Mietin sua, miten sä voit tulla ajatuksiin kokoajan, ei tajua ei.. Eiks sen ois jo pitänyt mennä ohi.
Miks mä vieläkin
Anonyymi
591697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Ketäs sinä mietit koko ajan? Onko se mies?
Niinpä 🤭🤭🤭 mikäs meininki oon just eronnut pitkästä suhteesta 😂🤣
En mä mieti, se vaan tupasahtelee mieleen.. Rasittavaa
Onks se vapaa sano sille et kaipaat
On se, mä tiedän!
Mitä rimpuilet anna mennä kohti sitä 👍
Sama täällä. Mulle hyvää (sopivaa) naista en voi unohtaa.
Sama täällä,koronarajoitukset lopetti suhteemme,1.5v.sitten himoitsen hänen katsetta,puhetta,sexikästä vartaloansa,kosketusta T.Sinkku 54
Joku muu saa ne nyt sinkku kun
Tietysti kaipaava ihminen auttaa epätasa-arvoisessa tilanteessa olevaa, eikä leivo toisen tiedon puutetta naamaan
Ei..Kun se vähän sivuaa sinne suuntaan että keltaset vie voiton.
Mutta eihän sitä ymmärrä mistä tässä sanaillaan.
Niin kyllä taas vähästä kipuaa.
Sellaisia asioita ei kannata tänne liian tarkoin kertoa riepoteltavaksi, läheskään kaikilla ei ole hyvä tahto
Sanotaanko näin, hyviä ihmisiä on vain muutama kourallinen. Mutttttaaaa, onneks mun lähelle ei pääse, kuin hyvät ihmiset, kaikki muut karsiutuu nopeasti. Niiiin, hän on pohjimmiltaan hyvä ihminen❤️
”Pohjimmiltaan” eli periaatteessa, tällaisesta tunnustuksesta hän on varmasti ihan onnen omena👍
No en tarkoittanut pahalla, hän itse sanoi niin🤷♀️.. Ja vaikka ei olisi sanonutkaan, mä vaan tiedän sen...
Miksi olisi pitänyt mennä ohi? Jotkut vaan jää mieleen.. miestä kaipaat?
Ei menekään.. hän ihana
Sellainen josta ei voi tulla mitään, on pakko mennä. Vaikka niiiin haluaisi niiiin sitä saa haluta. Vaikka,...... Tai ei edelleenkään mitään, oli lipsahtaa 🤐
Niin,olet oikeassa,mistä ei voi tulla mitään niin pakko mennä eteenpäin. Joskus elämä on sitä ainakin tunneasioissa, ei men sillälailla kun itse olisi toivonut asioiden menevän. Tuntuu vaan joskus niin raadolliselta tää elämä,kun ne pienitkin onnen palaset katoaa. Etkä enää löydä niitä,vaikka haluaisit. Mitä jää kun käsikirjoitus häviää. Ei.mitään.
Niin toivon sydämestä,että hänellä on hyvä olla missä hän onkin. Oikea Rakkaus toiseen ei ole katkera, ei tunne vihaa, ei kahlitse. Vaan on onnellinen toisen puolesta ja toivoo vain hyvää hänelle. Jokaiselle voi löytyä,se oikea aarre minkä kätkee sydämeen, ikuisiksi ajoiksi. Vaikka mieli on alakuloinen ja apea pitää olla onnellinen jos on saanut kokea sydänlämpimiä tunteita jo henkilön kanssa vaikka häntä näkisikään enää. Mielestäni siinäkin on osa alue mitä Rakkaudeksi sanotaan.
Aika viisaasti päätelty
Vihaan sinua niin paljon että tunnen sen sydän juuria myöden. Anteeksi en anna ikinä ja ansaitset olla vihattu ja halveksittu.
Miksi vihaat minua? Mitä olen sellaista tehnyt sinulle,että vihaat? Jos ihminen vihaa,ilman syytä. Niin eikö silloin kannattaisi hakea apua esim. Psygologin luona juttelemassa tai psykiatrin luona. Etthän edes tunne minua,miten voit vihata sydänjuuria myöten? En, ymmärrä sinua,miten tuntematonta voi vihata.Sinun pitää purkaa ta osata kanavoida tuo vihasi se ei ole terveydelle hyväksi.
Viha ei ole kielletty tunne tai sairaus, saan tuntea suurta vihaa jos niin tuntuu. Eikä kenelläkään ole oikeutta tulla sanomaan että en saisi niin tuntea.
Saat tuntea kyllä vihaa,mutta ei vihaan tule helpotusta jollain anomyypalstalla. Onko ihminen ketä vihaat sinun tuttu,miten voit vihata jotain tekstin kirjoittajaa jota et edes tunne? Vai onko sinun vihalla,joku kohde henkilö oikeassa elämässä? Saa vihata tottakai,mutta onko joku tehnyt sinulle jotain pahaa,että vihaat. Tuolla vihantunteella,jos ihminen elää kauan aikaa,niin menee elämästä hohto pois. En ainakaan,itse vihaa ketään. No miksi vihaat minua? Kai vihan kohteela on oikeuskuulla miksi joku vihaa.
Melko hyödytöntä kyllä vihata jotain ja kuvitella että sen saisi kanavoitua muuhun kuin itseen jos ei asiaa käy vihan kohteen kanssa. Samapa asia pätee oikeastaan myös rakkauteen.
Sen kun useampi tajuaisi niin varmaan loppuisi turha palstalla kirjoittelu. Tänne kirjoittelu kaikessa muodossa lisää vain ihmisten pahaa oloa.
Vaikka kuinka sivaltaisit jotain täällä se epävarmuus jää lopulla siitä menikö se sittenkään perille. Ja vaikka menisi niin onko kyseisellä ihmisellä kosketuspintaa omaan tunteeseesi. Se kun voi olla toiselle täysin merkityksetön asia.
Puhut provoille. Mies kirjoittaa itselleen vastauksia
Kyllä ne ajastaan menee, mutta hyvällä mielessä voi säilyttää. Ei rakkaus vihaa, vaan hyväksyy ja toivoo kaikille parasta.
https://youtu.be/ct3JV-5BFOg
Ei,ne oikein lämpimät ja kauniit tunteet mene,noi vain ohi. No se on vähän tapaus kohtaista,toisilla menee toisilla ei. Itse olen tunne ihminen kyllä,niin ei ne tunteet noin vain häviä minekkään. Välillä on hetkellisesti vähän parempi mieliala, sitten taas jossain vaiheessa huono. Tunteet vaihtelee,menee kuin vuoristorata ylös alas. Pitäs osata puhuu tunteista ja kertoa toiselle että olet tärkeä ihminen minulle. Vielä silloin,kun se on mahdollista. Tuntuu pahalta,tuntuu kuin ois syyllistyny johonkin rikokseen, kun asiat jotka kokee tärkeiksi jää selvittämättä.
Ei pelkästään ajatuksiin, myös kalsareihin. Siis kakka. Ripulikakka.
Kyllä se menee ohi. Uskon niin. Pelkkää taistelua ollut tämänkin tunteen kanssa, kun en ole koskaan tuntenut ketään miestä kohtaan näin syvästi kuin häneen.
Miksi sen pitäisi mennä ohi? Miksi ei voi yrittää tavoittaa toista, kun ei mitään olla viety maaliin saakka vielä, eikä tunneta toisiamme hyvin. Itse en halua mitään muuta niin paljon kuin sitä.
Sitten varmaan teet jotain asian eteen, jos pystyt.
Kyllä varmasti teenkin jos vielä tilaisuus annetaan. Haluan ihan oikeasti tunutea hänet paremmin, jos hänkin haluaa sitä ja tuntee jotain minua kohtaan vielä.
Koska en jaksa enää. Olen ihan loppu ja en pysty enää ajattelemaan järkevästi. En jaksa enää sydänsuruja ja sitä kuinka toisesta luopuminen sattuu. Siksi parempi vain luovuttaa vielä kun siihen on mahdollisuus.
Jos nyt ei jatkuvasti ajateltaiskaan sitä sillä tavalla, että toisesta tarvii luopua. Eihän mitään ole vielä tapahtunut. Minä olen täällä edelleen ja sinä siellä. Ei otettais tätä niin raskaasti koko ajan.
Mies, toi ei ole mun kirjoitus. Jos nyt olisit hän. Mikään ei ole mennyt ohi eikä tule menemäänkään ennen kuin me ollaan juteltu ja selvitetty tämä. Tuskin menee ohi sen jälkeenkään.
Minä en enää tiedä mihin uskoa täällä... Toivottavasti mikään ei ole ohi, ei mun tunteet ainakaan. Mutta hän tietenkin päättää omistaan ja tekee mikä hänelle on parasta. Itse katson toiveikkaana tulevaisuuteen. Kyllä siellä jotain odottaa, kaiken kärsimyksen takana.
Ajattelin enemmänkin luovuttaa omien tunteideni kannalta. Yrittää unohtaa ne ja haudata ne johonkin, luopua niistä. Olisi vähän kevyempi ja vapaampi olo kun ei tarvitsisi jatkuvasti miettiä mitään. Olisikin helppo lähteä ajattelemaan asiaa puhtaalta pöydältä.
Keskustelet tässä kahden eri ihmisen kanssa. Täällä on monilla ihmisillä niin samankaltaisia juttuja meneillään että siksi tämä on niin sekavaa. Ei nämä tunteet mihinkään häviä, voimistuvat vaan.
Helposti täällä menee sekaisin ja varsinkin tunteiden kanssa.
No mutta. Kuinka saadaan tilaisuus aikaiseksi?
Meidän on vaan oltava samassa paikassa samaan aikaan. Jollakin ihmeellä saatava sovittua että missä ja milloin.
Piä trolli se turpa o kiinni, ku sä et joka miestä saa, nii tyydy osaasi. Juokse sinne sateenkaari sillalle, jos niitä"miehiä" sieltä löytyy!!! Jätä toiset rauhaan!
Mikäs sun ongelma on?
Annetaan kohtalon hoitaa meidäm kohtaaminen. Kyllä se vielä saadaan.
Uskon myös niin. Ei meillä ole hätää. :)
En ole trolli ja sä voisit vähän rauhoittua!
Onhan meillä vielä aikaa :)
Käännä jo sivua elämässäsi. Ei tossa ole mitään järkeä.
Ihan kuin kuvittelisit seuraavasi täällä oikeita juonenkäänteitä.
Hae itsellesi trolli psykiatrista hoitoa, olet menettänyt järkesi kokonaan tällä palstalla!
Mulla on sama ongelma mut onneks vaan välillä. Kieltämättä rasittavaa et on kerrankin tyhjä hetki ja aikaa vaan olla niin eikös ajatukset jo askartele muualla. Tää on niin hassua oikeesti absurdia koska on niin ns turha mietintö. Mut jotenkin kesken jäänyt juttu.
Tää on ehkä mun ongelma kun ajatukset suuntautuu vääriin ihmisiin. Jotenki tää korona-aika on kummallista. Ajattelee enemmän syvällisiä. Kuolemaakin. Alun paniikin jälkeen ehkä miettinyt kenen kanssa haluaisi elämäänsä elää. Jos elämässä saisi haluamansa. Tahtoisin sielunystävän. Ja intohimoa. Vaikka vanheneminen ja rupsahdan on samat haaveet. Ehkä on hyvä että elämä välillä pakottaa miettimään.
Olen aina vaan sinuun mies ❤️
Voi sua rakasta. Minäkin aina sinusta ❤️
Eiköhän se lähde sillä millä on tullutkin 😆
Lesbolove?
Mitäpä muuta