En ole sopeutunut vieläkään tähän elämään. Tänään en ole peseytynyt, pukeutunut ja ruokaakin olen vain närppinyt. Voimia ei yhtään, kyyneleet valuu. Huomenna kun on menoa, todennäköisesti voin taas vähän paremmin. Tunnen hetken itseni tarpeelliseksi. Olen nyt vihdoin tiedostanut, ettei oikeasti kaikesta toivu. Vaikka kuinka haluaisikin. Elämä on aika paskaa, kun sen oikein oivaltaa.
Näitä pysähdyksiä tulee välillä
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olet arvokas ja tärkeä, vaikkei aina tuntuisi siltä.
Kiitos 🙏❤️
Ei se aina ole helppoa sopeutuakkaan. On asioita mihin ei välttämättä koskaan sopeudukkaan, mutta voimia. Jos on jotain ikävää, toivottavasti jotain hyvääkin.
Näitä päiviä tulee välillä ja henkinen kipu on todella kova. Silloin tuntuu siltä, että haluaisin johonkin pois, mutta en pääse. Mitään itseni vahingoittamista en sentään suunnittele. Mutta en varmaan tästä työkuntoiseksi enää tule, vaikka sitä toivoisinkin. Kyllä kai se siitä taas vähän helppaa, mutta joudun tekemään töitä sen eteen, että saan paremman olon. Mikään ei ole helppoa, eikä tule ilmaiseksi. Huomenna näen hyvän ystäväni ja muutaman muun myös. Huumorin avulla mennään.
Ja kiitos tsempeistä! Helpottaa aina tietoisuus siitä, että täällä kylmässä maailmassa on kuitenkin hyviä tyyppejä myös ❤️
Huumori toimii hyvin mullakin. Mitä rankempi huumori, sen vaikeemmat ajat. Hyvä jos on ihmisiä joiden seura tuo paremman mielen. Älä jää yksin, vaikka yksinkin olo välillä on tarpeen itseä kasaillessa.
Näin minäkin asiaa ajattelen. Se tieto auttaa murheen keskellä. 🤗
Tänään olen ollut yksin ja kohtalaisen väsynyt. Mutta joskus sen pitää mennä niin. Ystävien kanssa on huumoria ja rankkaa sellaista 😁 Muuten ei jaksaisi ❤️
Heh, monesti se niin jostain syystä meneekin, että jokseenkin pohjamudissa rypeneet omaa rankan huumorin. On pakko oppia nauramaan vaikeuksillekin ja pitää kiinni selvitäkseen edes siitä pienestä ilonhelmestä mikä huumorilla irtoo. 😄
Et ole yksin, kanssaeläjiäsi on useita, kuka milläkin tavoin hiukan vajaavaloilla ajelevia. Olen itsekin puolitiessä, jonnekin, tai vaikka helvettiin kuten laulussa sanotaan, mutta tuskin nyt niin pitkälle kuitenkaan, vähempikin on riittävän pitkällä, jostain.
Arki auttaa jaksamaan, ellei muuten, niin voi kokea olevansa olemassa, olevansa merkityksellinen itsensä ulkopuolisille asioille. Pidä siitä ajatuksesta kiinni!
Kaikesta ei toivu, mutta ajan kanssa oppii elämään omien asioidensa kanssa. Vähän kuin iso haava, se arpeutuu, mutta iho jää kireäksi ja paikoin araksi, jää ikuinen muisto, sellainen joka muistuttaa menneisyydestä aina toisinaan, kovilla pakkasilla vaikka. Kaikesta ei toivu, mutta kaikesta pidäkään toipua, pitää vain muistaa taipua tuulessa, olla katkeamatta, vaikka ihan piruuttaankin.
Elämä on. Elämää. Ei paskaa, ei kermavaahtoa, se vain on. Elämää. Saat itse valita maistatko sen paskana vai kermavaahtona kesän ensimmäisillä ahomansikoilla. Sinulla on paljon valtaa, ajattelepa...
Kiitos! Välillä osaan asennoitua ihan oikeinkin 😉 Ja silloin on tosiaan vähän helpompaa. Niissä hetkissä kerään voimia. Kyyneleet valuu ihan liikutuksesta, siitä että joku huomaa, vaikka ihan täällä palstalla. Ihmisiä täälläkin on kirjoitusten ja nimimerkkien takana. Hyviä ihmisiä.
Aina sitä ei osaa ajatella niin, kun anonyymiteetin suojissa ollaan ja kasvottomina. Kiitos ❤️
Ole hyvä ❤️
Täällä on paljon hyviä ihmisiä kirjoittelemassa perushulinan lisäksi, riittää kun uskaltaa itse avata sanaisen arkkunsa ja olla välittämättä perushulinasta. Ja se riittää siihen, että joku ottaa olkapäästä kiinni, kysyy vointia ja toivottaa voimia matkalle 😊
Tuohon malliin minun elämäni kulkee. Luovuttaa ei voi, ja toivoa siitä, että kyynisyys ei ei saisi lopullista hallintaa, vielä on.
Kyyneleet valuu päivittäin milloin mistäkin syystä. Viimeksi itkin sitä, että bussikuski sai TV:ssä huomiota.
Homman ydin on siinä, että elämä on paskaa, jonka seassa pitäisi osata nauttia pienistä asioista, ymmärtää elämän arvo. Tietenkin elämä on paskaa. Ei tarvitse kuin katsoa vähän ympärilleen ja nähdä kaikki epäoikeudenmukaisuus maailmassa. Samalla pitää myös osata antaa arvo kaikelle hyvälle.
Kuluu vuosi, kuluu toinen. Silloin voi tilanne olla ihan erilainen sinulla. Tähtää sinne! Ei ihminen toivu kaikesta, emme voi sellaista erityisasemaa odottaakaan. Mutta mielestäni ihmisen kuuluu viimeiseen asti yrittää, ja monesti elämä myös yllättää positiivisesti.