Typerää leffaa. Itken aina niitä huonoimpia.Niitä joita kriitikot ei vaivaudu katsomaan. Hömppää. Tajusin kuinka yksin oon elämässä. Eikä enää oo ees ketään kelle vuodattaa. Huomenna oon silmät turvoksissa. Törmäsin tänään lukioaikaiseen ihastukseen. Hän oli silloin maailman kaunein nainen. Kauniit silmät edelleen. Tuntematon. Tuntuu että en tiedä mitä elämältä haluan tai onko siltä haluttavissa mitään. Ehkä on vain tyydyttävä kohtaloonsa ja oltava kiitollinen jos pysyttelee hengissä ja terveenä. Mun pieni poikani vain sanoi tänään että on syvästi rakastunut. Se on kaunis tunne. En ole tainnut elää. Ja en osaa sanoa miksi. Jotain meni niin rikki. Häpesin.
Nyt mä taas itkin
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän. Minä olen pohtinut paljon omaa elämääni viime aikoina. Se ei ole sellaista, kuin haluaisin sen olevan. Olen onneton. Tiedostan kyllä, että vain minä voin alkaa omaa elämääni muuttamaan, mutta ensin pitäisi vielä saada selville, mitä minä sitten elämältäni haluan.
Mulla on samoja fiiliksiä. Miettinyt mihin ne vuodet katosi, miks kaikki meni niinkuin meni, miks tuli niin paljon epäonnistumisia kaikessa. Miksi olen niin viallinen, ulko ja sisältäkin, etten kelvannut kellekään. Olen palapelin ylimääräinen palanen, jolle ei sittenkään paikkaa löytynyt. Pitäisi taas kerran yrittää löytää uusi suunta mihin mennä seuraavaksi, kun aiempi tie vei umpikujaan. Pitäisi löytää iloa elämään jostain edes pikkuisen, nyt rämmin ahdistuksen ja masennuksen, surun ja murheen keskellä, tuntuu ettei edes ole oikeutta iloon. Yksinäisyyteen yritän tottua, olen liian monet kerrat pettynyt ihmisiin, en jaksa enää olla se, joka heitetään pois aina, kun ei tarvita. Ei muakaan kukaan tue, niin miksi olisin aina tukemassa muita ja kiitokseksi mut pistetään sivuun seuraavaa käyttökertaa varten, sellainen syö ihmistä ja ihminen olen mäkin, ansaitsen parempaa kohtelua. Ehkä pitäisi opetella olemaan yhtä itsekäs kuin muutkin ja ajatella vaan itseäni ja omaa oloa, jättää muiden voinnit vähemmälle huomiolle.
Ota edellä oleva kirjoituksesi, muokkaa se lauluksi lyriikoiden rytmitysten osalta etkä ole enää ikinä yksin, halusit tai et. Kirjoitit kauniisti, melkein kuin biisin lyriikat, puuttuu vain sävel.