Huhut kertovat että

Näinhän se on. Marinin hallitus kaatuu vasta sitten kun lihava nainen laulaa.

Ei ole enemmistöä ns portvaripuolueilla on nyt 123 kansanedustajaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole enemmistöä ns portvaripuolueilla on nyt 123 kansanedustajaa.

Hallituksessa olevilla puoluelahjoituksia on 117 edustajaa ja se takaa vallassa olemisen seuraaviin vaaleihin saakka.

Oppositiossa olevien puolueiden yhteinen kannatus on 82 edustajaa. Sillä ei herran huonetta rakenneta.

Valtaa ei käytetä oikeisto/vasemmisto-akselin mukaisesti vaan hallitus/oppositio akselin mukaisesti.

Siksi meillä on hyvä hallitus ja todennäköisesti jatkaa vallassa seuraavien vaalien jälkeenkin mikäli Keskusta saadaan takaisin raiteilleen

Nykyhallituksen arvot ovat pitkälti vastakkaisia aloittajan suosimalle markkinaliberalismin hötölle ja näin on hyvä. Tässä pitkä lainaus merkittävältä talousvaikuttajaltamme:

"Mielipide|Kolumni
Uusliberalismi ei ollut tie onnelaan
Jääkööt omaan arvoonsa puheet siitä, että Suomi on toivoton tapaus, holhousvaltio ja verohelvetti

Sixten Korkman
2:00 | Päivitetty 10:06


KUN Margaret Thatcheriltä kysyttiin hänen suurinta saavutustaan, oli vastaus: Tony Blair. Olihan Thatcherin markkina­fundamentalistinen oppi paljolti tullut omaksutuksi myös vasemmiston Labour-puolueessa.

Uusliberalismiksi nimetty vallan­kumous levisi 1980-luvulla etenkin angloamerikkalaisessa maailmassa. Myös Pohjoismaat saivat vaikutteita, mutta ne pitivät pääosin kiinni omasta sosioekonomisesta mallistaan.

Pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla on Suomessa laaja poliittinen tuki, mutta elinkeinoelämän piirissä on aina haikailtu valtioon kielteisesti suhtautuvan uusliberalismin perään. Se on nähty matalien verojen ja tehokkaan talouden sekä yksilön vapauden tyyssijana. Olisiko tuo malli pitänyt omaksua myös Pohjoismaissa?

VERTAILIN neljää angloamerikkalaista maata (Yhdysvallat, Britannia, Australia, Kanada) neljään Pohjoismaahan (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja). Ensimmäinen havainto on, että veroaste on kaikissa angloamerikkalaisissa maissa alempi kuin Pohjoismaissa. Ero on iso, painottamattomalla keskiarvolla mitattuna yli 10 prosenttiyksikköä.

Toinen havainto on, että tuotanto henkeä kohti on jonkin verran korkeampi Pohjoismaissa. Näin on, vaikka öljyrikas Norja jätettäisiin vertailusta pois. Suomi heikentää Pohjoismaiden keskiarvoa, mutta pärjää Kanadaa ja Britanniaa paremmin.

Tulosta voi pitää yllättävänä: eikö matala verotus lisää talouden tehokkuutta ja tulotasoa? Kyllä, mutta verotuksen tehokkuutta haittaavat vaikutukset ovat monien tutkimusten mukaan melko vähäisiä. Eivät matalan verotuksen maat OECD-alueella yleensäkään yllä muita korkeampaan tulotasoon (Martin Wolf, Financial Times 3.10.). On myös syytä huomioida, että Pohjoismaiden muihin maihin vertailukelpoiset veroasteet ovat tilastoituja alempia (Jukka Pekkarinen, Talouselämä 16.10.). Lisäksi veroja käytetään Pohjoismaissa koulutukseen ja kustannustehokkaaseen sosiaaliturvaan, mikä on myös talouden etu.

Kolmas havainto on, että angloamerikkalaiset maat ovat eriarvoisuuden maita: tuloerot ovat paljon suurempia kuin Pohjoismaissa ja köyhyys yleisempää. Neljäs havainto on, että kansalaiset Pohjoismaissa luottavat toisiinsa ja yhteiskunnan instituutioihin enemmän kuin muualla. Ja viides havainto on, että kansalaiset Pohjoismaissa ovat YK:n tutkimuksen mukaan maailman onnellisempia.

JOSKUS on epäilty, että me suomalaiset olemme onnellisia vain siksi, että tyydymme niin vähään. Mutta tämä ei taatusti päde ruotsalaisten tai tanskalaisten kohdalla! On se niin, että rajalliset tuloerot ja luottamus ovat hyvän yhteiskunnan rakennusosia.

Entä vapaus? Uusliberalismin profeetat, Friedrich Hayek ja Milton Friedman, julistivat sanomaa matalasta verotuksesta vapauden edellytyksenä. Silti riippumaton amerikkalainen tutkimuslaitos Freedom House arvioi, että ihmisen vapaus toteutuu Pohjoismaissa paremmin kuin missään muualla.

Kaiken kaikkiaan vertailu ei ole mairitteleva angloamerikkalaisten maiden kannalta. Tove Janssonin kuvakirjan otsikon mukaisesti voi totisesti kysyä: Kuinkas sitten kävikään? Kävi huonosti. Markkinafundamentalismi loi suurta eriarvoisuutta ja petasi tietä populismille, joka nyt on uhkana Yhdysvaltojen demokratialle ja aiheuttaa kaaosta Britanniassa.

TALOUSMALLIN muuttamista uusliberaaliin suuntaan on meillä viime vuosina perusteltu sillä, että 2010-luku oli Suomen kannalta ”menetetty vuosikymmen”. Heikon talouskasvun taustalla oli kuitenkin väestön ikääntymisen lisäksi lukuisia erityistekijöitä, kuten Nokian romahdus, paperiteollisuuden näivettyminen ja Venäjän-kaupan vaikeudet. Kehitys ei – ongelmia kiistämättä – todista, että itse sosioekonominen järjestelmämme olisi huono.

Toki Suomessa kaivataan toimia työllisyyden kohentamiseksi ja julkisen talouden vahvistamiseksi. Oppia voidaan hakea Ruotsista ja Tanskasta.

Mutta jääkööt omaan arvoonsa puheet siitä, että Suomi on toivoton tapaus, holhousvaltio ja verohelvetti. Näissä puheissa on kyse ideologisesta viehtymyksestä markkinafundamentalismiin ja omistajien toiveesta saada sijoituksilleen entistä korkeampi tuotto.

Me muut voimme ajatella, että onhan tässä maassa paljon mälsää, kuten Simo Salminen aikoinaan lauloi, mutta kansainvälisesti katsoen tilanteemme on silti vähintäänkin kohtuullinen.

Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja."

Viitannet huhuun, että Hella Wuolijoki kutsui vuonna 1949 Kekkosen syömään naudanrintaa omien neukkuystäviensä kanssa. Hallitus ei silloinkaan kaatunut yhteen päivälliseen.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Viitannet huhuun, että Hella Wuolijoki kutsui vuonna 1949 Kekkosen syömään naudanrintaa omien neukkuystäviensä kanssa. Hallitus ei silloinkaan kaatunut yhteen päivälliseen.

Lue lisää

Niin. Nyt siis huhutaan, että Marin kutsuu kavereitaan Kesärantaan syömään ja juomaan mitä milloinkin. Ei hallitus kaadu tähänkään.

Marin kutsuu tarvittaessa IMF:n heput jatkoille, sillä tästä selvitään

Aslan.tsto kirjoitti:

Nykyhallituksen arvot ovat pitkälti vastakkaisia aloittajan suosimalle markkinaliberalismin hötölle ja näin on hyvä. Tässä pitkä lainaus merkittävältä talousvaikuttajaltamme:

"Mielipide|Kolumni
Uusliberalismi ei ollut tie onnelaan
Jääkööt omaan arvoonsa puheet siitä, että Suomi on toivoton tapaus, holhousvaltio ja verohelvetti

Sixten Korkman
2:00 | Päivitetty 10:06


KUN Margaret Thatcheriltä kysyttiin hänen suurinta saavutustaan, oli vastaus: Tony Blair. Olihan Thatcherin markkina­fundamentalistinen oppi paljolti tullut omaksutuksi myös vasemmiston Labour-puolueessa.

Uusliberalismiksi nimetty vallan­kumous levisi 1980-luvulla etenkin angloamerikkalaisessa maailmassa. Myös Pohjoismaat saivat vaikutteita, mutta ne pitivät pääosin kiinni omasta sosioekonomisesta mallistaan.

Pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla on Suomessa laaja poliittinen tuki, mutta elinkeinoelämän piirissä on aina haikailtu valtioon kielteisesti suhtautuvan uusliberalismin perään. Se on nähty matalien verojen ja tehokkaan talouden sekä yksilön vapauden tyyssijana. Olisiko tuo malli pitänyt omaksua myös Pohjoismaissa?

VERTAILIN neljää angloamerikkalaista maata (Yhdysvallat, Britannia, Australia, Kanada) neljään Pohjoismaahan (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja). Ensimmäinen havainto on, että veroaste on kaikissa angloamerikkalaisissa maissa alempi kuin Pohjoismaissa. Ero on iso, painottamattomalla keskiarvolla mitattuna yli 10 prosenttiyksikköä.

Toinen havainto on, että tuotanto henkeä kohti on jonkin verran korkeampi Pohjoismaissa. Näin on, vaikka öljyrikas Norja jätettäisiin vertailusta pois. Suomi heikentää Pohjoismaiden keskiarvoa, mutta pärjää Kanadaa ja Britanniaa paremmin.

Tulosta voi pitää yllättävänä: eikö matala verotus lisää talouden tehokkuutta ja tulotasoa? Kyllä, mutta verotuksen tehokkuutta haittaavat vaikutukset ovat monien tutkimusten mukaan melko vähäisiä. Eivät matalan verotuksen maat OECD-alueella yleensäkään yllä muita korkeampaan tulotasoon (Martin Wolf, Financial Times 3.10.). On myös syytä huomioida, että Pohjoismaiden muihin maihin vertailukelpoiset veroasteet ovat tilastoituja alempia (Jukka Pekkarinen, Talouselämä 16.10.). Lisäksi veroja käytetään Pohjoismaissa koulutukseen ja kustannustehokkaaseen sosiaaliturvaan, mikä on myös talouden etu.

Kolmas havainto on, että angloamerikkalaiset maat ovat eriarvoisuuden maita: tuloerot ovat paljon suurempia kuin Pohjoismaissa ja köyhyys yleisempää. Neljäs havainto on, että kansalaiset Pohjoismaissa luottavat toisiinsa ja yhteiskunnan instituutioihin enemmän kuin muualla. Ja viides havainto on, että kansalaiset Pohjoismaissa ovat YK:n tutkimuksen mukaan maailman onnellisempia.

JOSKUS on epäilty, että me suomalaiset olemme onnellisia vain siksi, että tyydymme niin vähään. Mutta tämä ei taatusti päde ruotsalaisten tai tanskalaisten kohdalla! On se niin, että rajalliset tuloerot ja luottamus ovat hyvän yhteiskunnan rakennusosia.

Entä vapaus? Uusliberalismin profeetat, Friedrich Hayek ja Milton Friedman, julistivat sanomaa matalasta verotuksesta vapauden edellytyksenä. Silti riippumaton amerikkalainen tutkimuslaitos Freedom House arvioi, että ihmisen vapaus toteutuu Pohjoismaissa paremmin kuin missään muualla.

Kaiken kaikkiaan vertailu ei ole mairitteleva angloamerikkalaisten maiden kannalta. Tove Janssonin kuvakirjan otsikon mukaisesti voi totisesti kysyä: Kuinkas sitten kävikään? Kävi huonosti. Markkinafundamentalismi loi suurta eriarvoisuutta ja petasi tietä populismille, joka nyt on uhkana Yhdysvaltojen demokratialle ja aiheuttaa kaaosta Britanniassa.

TALOUSMALLIN muuttamista uusliberaaliin suuntaan on meillä viime vuosina perusteltu sillä, että 2010-luku oli Suomen kannalta ”menetetty vuosikymmen”. Heikon talouskasvun taustalla oli kuitenkin väestön ikääntymisen lisäksi lukuisia erityistekijöitä, kuten Nokian romahdus, paperiteollisuuden näivettyminen ja Venäjän-kaupan vaikeudet. Kehitys ei – ongelmia kiistämättä – todista, että itse sosioekonominen järjestelmämme olisi huono.

Toki Suomessa kaivataan toimia työllisyyden kohentamiseksi ja julkisen talouden vahvistamiseksi. Oppia voidaan hakea Ruotsista ja Tanskasta.

Mutta jääkööt omaan arvoonsa puheet siitä, että Suomi on toivoton tapaus, holhousvaltio ja verohelvetti. Näissä puheissa on kyse ideologisesta viehtymyksestä markkinafundamentalismiin ja omistajien toiveesta saada sijoituksilleen entistä korkeampi tuotto.

Me muut voimme ajatella, että onhan tässä maassa paljon mälsää, kuten Simo Salminen aikoinaan lauloi, mutta kansainvälisesti katsoen tilanteemme on silti vähintäänkin kohtuullinen.

Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja."

Lue lisää

On tärkeää erottaa toisistaan keynesiläiseen hyvinvointivaltioon pohjaava positiivinen vapaus käsitys jonka mukaan resurssien kasvattaminen sosiaaliturvan avulla luo ihmisille toimintavapauksia.
Uusliberalistinen negatiivinen vapaus taas tarkoittaa mahdollisuutta toimia jonkun eli valtion estämättä.

OikeistoSosDem kirjoitti:

On tärkeää erottaa toisistaan keynesiläiseen hyvinvointivaltioon pohjaava positiivinen vapaus käsitys jonka mukaan resurssien kasvattaminen sosiaaliturvan avulla luo ihmisille toimintavapauksia.
Uusliberalistinen negatiivinen vapaus taas tarkoittaa mahdollisuutta toimia jonkun eli valtion estämättä.

Lue lisää

Verotuksesta voitaisiin autorisoituja väkivaltakoneistoja lukuunottamatta kokonaan luopua ja palvelut toteuttaa "asiakas maksaa" periaatteella yksityisen sektorin toimesta
Vähävaraisille annettaisiin sitten palveluseteleitä ja myös hyväntekeväisyydellä olisi suuri merkitys
Kiitokseksi hyväntekeväisyydestä voitaisiin sitten esim. siivota rikkaiden asuntoja ja haravoida pihoja.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Verotuksesta voitaisiin autorisoituja väkivaltakoneistoja lukuunottamatta kokonaan luopua ja palvelut toteuttaa "asiakas maksaa" periaatteella yksityisen sektorin toimesta
Vähävaraisille annettaisiin sitten palveluseteleitä ja myös hyväntekeväisyydellä olisi suuri merkitys
Kiitokseksi hyväntekeväisyydestä voitaisiin sitten esim. siivota rikkaiden asuntoja ja haravoida pihoja.

Lue lisää

PS. Kyllä Tony Blair ja George W. Bush ovat hienoja miehiä. Bush ei jäänyt Bidenin tapaan seisomaan tumput suorana terroristien kanssa.
Paavo Lipponen olisi 2002 Joulukuussa vienyt meidät "halukkaiden liittoumaan" ja NATO:on ilman puolueensa änkyröitä

OikeistoSosDem kirjoitti:

On tärkeää erottaa toisistaan keynesiläiseen hyvinvointivaltioon pohjaava positiivinen vapaus käsitys jonka mukaan resurssien kasvattaminen sosiaaliturvan avulla luo ihmisille toimintavapauksia.
Uusliberalistinen negatiivinen vapaus taas tarkoittaa mahdollisuutta toimia jonkun eli valtion estämättä.

Lue lisää

Kyllähän tällaisia eroja voi aina tehdä. Resurssien kasvattaminen yhteisin varoin on historiallisessa mielessä todellakin luonut ihmisille toimintavapauksia. Kun näitä yhteisiä resursseja on käytetty esim. koululaitokseen ja terveydenhoitoon, resurssien määrä ja laatu ovat parantuneet ekspotentiaalisesti. Uusliberalistit eivät olisi voineet toimia näin jo määritelmäsi mukaan. Koulutus ja terveydenhoito olisi jäänyt yksityisen toimeliaisuuden varaan, Koulutus ja tutkimus samoin kuin tehokas terveydenhoito edellyttävät laajoja resursseja ja skaalautuvuutta eikä sellaiseen yksityisillä tahoilla olisi ollut historian saatossa varaa kuin murto-osa siitä, mitä on tehty. Olisimme sillä vauhdilla edelleen 1800-luvun lopun tunnelmissa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllähän tällaisia eroja voi aina tehdä. Resurssien kasvattaminen yhteisin varoin on historiallisessa mielessä todellakin luonut ihmisille toimintavapauksia. Kun näitä yhteisiä resursseja on käytetty esim. koululaitokseen ja terveydenhoitoon, resurssien määrä ja laatu ovat parantuneet ekspotentiaalisesti. Uusliberalistit eivät olisi voineet toimia näin jo määritelmäsi mukaan. Koulutus ja terveydenhoito olisi jäänyt yksityisen toimeliaisuuden varaan, Koulutus ja tutkimus samoin kuin tehokas terveydenhoito edellyttävät laajoja resursseja ja skaalautuvuutta eikä sellaiseen yksityisillä tahoilla olisi ollut historian saatossa varaa kuin murto-osa siitä, mitä on tehty. Olisimme sillä vauhdilla edelleen 1800-luvun lopun tunnelmissa.

Lue lisää

Mielipidepankin kommentti on oikea jos katsotaan 1900 lukua. Silloin tosiaankin yhteisin varoin kehitettiin niin koulutusta kuin terveydenhoitoa.

2000-luvulle tultaessa tuo yhteisin varoin kehittäminen on kuitenkin kääntynyt resurssien tuhlaamiseksi. Koulutetaan aivan tyhjiä huuhaatieteitä, peruskoulu tasapäistää kakki heikoimpien lenkkien vaatimustason mukaisesti. Terveydenhuollossa ja sotessa nykyinen SDP:n johtama hallitus puuhaa lisää aluetason hallintohimmeleitä ja lakisääteisiä hoitajanormeja kun pitäsi keskittyä asiakaspalvelun kohentamiseen ja hoitajien määrän lisäämiseen.

Meillä on vielä yksityiskohtaisempaa tietoa tuosta kuormasta syömisestä. Palataanpa ajassa 22 vuotta taaksepäin. Päivä oli 20.06.1999. Aloittaja oli juuri polkemassa Kajaanista kohti Helsingin Velodromia osallistuakseen klo 15 alkavaan Suomi-Uruguay -kilpapyöräilytapahtumaan. Hänen edellään kaasutteli kuorma-auto kirjolohilastissa. Ne piti istuttaa Vantaan Kuusijärveen. Auto kuitenkin liukastui vompatinkakkaan ja kaatui. Tällöin aloittaja söi ahneuksissaan 12 elävää kirjolohen poikasta, söi siis kuormasta, ja jatkoi polkemistaan. Silminnäkijät piirsivät ahmatista näköiskuvan ja ripustivat sen paikallisen työväentalon seinään varoitukseksi kasvavalle nuorisolle siitä, että kuormasta syönti ei todellakaan kannata. Kävi nimittäin niin, että aloittaja jäi kuin jäikin Velodromilla nolosti neljännelle sijalle, koskapa joutui kesken kiihkeän kilpailun käväisemään kakalla johtuen raa-an kalan aiheuttamasta akuutista suolisotkusta.

ps. toimistomme ei vastaa mahdollisista pikkiriikkisistä asiavirheistä, sillä ajan saatossa muisti voipi hivenen jopa temppuilla. Kun nyt kuitenkin yleisessä tiedossa on, ettei Kuusijärvessä ole ainuttakaan kirjolohta, voitanee tarinaa pitää niin niin niin oikeana. Kauan eläköön Esko Juhani Tennilä, hän ei syö kuormasta.