Iltalehti - 29.4 - Jyrki Lehtola

http://www.iltalehti.fi/osastot/kolumnistit/200504283010023_ko.shtml


StarWriter
YRITTÄNYTTÄ EI LAITETA
28.4.2005 19:26
Missähän Mestari oli viime lauantaina? Keskiviikkona Mestari julisti A-Talkissa, torstaina Tuomas & Juuso Experiencessa ja perjantaina Ruben & Joonaksessa. Sunnuntaina Mestari ilmestyi ylistämään itseään Helsingin Sanomiin sekä Diilin päätökseen.

Mutta missä Mestari oli lauantaina? Lukemassa ääneen Suurta Sivistyssanakirjaa? Mestari kyllä viljelee saarnojaan eetoksilla, apologioilla ja hypomanioilla, mutta luontevuutta hän ei vielä ole saavuttanut. Mestari on kuin pikkupoika, joka yrittää kaupata sokerivettä "superlimonaati"-nimikkeellä.



Mestarilla on ongelmia maailmasuhteessaan silloin, kun maailma ei vastaa hänen haluihinsa. Vai istuiko Mestari lauantaina kotonaan? Joiko hän punaviiniä ja etsi sisältään jotain, jonka sisältö ylittäisi kuluneen fraasin tason? Kun Mestari aamulla heräsi sohvalta, oliko hänen Huomiotalous-paitansa tuhriintunut juustonaksuista, joiden läpi Mestarin kyyneleet olivat virranneet?

Mestarin on niitä merkittäviä suomalaisia, joille on mahdottomuus ottaa vastaan itseään koskevaa kritiikkiä.

Torstain Tuomas ja Juuso Experiencessa Juuso Jotakin otti esille Mestarin käyttämän kielen ja kysyi, eikö Mestari voisi joskus ottaa rauhallisesti ja puhua niin kuin ei olisi jatkuvan hysterian partaalla.

Mestari vastasi ilmoittamalla olevansa värikäs persoona, ja jos "jonkun suonissa virtaa vähän jähmeämpää verta", voi olla että Mestarin kieli kuulostaa "vähän jännittävältä".

Mestari ei kyennyt vastaanottamaan edes noin laimeaa kritiikkiä, vaan käänsi naurettavuuden "jännittävyydeksi" ja syytti toisten verenkiertoa siitä, ettei Mestari saa osakseen universaalia rakkautta.

Mestarilla on aina ollut ongelmia maailmasuhteessaan silloin, kun maailma ei ole vastannut Mestarin haluihin. Kun Mestari saa osakseen kritiikkiä, hän ala-asteikäisen tavoin yrittää mitätöidä sen psykologisoimalla kritiikin esittäjää. Mestarin mukaan arvostelu kertoo aina arvostelijan kaunasta ja katkeruudesta.

Mestari onkin saanut paljon opetuslapsia niistä julkisuuden hahmoista, jotka etsivät itsetuntoaan alleviivaamalla omia haastatteluitaan. Ruben & Joonaksessa tästä köyhästä reagointitavasta antoi esimerkin Mestarin kennelin tuorein puudeli Arno Kotro, heikkolahjainen runoilijapoika, joka siteerasi Mestaria niin kuin kykenemättömyys sietää eriäviä mielipiteitä olisi filosofia, ei luonnevika.

Viimeksi Mestari on ollut loukkaantunut siitä, että Diiliä ja Mestarin ajattelua on verrattu moraalisilta ulottuvuuksiltaan natseihin ja rodunjalostukseen.

Tuollaisista väitteistä on syytäkin loukkaantua. Ne kertovat vain arvostelijan köyhästä vertaus- ja käsitearsenaalista, ja Mestari on oikeassa todetessaan, että jos saa palkkaa ajattelusta ja kirjoittamisesta, olisi paikallaan, jos osaisi ajatella ja kirjoittaa.

Kun epävarmaa tv-shop-ajattelijaa verrataan historiallisiin epäinhimillisyyksiin, kertoo kritiikki myös mittasuhteiden puutteesta. Mittasuhteiltaan oikeampi vertauskohta Mestarille voisi olla juoppo, joka kulkee edestakaisin täydessä junassa ja huutaa "Ettekö tiedä, kuka minä olen?!", mutta ei edes itse osaa vastata kysymykseensä.

Mestarin ajattelussa ei ole häiritsevää ajattelun moraali, vaan sen älyllinen heikkous.

On melkein liian kohteliasta edes käyttää termiä ajattelu, sillä mestari ei niinkään ajattele kuin pue vanhoja fraaseja uusiin vaatteisiin.

Se mitä tietää tai taitaa on hyödytöntä, jos ei ole tahtoa. Epäonnistuminen kasvattaa onnistujaksi. Ellei ole väärässä, ei pääse oppimaan.

Tuollaisia ovat Mestarin ajatukset. Näinkin ne voi sanoa: Yrittänyttä ei laiteta.

Mestari on kuin puhumaan opetteleva lapsi, joka huutaa auton takapenkillä "Auto! Auto! Auto!" aina, kun moottoritiellä tulee auto vastaan. Lapsen vanhemmat tietävät, että vastaantulevat pyörälliset peltilaatikot ovat autoja, mutta antavat lapsen hokea itsestäänselvyyksiä, koska maailmasuhteessaan haparoivaa taaperoa ei kannata lannistaa.

Mestari ei istu takapenkillä, vaan seisoo puhujankorokkeen takana. Sieltä hän osoittaa pihalle pysäköityjä autoja ja huutaa: "Auto! Auto! Auto!".

Mestari ei ole väärässä, ja kun Mestarin oppilaat menevät syvälle itseensä, hekin ymmärtävät, että pyörillä kulkevat kotelot ovat autoja.

Mestarista tekee Mestarin se, että kuulijat unohtavat sen, että he osasivat tunnistaa auton jo ennen kuin mestari osoitti sitä. Auto oli se, jolla he saapuivat Mestarin luo kuullakseen, mikä on auto.

Kansantalouden tulevaisuuden kannalta ongelma on se, että Mestari ja Mestarin oppilaat eivät enää ole lapsia.

Kuunnelkaa! http://areena.yle.fi/toista?id=2150961 Jyrki Lehtolan uutisia?