Mitä tarkoittaa, kun näyttelyssä tuomari sanoo, että jalat jäävät alle seistessä ja liikkeessä??
Ja voiko asialle itse tehdä jotain? Siis harjoitella niin, etteivät jäisi tms.....?
Ja voiko asialle itse tehdä jotain? Siis harjoitella niin, etteivät jäisi tms.....?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos koira seisoo raajat rungon alla se ei tarkoita sitä automaattisesti että sen takaosa olisi heikko tai että "liikkeessä ei ole takapotkua".
Olen nähnyt runsaasti koiria, jotka seisovat takaraajat rungon alla, koska ne palelevat tai ovat arahkoja esiintyjiä. JA useilla näistä on ollut liikkeessä upea draivi ja komea takapotku, useimmilla parempi kuin venytetysti seisovilla tovereillaan. Että eipäs yleistetä.
Älä sinä lancamaissi yhtään ole huolissasi siitä asiasta.
JA umalehtinen, aijai voi voi...
eiköhän tuossa omassa jutussani tullut jo mainitsemasi asiat selviksi. ja jos olisit lukenut alusta asti niin lancamaissi mainitsi viestissään seisoo ja liikkuu takaraajat rungon alla. Ja jos liikkuu takaraajat rungon alla niin ei kovin kummoistakaan potkua saa aikaan, päinvastoin toinen tuomari sanoisi köyhä takaosa ja köyhät liikkeet. Mutta nyt on kyseessä pentu.
Joten otetaan pieni kertaus, harjoittelemalla mm.ravin vauhtia liikkeet näyttävät aivan erilaisilta ja niistä kannattaa valita se paras. samoin seisottamista täytyy erikoisesti pienillä koirilla harjoituttaa varsinkin kun nykyään suositaan vapaasti esitettämistä. Ei koiran tarvitse olla arka. Tilanne on sille uusi kuten esittäjällekkin, mutta kuten sanottu harjoiutus tekee mestarin.
Ja lopuksi kysyisin sinulta mikä lie "Domare" mikä keskustelussani ärsytti sinua?? Sekö kun kerroin rehellisesti koirani hyvistä puolista, vai sekö että se palkittiin. Voin kertoa sinulle myös etten koskaan ilmoita "roskaa" kehään, vaikka minulla ei tällähetkellä olekkaan erittäin tasokasta näyttelykoiraa niin ei ole tasotontakaan.
En katso olevan minkääntyyppistä syytä riidellä täällä palstalla. Jos sinulla on kovasti sanottavaa tai kommentoitavaa minusta niin voit sen tehdä privaatistikin [email protected]
Kiitos kaikille vastanneille.
Umalehtiselle: asun ihan pääkaupunkiseudulla, Vantaalla, eli on hyvät yhteyden ja kaikennäköistä koulutusta löytyykin melko läheltä. Kesällä menen myös muutamalle koiraleirille, joissa on myös näyttelyjuttujen harjoittelua, eli eiköhän se siitä.
meinasi unohtua. iso peili on myös hyvä apuväline kun harjottelee seisottamista lattialla. Näet siitä itse miten näyttää parhaimmalta toisen silmissä.Meillä on siinä suhteessa helpompaa jotta meitä on kaksi jotka harjoitutamme koiriamme. Ja vähän ennen näyttelyitä ellemme viitsi lähteä koulutukseen kokonnumme täällä asuinalueellamme olevien muiden harrastajien kanssa pitämään ns, sulkeisia.
Muutama kerta näyttelyssä käynti eri
tuomareilla niin saa selville onko harjoituksen
puutetta tai "synnynnäistä "huonoa takaosaa ???
Tässä on vaikeaa kenenkään sanoa tietenkään
missä vika kun koiraa ei ole nähnyt ,ainoastaan
kyseisen arvostelun antanut tuomari .Laatu
arvostelua sinne näyttelyihin lähdetään hakemaan
......harva koira on täydellinen .
Kauhea vastahyökkäys moista kirjoitusta kohtaan! Etkö kestä että mielipiteitäsi kyseenalaistetaan?
Itse näyt raivolla käyvän suorastaan päälle, turha siinä on "huutaa" tuolle domare:lle.
Anna olla, ei se nyt noin hirveää voi olla.
en ole raivonnut ei kuulu moinen luonteenpiirteisiini, mutta en ymmärrä ellei viitsitä lukea ennenkuin aletaan kommentoimaan toisten tekstiä.
Ja siitä olen saanut tarpeekseni eli näistä amatööri "tuomareista" joskus kehän reunalla joskus rodusta kuin rodusta kaikkitietävänä.
Ihminen joka tuo koiransa näyttelyyn eikä ole kokenut, eikä varsinkaan vielä tiedä monista asioista yhtikäs mitään niin neuvominen mikäli neuvoa kysytään on asiallista. Tällaista ihmistä pitää tukea. Tuomari on se joka arvostelun suorittaa en minä eikä "domare".
On myös hyvin asiatonta tulla tänne moittimaan kotimaisia tuomareitamme kuten tämä jonkin sortin "Domare" teki. Ja vielä hänellä oli otsaa julkisesti väittää tuomareidemme olevan epärehellisiä ja katsovansa vain pärstäkertoimeen.Kuitenkin täällä oleva tuomarikoulutus on todella korkeatasoista, mitä ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa muissa maissa annettavasta koulutuksesta.
Tämä ei ole ainoastaan oma mielipiteeni vaan kaikki järjestäytyneessä koiratoiminnassa mukana olevat tietävät saman. Tuollainen asiaton arvostelu herättää kysymyksen josta Hasse Lehtinen aikoinaan kirjoitti ja asia oli tällainen. Aina on syy muissa ellei koira pärjää, ei osata katsoa peiliin, ellei syy ole tuomarissa niin sitten ainakin kanssa kilpailijassa ja vielä luullaan että palkinnot tippuvat suoraan taivaalta ilman että itse teemme koiran tai sijoituksen eteen yhtään mitään. Ja totuus kuitenkin on se että kotona on tehtävä kaikkensa ja vielä enemmänkin koiran eteen, jotta se pärjäisi näyttelyissä.
Ja kerro vielä missä kohtaan huusin?
Luin uudelleen tuon domaren tekstin uudelleen... ja uudelleen ja missään en kyllä nähnyt seuraavaa jota väitit tekstissäsi domaren kirjoittaneen
eli:
On myös hyvin asiatonta tulla tänne moittimaan kotimaisia tuomareitamme kuten tämä jonkin sortin "Domare" teki. Ja vielä hänellä oli otsaa julkisesti väittää tuomareidemme olevan epärehellisiä ja katsovansa vain pärstäkertoimeen.
Lueppas uudelleen tuo domaren teksti.
Olet kyllä hyvin päällekäyvä umalehtinen, niin ammattilainen kuin väität olevasi.
JA totuus on, suomessa (kuten kaikkialla muualla) on tuomareita jotka katsovat esittäjää, eivätkä koiraa ja niitä jotka ovat missanneet kollegioissa rotuja ja silti päätyneet allrounder tuomareiksi. Itse olen sen verran koiranäyttelyitä kolunnut, että voin katsoa olevani edes jonkin verran kykenevä arvostelemaan tuomareiden ammattitaitoa.
Luojan kiitos, myös korkeatasoisia, kunnollisen koirasilmän omaavia tuomareita löytyy runsain mitoin, enkä siis ole pakotettu viemään koiraani moisille puoskarituomareille.
terveisin 35 vuotta rotua ja koiranäyttelyitä harrastanut
JA vielä yksi asia, voisit käyttää pilkkua niin tekstistäsi tulisi asiallisemman oloinen. Ja olisihan se helpompi lukeakin silloin...
meillä olevan puoskari tuomareita. Viittaat varmaan siihen asiaan, kun rotujärjestöt ohitettiin, ja kennelliitto alkoi itse kouluttaa, kuuntelematta em. Kyllä meillä on hyviä ja erinomaisia tuomareita ja sitten niitä vähemmän hyviä. Riippuen tietysti minkä rodun silmin tuomarin työskentelyä katselee.
Itse myös silloin nuorena aikoinani arvostelin tuomareita, mutta enää en. Oltuani niin monen monta kertaa heidän kanssaan kehässä, kirjoittamassa heidän sanelujaan, ja tosi kauan harrastaneena, uskon tuntevani/tietäväni myös useimmat kasvattajat, niin yhtä kertaa lukuunottamatta en ole nähnyt minkään sorttista tuomaripeliä pelattavan. Sen myös olen huomannut etten saa mitään ilmaiseksi. Omat koirani saavat usein paljon kriittisemmän arvostelun, kuin muut, johtuen siitä, että tietävät minun kestävän homman.
Ammattilaiseksi en ole koskaan itseäni väittänyt koirankasvatus ja harrastus puolella. Aina jopa minä opin lisää. Käytän niin paljon pilkkuja kuin saan aikaiseksi, sillä minulla on tätä nykyä vaikeuksia näiden sormieni kanssa, sillä sairastan reumaa ja hiiren käyttö on ongelmallista tätä nykyä. Myös tyyliäni voi luulla päällekäyväksi, mutta sellainen ei ole tarkoitukseni. Jos minua loukataan ja mollataan niin se on okei niinkö? Mutta jos vastaan olen päällekäypä. Huomio tuokin. Jokainen lukee ja näkee mitä haluaa,niin minäkin.
Toki on tuomareita joita itsekkin vältän, mutta en lähtisi heitä silti syyttämään puoskareiksi. Toinen on nähnyt enemmän roduissa huippukoiria kuin toinen ja arvostelussa huippuja nähnyt osaa vaatia enemmän.
Lähes kaikilla on kyllä kehässä rotumääritelmä mukanaan ja mikäli tarve vaatii käyvät tsekkaamassa sitä, kesken arvostelun.
Ja vielä en ole pilkannut ja ivannut sinua kuten sinä teet tännepäin. Ei osoita sinultakaan fiksua käytöstä.
joko nyt olet vuodatuksesi vuodattanut? Väärinhän saa käsittää ihan niin paljon kuin haluaa, ei käy kieltäminen. Kanssasi ilmeisesti saisi väitellä maailman loppuun asti, mikä tuntuu turhalta, kun olet päättänyt olevasi oikeassa.
Mene rauhassa, umalehtinen.
sinulta vastausta löytyvän ressiressu. Mikäli oikein luin niin ei ollut sinunkaan kirjoituksesi muuta kuin provosointia. Kyse on ollut mikäli ymmärsin koiran näyttelyvalmennuksesta. Sen jälkeen alkoi ulkomuototuomareiden moite ja puolustus. Oikein luettuna vain sinä riitelit. Keskustelua täällä harrastetaankin, eikä jonkun persoonaan kohdistuvaa kaunaa. Sinä niissä kirjoituksissasi moitit ja luettuna tuli sellainen kuva, ettet arvosta näyttelytuomareita korkealle. Olisi ollut mukavaa kuulla lisää, vai oliko mennyt liian vaikeaksi tämä tarina.
Vuodatuksiahan sinulta tuli ja enemmän loukkaavaksi tarkoittavaa jonkun persoonaa kohtaan, missä ei ollut mitään asiaa tai paremminkin vastausta aloittajan kysymyksiin.
En ole vuodattanut yhtikäs mitään, vaan yrittänyt ymmärtää mitä ajat takaa. Tarkoitatko sinä ,että olen väärässä siinä että kehun Suomalaisia tuomareita, vai siinä kun kehoitan harjoituttamaan koiraa näyttelyihin? Syytöksiä osaat esitää ja ivaakin, mutta vastata et tunnu osaavan. Etpä sinä sitten ole paljoakaan oppinut jos olet 35 vuotta harrastanut näyttelyitä ja edelleen tuomarit rassaavat mieltä. Etkö tiedä mitä nöyryys tarkoittaa. Ilman sitä et mitään opikkaan rodustasi tai koko harrastuksesta. Oppiminen ja erehdysten kautta oppiminen usein vasta johtaa tulokseen.
Joten hei hei ressi ressu minunkin puolestani. Hymyillään kun mennään.
kaikesta sitä jaksattekin nähistä, aikuiset ihmiset.
hö, sanon mä.
nöyryys, on suomalainen luonteenpiire, mutta miksi pitäisi olla nöyrä ja antaa tuomarin hyppyyttää?
Lehtisen Hasse on ainakin (kaikki kunnia kokemukselle) vanhojen koiraihmisten mielestä tuomari joka tekee mitä tahtoo. Voi pistää parhaan viimeiseksi jos mieli tekee. Voi vielä kehän jälkeen sanoakkin että parashan se tuo oli, mutta oli liian itsevarma esittäjä niin piti näpäyttää.
Umalehtinen vissiin istuu koko aika koneella kun ehtii koko ajan kommentoimaan. Menisit sit jalostamaan kun kerran niin hyvin osaat ja tiedät.
Jeesus noita teidän tekstejä. Ja sit vielä joku ulkopuolinen puuttuu mummoloihen kiistoihin.
Mä käsitin kyllä noista ressiressun teksteistä että se ei ivaa umalehtistä eikä esitä syytöksiä häntä kohtaan. Yleisesti tuntuu arvostelevan tuomareita suomessa, ja kyllä niitä muutkin kokeneet koiraihmiset arvostelee ja syytä onkin, muuten mitään uudistuksia ja parannuksia ei tapahdu ikinä.
uskallan myöntää lukeneeni eilen hyvin yksipuolisesti tätä palstaa. Ja sinulle tiedoksi en päivystä täällä. On vain niin että muutamana päivänä olen ollut aika aktiivisesti täällä palstoilla.
Olen kyllä kasvattaja ,mutta en mikään erehtymätön jalostaja. Kyllä minulta sitä niin sanottua kotikoiraakin tulee, kuten muiltakin. Olen vain tullut kriittiseksi vanhemmiten vaikka mummo en vielä olekkaan. Kotimaisia tuomareita arvostetaan kovin vähän ja kuitenkin jostain eksoottisesta maasta tuleva vetää rodusta kuin rodusta kehät täyteen. Vaikka ei olisi montaa kappaletta jotakin rotua ennen nähnyt. Ja joskus tällaisesta koirasta joka ei ole rotunsa tyypillinen edustaja leivotaan esim. vuoden voittaja.
Tämä minulla oli pointtina eikä typerä riitely johon kyllä syyllistyin.
Sory niin ressi ressu kuin muutkin
Olen huomannut vuosien varrella sen
että koiria tulee paljon täysin "vieraalle "
ulkolaiselle tuomarille siinä uskossa että
arvostelee KOIRAA eikä sitä kuka on hihnan
toisessa päässä !Kyllä se niin on, jos kotimainen
tuomari arvostelee ja toinen kotimainen tuomari
esittää koiransa niin tuomarin esittämä
koira laitetaan voittamaan VAIKKA se toinen olisi
parempi ! Näin moni "tuomari" hakee serttinsä.
Muutaman naistuomarin tiedän kun uskaltaa olla
mielipiteensä takana .
Esim. Soile Bister ,Riitta lahtovaara ja Leni
Nousiainen .
Mikäli tuomari haluaa päteä ja esittää itse koiransa, kyllä myös ulkolainen tuomari kolleegansa tuntee ja palkinnot sen mukaiset.
Onhan näitä nähty, mutta jotenkin sitä vain haluaa luottaa sinisilmäisesti.
Itse kun aloitin näyttelyt ne vielä olivat ns. jalostustarkastuksia sai kyllä nopeasti palautetta asiasta arvostelun muodossa. Kaikki oli niin rehellistä ja jännittävää ja näyttelyissä todella hauskaa. Piknik oli yleistä ja usein jäätiin kehän jälkeen parantamaan maailmaa oikein joukolla. Eikä kenelläkään ollut kiire.
Voi niitä aikoja.
Kyllä näyttelytouhut ovat minustakin muuttuneet
20 vuoden aikana .On tullut seurattua touhua ja
nähnyt yhtä sun toista .Tiedän kyllä että myös
ulkolainen kolleegansa tuntee ,ja tuomari peliä
pelataan !Kun itsellä on voitokkaat koirat niin tulee seurattua loppuun saakka siksi
arvostan nimennomaan tuomaria joka arvostelee
koiraa eikä ketä sitä esittää .
Hyvä tuomari ei mielistele tiettyä "kasvattajaa "
vaan laittaa koirat siihen järjestykseen kun ne
hänestä kuuluu , ja uskaltaa myös pudottaa pois
ison "kasvattajan koirineen " !!!!
On se julmaa ja kovaksi touhuksi mennyt jollain
suurella kasvattajalla ...ikävää ,muuten mukava
harrastus .
eilen olin kennelpiirin koulutuksessa ja näin siellä "vanhoja" kehäsihteereitä ja heidän kanssaan tuli muisteltua menneitä. Kuinka monta hauskaa ja mukavaa muistoa onkaan esim. Hesan inttinäyttelyistä joulu ja voittaja näyttelyistä. Silloin vielä huumori kukki ja arvostelun jälkeen istuttiin ja turistiin vaikka mistä. Pennun ostajatkin tulivat avoimesti juttelemaan eikä heidän tarvinnut kysyä häiritsenkö.
Tulimme siihen tulokseen, että sen jälkeen kun alettiin keräillä niitä pisteitä, serttien ja sijoitusten ja yleensäkin ykkösten lisäksi, touhu muuttui kovaksi, ja voitto otetaan tavalla tai toisella. Lähetetään uhkaavia sähköposti viestejä jne.
Ja totuus on että me vanhat parrat häviämme kohta sukupuuttoon eikä pitkäjännitteisyyttä enää löydy. Kaikkien on saatava voittaja ja ellei saa vaihdetaan rotua.
Hei taas umalehtinen !
Näin on ja onhan mukavaa niitä "hyviä" vanhoja
aikoja muistella mukavien kokeneitten kanssa.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi näyttelyiden
muuttumisesta kovaksi.Meikäläinen kestää onneksi
häviämisetkin helpolla en ota sitä vakavasti,ja
sitten ollaan iloisia kun oma pärjää....
ei sen kummempaa .
Kyllä tässä ollaan omalle rodulle uskollisia
hautaan saakka ....mihin sitä vaihtamaan .
sen ensimmäisen kerran myöskin äitini calieria. Siihen saakka olin esittänyt vain omaa rotuani, eli kultaisia ja sen homman hallitsen usean vuoden kokemuksella. Kun sitten cavalierin kanssa olin kehässä, oli siinä tekeminen, kun niidenhän kuuluu esiintyä vapaasti. No siinä sitten kävi niin, että likalla olisi ollut varsin kovat menohalut, vaikka olisi pitänyt seistä fiksusti paikalla. Sen takajalat menivät tosiaankin rungon alle seistessä ja samoin myöskin liikkeessä. Oma mokahan se tuolloin oli, kun en ollut sen kanssa kovinkaan paljoa harjoitellut kehäkäyttäytymistä. Koiruus sai muistaakseni kakkosen tuolloin, ja silloin päätin, että nyt sitten treenataan ja treenataan. Ja niin tosiaankin tehtiin. Seisottelin sitä pihalla ja sisällä, pöydällä ja melkein sen allakin :). Liikkeitä harjoiteltiin pikapyrähdyksin tiellä ja pikkuhiljaa se alkoi sujumaan. Apunani seisottamisessa oli lattiaan asti ollut peili. Sen eteen raahasin myöskin pöydän, ja se olikin varsin oiva apuväline. Kun ekan kerran katselin likan seisomista peilin kautta, niin olihan se järkyn näköistä ja ne takajalat tosiaankin olivat ihan alla ja lantio näytti todella luisulta. Sanotaan, että harjoitus tekee mestarin ja harjoitella kannattaakin mahdollisimman paljon! Kun sitten mentiin sen kanssa seuraavaan näyttelyyn, niin oli PN4 ja arvosteluun liikkeiden osalta kirjattiin erinomaiset liikkeet, eikä takajalkojen allejäännistä ollut enää mitään tietoa. Harjoittele kuten umakin on neuvonut, sillä mm. jos itse hyssytät liikkeitä arvosteltaessa, niin koiruuskin töpöttää ja sen askel jää lyhyeksi (alle, kun takapää menisi lujempaa kuin etupää) ja jos taas menet liian lujaa, on vaarana se, että koira alkaa hyppimään!
Treeniä ja treeniä, niin kyllä se siitä onnistuu!!