Taas kaksi naista työpaikalta kysyi että onko minulla lapsia. (Kun ikääkin on jo 35)
No, ei ole, kun en niitä saa.
En todellakaan viitsi sairaskertomustani vieraille kuuluttaa.
Paskaa vaan niskaan. -Hyvähän sinun on vappuna juhlia kun ei ole lapsia. Tyyliin, itsekäs ja vastuuntunnoton...
Hävetkää uteliaat, ja hassua kyllä, kateelliset "äidit".
No, ei ole, kun en niitä saa.
En todellakaan viitsi sairaskertomustani vieraille kuuluttaa.
Paskaa vaan niskaan. -Hyvähän sinun on vappuna juhlia kun ei ole lapsia. Tyyliin, itsekäs ja vastuuntunnoton...
Hävetkää uteliaat, ja hassua kyllä, kateelliset "äidit".
Vastaukset 16
Vanhimmat
on monta puolta.
On kurjaa tietysti saada kommenttia asiaan joka on itsestään riippumaton ja kipeä,mutta....kaikkihan eivät voi tätä tietää.
Eli minusta ei olisi sairaskertomuksen kuuluttamista jos jossain tilanteessa toisi esille perusasiat itsestään,eli sinun tapauksessasi lapsettomuuden.Kertoisithan varmaan tai ainakin minä kertoisin esim. epilepsiasta että toiset tietäisivät miten toimia jos ja kun kohtaus tulisi.
Ja niin koomista kuin se onkin niin varmasti on oikeasti kateellisiakin siitä sinun vapaudestasi juhlia vappua tai ylipäätään mitään.Mutta näin se vaan menee.
No,hyvää vappua kaikille juhlijille ja meille jotka emme juhli syystä tai toisesta....
kateus se vie kalatkin vesistä. Luulevat, että oot aina ympäripäissäs kun on juhla-aika, ja että sun ei TARVITSE nousta kankkusessa laittamaan aamupalaa kellekään, ei huutavalle kakaralaumalle, eikä muille. Kateellisia ovat!
Minä en ainakaan ole kenellekään kateellinen juopumuksesta. En liioin muistakaan asioista. Itsellä on asiat kunnossa, lapset ja me vanhemmat olemme terveitä, sehän se elämän pää-asia.
Osaan kyllä juhlia ilman viinaa, joten ei tarvitse miettiä kuka ne puurot lapsille aamulla keittää.
Miten he kysyivät asiasta? Oliko kysymykseen liitetty ivailua tai vähättelyä vai kysyivätkö ihan muuten vain? Ihmiset usein kyselevät perhesuhteista kun etsivät yhteisiä puheenaiheita.
Itse olen yhden lapsen pystynyt saamaan, halua olisi ollut useamaan. Kun kerron lapsista kyselijöille, että minulla on kymmen vuotias poika, niin kommenttina on ollut monella " ai, että VAAN yks"! Mun lapsi ei ole mikään VAAN ajattelen nyreissäni vaikka monesti on pitänyt sanoa se suoraan. Sitä aina pöyristyy niistä sanoista vaikka luulee jo olevansa ton kommentin yläpuolella.
Tahaton lapsettomuus on niin kova paikka sellaisellekin, joka on "järjen" tasolla sen kanssa oppinut elämään, että kun tulee eteen tilanne, jossa asiaa kaivellaan esiin, tunteet määräävätkin tahdin.
Musta on jotenki tullut rohkeampi ja sanon aika suoraan joillekin, kun he töksäyttävät, että "olisi hyvä kun lapsella olisi sisarus" (kiva huomautus, tuntuu kivalta..!), etten pysty saamaan lisää lapsia. Normaalisti ihmiset vaivautuvat ja vaihtavat äkkiä puheenaihetta. Onhan niitäkin, jotka alkavat utelemaan ja kyselemään syitä ja muita juttuja, ja annas jos kerronkin syyn niin johan alkaa tulla ohjeita lapsentekoon ja kertomuksia miten niitä lapsia tulee kun vain "unohtaa" koko jutun.
Just soi syyllistäminen, että itse olisi jotenkin syyllinen lapsettomuuteensa tekee sen ettei haluaisi muille kertoilla sairaskertomuksiaan.
Ihan sama tilanne, poika 10-v, yksi keskenmeno raskauden puolivälissä ja ei enää uusia raskauksia.
Tosi inhottavaa, kun jotkut täti-ihmiset surkuttelee että " voivoikun pitäis tehdä lapselle leikkikaveri. Sano nyt äidille ja isälle että haluat siskon tai veljen!!!" Siinä sitten poika yrittää soperrella, että kyllä mulle olis tullut veli, mutta se meni taivaaseen... Se tuntuu pahalta, kun lisää olis halunnut, mutta kun ei saanut.
Ensimmäiselle kirjoittajalle tilanne on tietty vielä kipeempi, koska sitä ainoatakaan lasta ei ole suotu. itse lapsettomuuden kanssa kipuilleena tiedän kyllä tunteesi. Samanlaisia kommentteja kuulin ja tuntui tosi katkeralta.Mutta sitten kun mulla se lapsi lopulta oli, olin tosi kateellinen lapsettomille kavereilleni, jotka suunnitteli kesälomaansa tai vappua tai juhannusta... Ajattelin vaan, että kun sais edes pienen hetken olla yksin eikä tarttis hoitaa jatkuvasti lasta...
Eli kyllä se on suurelta osin KATEUTTA "vapaudestasi"!
Meillä myös 10-vuotias poika, eikä enempää kyetä saamaan. Tosin ei halutakaan... enää.
Meiltäkin tivattiin usein - varsinkin silloin, kun poika oli pienempi - että milloin niitä sisaruksia tulee, joko on pullat uunissa, onko ollut vauvakuumetta... blaa blaa. Röyhkeimmät kävivät taputtelemassa mahaanikin, todeten että selvästi siellä on jotain (meikä on pikkuisen pullukka, joten löytyyhän sieltä jotain - läskiä). Ja otti päähän! Kunnes pääsin itse asian yli ja rupesin sanomaan jokaiselle kyselijälle päin naamaa, että kaikki eivät sikiä kuin siat (suurin osa kyselijöistä tiettyyn uskonnolliseen ryhmittymään lukeutuvia runsaslapsisia sukulaisia, joilla ei millään mahdu päähän, ettei niitä lapsia kaikille tule, vaikka tilattaisikin). Työpaikallakin olen kertonut lyhyesti miksi meillä on vain yksi lapsi, mutta sen enempiä syitä spekuloimatta. Yleensä ihmiset suhtautuvatkin tosi mukavasti, kun sanoo suoraan ettei me saada enää lapsia, eivätkä kysele/vihjaile toiste asiasta. Siitä kiitos heille.
Kyllä minäkin olen ollut monesti kateellinen lapsettomille ystävilleni ja sukulaisilleni, jotka voivat tehdä mitä lystää ilman rajoitteita - mutta sitten tajunnut, että itse olen tieni valinnut. Meissä ihmisissä on vaan se vika, ettei nähdä metsää puilta - eli osata nauttia niistä asioista jotka ovat hyvin, vaan tuijotetaan aina muita, joilla joku asia on paremmin kuin minulla.
Kokeilepa tätä: Kerrot, että et edes halua lapsia. Tämän jälkeen tiedät, miten katkeria ja kateellisiä äidit ovat. Tahaton lapsettomuushan voisi tehdä jonkun katkerikon onnelliseksi: Ei tämä äitiys niin ihanaa ole, mutta joku ei edes voi saada lasta.
Jos se kerran on niin onnellista lasten kanssa, niin älkää sitten olko niin katkeria omista valinnoistanne äidit. Antakaa jokaisen elää tyylillään.
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista.
Arka paikka, piti vain jonnekin purkaa se paha olo.
Yleinsä vain hymyilen ja nielen, mutta nyt väsytti ja otti muutenkin pattiin.
Olen kyllä aiemmin avautunut, selitellyt ja puolustautunut, mutta en enää jaksa.
Tämä on minun elämä, ja mitä teen tai en tee ei kuulu muille.
Kateellisia ollaan molemmin puolin...
Kaikille naisille kuplivan hauskaa vappua! =)
Minun työpaikalla samaa oli monta vuotta, olin hiljaa ja kihisin kiukusta, no 31v. löysimme toisemme mieheni kanssa, rakennettiin talo ja kas kummaa, nyt taas utelu / suora naljailu alkoi...
mutta kun ei anna luonto periksi suoraan sanoa, ETTÄ MIES EI VIELÄ LAPSIA HALUA!!!
Työskentelen ihmisten parissa ja ns. vauvakuume tullut elämäni aikana 2 kertaa ( kestänyt n. 2kk ) , ei riitä panokset ajatella, että olisi omia lapsia, ja nyt vielä tämä t o t a a l i n e n haluttomuus lapsen tekoon miehen puolelta, olen asiasta puhunut kummankin äidin kanssa sanonut kahdelle hyvälle ystävälle..
ETTÄ ON HENKISESTI RANKKAA!!!!
ja eikä sitä tiedä saadaanko edes lapsia...
MUTTA KYLLÄ MUIDEN UTELU suututtaa...
meillä yhteinen kummilapsi 5 kk ja kas kummaa kun jaksavat hokea, että kyllä sitä teilekkin kohta tälläinen vosi tulla...siinä tilanteessa tämä likka kiehuu välillä yli äyräiden , MUTTA ikinä en ole heille sanonut, ettei asia ole minusta kiinni =) on se oikeus miehelläkin mielipiteisiinsä.
YRITÄ JAKSAA NOUSTA ASIAN YLÄPUOLELLE!!!
Muiden tarkoitus on nimenomaan saada sinut pahalle mielelle...
meidän yksi sijainen sanoo aina kahden työvuoron välissä, että pitäskö HÄNEN TULLA näyttämään miten lapsia tehdään....
OLEN KATSONUT KYLMÄSTI SILMIIN JA TOIVOTTANUT HYVÄÄ ILLAN JATKOA !
Nyt meni kyllä pikkasen yli...?? Miten niin KATEELLISET äidit? Teille lapsettomille vai? Emme me todellakaan olla Teille kateellisia. Miksi oltaisiin? Meillähän on jo lapsia...Sehän on luonnollinen asia että perustetaan perhe. "hedelmöittykää ja täyttäkää maa" Niinhän se menee jo raamatussa. Niin ja vielä...ei lapsia tehdä...niitä saadaan, JOS saadaan.
mutta puheistasi päätellen melko epäkypsä äidiksi. Noinko kauniisti puhut lapsillesikin???
Sääli heitä...Sairas ajattelumaailma...
Me saimme samoja kommentteja, kun menimme naimisiin. Olimme silloin minä 28v ja mieheni 31v. Joku juhlavieraista kysäisi isältäni, että "tuliko pakko mennä naimisiin".
Ensimmäinen lapsemme syntyi neljän vuoden päästä naimisiin menosta monien itkujen, inseminaatioiden jälkeen viimein koeputkihedelmöityksellä. Toisen lapsen saimme yllättäen aivan normaalisti.
Tästä omasta "koulustani" olen sen oppinut, että en keneltäkään kysy lapsien saamisesta, päinvastoin olen kertonut, miten oma lapseni on saanut alkunsa, jos se vaikka auttaisi jotakuta jatkamaan eteenpäin.
Ja siihen, että me lapselliset äidit olisimme kateellisia! En minä ainakaan. Kun lapseni sain, niin tiesin kyllä kuinka sitovaa se on. Kaikki juhlat juhlimme lastemme kanssa. Jos haluamme tuulettumaan, isovanhemmat mielihyvin hoitavat lapsiamme.
Luulen, että monet ovat vain todella ajattelemattomia ja "typeriä" tuollaisten kommenttiensa kanssa. Sehän on ihan sama kuin omalla kohdalla kun aloin seurustella, kyseltiin naimisiinmenosta, sitten kun se tapahtui, lasten teosta, sitten kun oli yksi lapsi, alkoi utelu toisesta lapsesta, jne. Loputon jatkumo, kysellään aina jostain asiasta.
Sanopa seuraavaksi näille fiksuille utelijoille ihan pokkana, että "ai postimyynnistäkö niitä tilantaan..." tai muuta vastaavaa.
Tuntuu että monet todella unohtavat sen, ettei kaikki todellakaan voi saada lapsia! Uskon että kyselyt voisi loppua siihen kun tylysti muistuttaisit asiasta!
Kyllä se taitaapi olla vähän niin, että niinkuin jo tuossa yhdessä vastauksessa sanottiin, jotta AINA KYSELLÄÄN , olkoon aihe mikä hyvänsä.
Ja niinhän se on, jota asia koskettaa, niin hän siitä eniten mielipahaa saa ja eniten itseensä ottaa!
sama juttu laihdutuksen, rahan yms suhteen.
Ja toisekseen niinhän se on, että ruoho on aina vihreempää aidan toisella puolella!
Ja jokainen niin äidit kuin lapsettomat naisetkin väsyy omaan tilanteeseen, ja eikös se niin ole että me ihmiset ollaan välillä tosi raadollisia toisillemme?
Tuttua tuo tunne miten pistää raivostuttamaan! Edellisessä suhteessani olisin halunnut lapsia, mutta mieheni hoki aina ettei ole valmis isäksi. Ajoittain unohdinkin kaipuuni saada lapsia ja valmistauduin siihen ajatukseen ettei niitä ehkä minulle tule.
Ihan suht harmittomia eikä niin kovin ärsyttäviä vihjaisuja tuli joskus tyyliin "pelkäätkös että vauvakuume tarttuu", mutta yksi eukko sai sappeni kiehumaan. Olin mieheni kanssa grillikioskilla, jossa myyvä nainen oli hänen lapsuudenystävänsä äiti. Tämä nainen kysyi onko meillä lapsia kerrottuaan omien poikiensa lapsista, ja kun kuuli ettei meillä ole, kommentti oli "pitäisihän niitä nyt jo olla" Voi vitalis...ei edes tervehtinyt minua tai katsonut kohti, jutteli vain mieheni kanssa ja tokaisi tuollaista...argh!! Sehän on tosiaan jokaisen oma asia, haluaako lapsia, ja mistä hän tiesi vaikkei pystyttäisi saamaankaan lapsia..
No nyt olen onnellisesti eri miehen kanssa ja raskaana, mutta itse en ainakaan koskaan mene tokaisemaan mitään toisten lapsiasioista, korkeintaan saatan kysyä, onko sulla lapsia, mutta ei mitään kommentteja siihen sitten vahingossakaan! Eihän sitä yleensä ilkeyttään kai moni sano jotain ikävää, vaan ajattelemattomuuttaan..
ole lapsia vaikka olen jo 35. Enkä koskaan ole vetänyt hernettä nenääni vaikka kysytty onkin lapsista. Olen onnellinen ilman lapsia. Elämässä on niin paljon muutakin.