Minä olen niin kovin väsynyt.
Äidin syöpä jäytää joka päivä palasia minustakin. Yritän tukea ja olla läsnä. Olen mukana hoidoissa ja käyn joka viikko yökylässä. Oma perheeni on sopeutunut rytmiini.
Meillä on hauskaa kun menen kyläilemään. Puhutaan asioista ja ollaan välillä hiljaa. Äiti on minulle niin rakas.
Kuulin että ystäväpiirissä syövästä jo terveeksi julistettu oli saanutkin luuydinsyövän. Nukuinkin tuossa hetken mutta heräsin hiestä märkänä ja hätäisenä.
Minua pelottaa.
On niin kovin yksinäinen olo. Siksi kirjoitankin tänne. Täytyyhän muidenkin syöpäsairaiden omaisten lukea tätä palstaa. En varmasti ole ainut pelkojeni ja kauhujeni kanssa.
Minulla ei ole paljoa antaa kenellekään, se vähä mitä on menee äidille, mutta annan siitä nyt teille muille omaisille myös.
Koitetaan jaksaa.
Äidin syöpä jäytää joka päivä palasia minustakin. Yritän tukea ja olla läsnä. Olen mukana hoidoissa ja käyn joka viikko yökylässä. Oma perheeni on sopeutunut rytmiini.
Meillä on hauskaa kun menen kyläilemään. Puhutaan asioista ja ollaan välillä hiljaa. Äiti on minulle niin rakas.
Kuulin että ystäväpiirissä syövästä jo terveeksi julistettu oli saanutkin luuydinsyövän. Nukuinkin tuossa hetken mutta heräsin hiestä märkänä ja hätäisenä.
Minua pelottaa.
On niin kovin yksinäinen olo. Siksi kirjoitankin tänne. Täytyyhän muidenkin syöpäsairaiden omaisten lukea tätä palstaa. En varmasti ole ainut pelkojeni ja kauhujeni kanssa.
Minulla ei ole paljoa antaa kenellekään, se vähä mitä on menee äidille, mutta annan siitä nyt teille muille omaisille myös.
Koitetaan jaksaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oma lapsi sairasti munuais syövaän josta myöskin selvisi onneksi mutta oli erittäin rankkaa aikaa.
Vaikea sanoa mitään mikä helpottaisi sua.
Voimia
Jaa voimasi oikein.
Voit olla äitisi tukena, mutta perheesi
on myös tärkeä hoitaa ja sieltä saat voimaa jaksaa eteenpäin.
Kenenkään toisen sairautta et voi ottaa itsellesi
sairastettavaksi.
Siksi toivotan paljon, paljon voimia ja ymmär-
rystä nähdä asiat oikeassa valossa ja järjestyksessä.
Kiitos teille molemmille vastanneille.
Asiat todellakin täytyy nähdä oikeassa valossa. Päivänvalossa se onnistuukin paremmin. Yöllä kun herää on niin vaikea nähdä selkeästi.
Yrittää pitää.
Mutta joskus täytyy myöntää itselleenkin että on väsynyt ja iloisen ja pirteän esittäminen ei onnistu. Nyt on sellainen hetki minulla. Kun aina tukee ja kannustaa muita joskus vaan lopahtaa. Täytyy ottaa aikaa itselle ja olla yksin ja itkeä ja parkua kunnolla. Eiköhän se puhdista ilmaa ja jaksaa taas.
Voi kun se nyt paranisi.
Juuri niin. Ei iloista ja pirteää tarvitse esittääkkään jos ei siltä tunnu. Älä anna surun patoutua sisällesi, ei se sieltä mihinkään lähde jos sitä ei päästä ulos. Itkeminen helpottaa. Jos olet työelämässä, ota vaikka sairaslomaa asian takia jos oikein vaikealta tuntuu tai haluat olla äitisi tukena.
Mutta kuten tuossa joku muukin sanoi, anna aikaa myös perheellesi ja itsellesi. Älä kärsi omantunnontuskia jos et joka hetki pysty äitisi lähellä olemaan. Äitisi varmasti tietää kuinka paljon häntä rakastat ja ymmärtää että sinullakin on perhe.
Sinulla on paljon kohtalontovereita. Ajattele, että joka neljäs ihminen sairastuu elämänsä aikana syöpään.Useimmilla on sairastuneilla on lapsia/puoliso/vanhemmat/sisarukset ja ystävät. Kuinka moni läheinen meistä joutuu kärsimään ja katsomaan vierestä rakkaansa sairastamistaan. Haluan vain sanoa, että et ole yksin tuskasi kanssa.
En tiedä äitisi tilasta tai sairauden laadusta, mutta monethan ovat parantuneet syövästä. Aina on toivoa. Toivottavasti kevätaurinko tuo mukanaan lohdullisempaa mieltä.
Oma äitini todettiin vasta vakavasti syöpäsairaaksi. Tieto tuli kuin tyhjästä, pitkän lääkärien arvailun ja ensin annetun täysin väärän diagnoosin kautta..
Kuulin asiasta kuukausi sitten enkä vieläkään tajua kuinka vakava tilanne todella on, se ei vaan mene tajuntaan.. Tiedämme koko perhe että aika on jo rajallista eikä mitään ole tehtävissä, silti on jaksettava pysyä valoisalla mielellä ja pitäisi osata tukea..toivoa kun ei saisi menettää..
Itselleni se vain on äärimmäisen vaikeaa. On minusta hienoa, että osaat tukea ja voit olla äitisi tukena noin intensiivisesti ja välinne on niin läheiset, että noin suuret välittämisen teot ja osoitukset ovat mahdollisia. Olen suorastaan surullinen etten itse osaa toimia yhtä vahvasti kuin sinä, vaikka sisimmässäni sitä haluaisinkin.
Joudun itse oman elämäntilanteeni takia olemaan kaukana kotoa ja äitini luota ja on joskus jopa syyllinen olotila kun en laita omaa elämääni jäihin ja mene kotiin äitini luo. On vaan tunne etten voi tehdä kuitenkaan mitään ja pelkkä kotona läsnäolo horjuttaa oman elämäni vakautta niin paljon etten tiedä osaa valita mitä tekisin..äitini on kuitenkin elämäni tärkein ihminen, tietenkin, mutta en osaa näyttää sitä ja tuntuu etten osaa tehdä oikein. Tuntuu ettei puhelut ja sanat täältä kaukaa riitä..
Voitte olla ikuisesti onnellisia siitä että teillä on toisenne!ja ymmärtävät läheiset.
Toivotan Sinulle ja kaikille kohtalotovereillemme voimia ja jaksamista, ja valon pilkahduksia tulevaisuuteen!!
Kyyneleet silmissä luin kirjoituksesi. En todellakaan ole mikään ihannelapsi, paljon olen surua ja huolta aiheuttanut. Olin kauan pois, ja äidin sairaus pysäytti. Tein todellakin sen mitä voin ja MINULLA OLI MAHDOLLISUUS!
Älkää te muut jotka olette kaukana tai töissä tunteko syyllisyyttä. Emme me voi elää vanhemmillemme.
Äidin viimeinen sytostaatti oli eilen. Puhelimeni soi, ystävät soittelivat. Katselin Farmareita ja itkin tunnin. Itkin surusta ja ilosta. Syöpä on joko voitettu tai sitten ei. Kuka sen tietää..
Jos haluat jutella kanssani, kiitos siitä. zoom66242hotmail.com
Voimia sinulle.
[email protected]
Osoite avoin ihmisille joiden läheisellä on syöpä. Jutellaan kun jaksetaan.
äidillä syöpä ja tietysti olen huolissani hänen tilastaan. en ole valmis häntä menettämään mutta sekin mahdollisuus vielä on kun syöpä ei hellitä hoidoista huolimatta.
haluan olla läsnä mutta mahdotonta kun asun toisella piakkakunnalla ja omat lapsetkin on hoidettavana.
en vaan tahdo enää jaksaa...