa kokonaan estynyt, johtuen porojen aiheuttamista taimistovahingoista. Nämä taimistovahingot tapahtuvat kesällä kun porot ovat syöneet maanpinnan täysin paljaaksi (taimet palavat) ja talvella poron kaivaessa lumipeitettä jäljelle jääneet taimet vanhingoittuvat. Jos poroja ei saada poistettua kokonaisuudessaan metsävyöhykkeeltä, jossa se on tulokaslaji, poron laidunnus johtaa ennenpitkää tundrautumiseen.
on muutama tutkimuskin olemassa. Mekaanisen rasittumisen kautta jonkin verran taimia häviää kaivupaikoilla. Männyn uudistumiseen kokonaisuutena ei ollut merkittävää vaikutusta, hankirajan ylittäneisiin taimiin ei poro enää koskenut - mutta sitten tulevat hirvituhot, joka elukka kyllä tekee valtavaa tuhoa männyntaimikoissa.
Tunturikoivun vesat poro kyllä pistää poskeensa ja 60-luvun Kevon mittarituhoaalue pysyy sekundaarisena tundrana varmaan niin kauan kuin aluetta intensiivisesti laidunnetaan.